Uskonnonopetus

Suomessa opetushallitus on määrännyt peruskoulun kaikkien uskontokuntasidonnaisten ryhmien uskonnon opiskelun tavoitteeksi monipuolisen uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen saavuttamisen.^[1]

Perusopetus- ja lukiolaeissa käsite ”oppilaan oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus” korvattiin vuonna 2003 käsitteellä ”oppilaan oman uskonnon opetus”, mihin liittyi myös opetuksen muuttaminen virallisesti tunnustuksettomaksi, mistä lähtien varsinainen uskonnonharjoitus on ollut opetuksen yhteydessä kiellettyä^[2]. Uudistetun lain mukaan oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas osallistuu enemmistön uskonnonopetukseen vain, jos hän ilmoittautuu siihen erikseen.^[3]

• Elämänkatsomustieto
• Päivähoidon uskontokasvatus
• Uskontotieto
• Uskonnonpedagoginen instituutti
• Päivänavaus
• Uskonnonvapauslaki
• Kirkkohistoria

• Hilska, Päivi & Kallioniemi, Arto & Luodeslampi, Juha (toim.): Uskontokasvatus monikulttuurisessa maailmassa. (Pääosa artikkeleista Varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen symposiumin 2005 alustuksia) Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-233-X
• Kallioniemi, Arto & Luodeslampi, Juha (toim.): Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-234-8
• Porkka, Jouko (toim.): Johdatus kristilliseen kasvatukseen. (Työryhmä: Liisa Luukkonen, Jouko Porkka, Kirsi Tirri, Marja-Leena Toivanen) Helsinki: Lasten Keskus: LK-kirjat, 2008. ISBN 978-951-627-705-2
• Pyysiäinen, Markku: Kasvatus ja uskonto. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14816-4
• Pyysiäinen, Markku & Seppälä, Jarkko (toim.): Uskonnonopetuksen käsikirja. Helsinki Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-23094-4

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonnonopetus.

• Uskonnon opetussuunnitelmat.