Väinö Sigell

Väinö Sigell (18. syyskuuta 1879 Helsinki – 11. helmikuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen yleisurheilija ja keilaaja.

Väinö Sigell voitti Helsingissä vuonna 1903 Suomen kaikkien aikojen toisen urheilukuninkuuden, joka lajina oli yleisurheilun kymmenottelun edeltäjä. Sigell oli mukana jo vuoden 1902 ensimmäisessä urheilukuninkuuskilpailussa, joka keskeytettiin viiden lajin jälkeen siksi ajaksi, että hän ehti käymään välillä soutukilpailussa^[1].

Sigell menestyi 1920-luvulla keilaajana. Vuoden 1926 MM-kilpailuissa hän sijoittui henkilökohtaisessa kisassa kuudenneksi ja vuonna 1929 hän saavutti pronssia. Hän voitti Suomen Keilailuliiton edeltäjän, Helsingin Bowlingliiton mestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa vuosina 1928 ja 1929.

Siviiliammatiltaan Väinö Sigell oli prokuristi. Hän toimi Akateemisen kirjakaupan prokuristina vuoteen 1951 asti, jolloin siirtyi eläkkeelle.

Lähteet

Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 291–292. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, 3. painos, s. 777. Oy Scandia Kirjat Ab, 1978.

Viitteet

↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa; & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat, Kalevan malja - Vuosisata yleisurheilun Suomen mestaruuksia, s. 7. Suomen Urheiluliitto: Gummerus, 2002. ISBN 951-96491-5-8

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Hannus, Matti; Laitinen, Esa; & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat, Kalevan malja - Vuosisata yleisurheilun Suomen mestaruuksia, s. 7. Suomen Urheiluliitto: Gummerus, 2002. ISBN 951-96491-5-8

[1]