Vaarinkaktus
Vaarinkaktus (Cephalocereus senilis) on hidaskasvuinen, pylväsmäinen ja liereävartinen kaktuslaji, jota käytetään huonekasvina. Sen vartta ja piikkejä peittävät hopeanhohtoiset hapset. Se voi olla suorassa auringon paahteessa, ja multa saa kuivua kastelukertojen välissä rutikuivaksi. Vaarinkaktusta kastellaan harvoin. Talvella lämpötilan olisi syytä olla 10–15 astetta, kesällä vaarinkaktusta voi pitää pihalla tai parvekkeella. Huonekasvina se ei kuki.[3][4]
| Vaarinkaktus | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Suku: | Vaarinkaktukset Cephalocereus |
| Laji: | senilis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Vaarinkaktus kasvaa luonnonvaraisena Meksikossa. Luonnossa se voi kasvaa 15 metriä korkeaksi[3] ja olla halkaisijaltaan 40 senttimetriä. Kasvu käy kuitenkin hitaasti; 20 vuodessa siitä tulee vasta 60 senttimetriä korkea. Luonnossa kasvi kukkii valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin. Kukat ovat 5–10 senttimetriä pitkät.[4][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Guadalupe Martínez, J., Sánchez , E. & Bárcenas Luna, R.: Cephalocereus senilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.9.2019. (englanniksi)
- ↑ ITIS Viitattu 2.9.2019.
- ↑ a b Lipponen, Visa & Hilpo, Seppo: Kodin kukoistavat kasvit, s. 332. Helsinki: WSOY, 2001. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ a b Månsson, Lena: Ruukkukasvit, s. 117. Suomentanut Taina Koivunen. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15519-9
- ↑ Old Man Cactus Desert Tropicals. Arkistoitu 18.2.2017. Viitattu 2.9.2019. (englanniksi)