Ummetus

Ummetus vaihtelee lievästä lyhytaikaisesta ulostusvaikeudesta aina äkilliseen täydelliseen suolitukokseen. Ummetuksen vaikeuden ja laadun määrittävät sen kesto, suolen tyhjennysväli (terveillä noin 8–72 tuntia), ulostamisen ongelmat (kesto, kipu, ym.), ulosteen kertamäärä ja laatu (kovuus, rakenne, vaihtelu, ym.) sekä näiden seurauksena ilmenevät oireet.

Lapsilla toiminnallinen ummetus alkaa keskimäärin 2–3 vuoden iässä ja kestää yli 5 vuoden ajan noin 50 %:lla lapsista. (Rintamaitoa syövien vauvojen ulostusväli on normaalisti vaihteleva aina 10 päivään asti.)^[4]

Ummetuksen vallitsevuus on noin 8–26 % terveillä aikuisilla ja noin 80 %^[5] vähän liikkuvilla ikäihmisillä.^[6] Lasten toiminnallisen ummetuksen vallitsevuus on noin 10 %.^[4] Noin 5 % suomalaisista hakee apua ummetuksen vuoksi^[7]. Kiinan keski-ikäisessä väestössä ummetuksen vallitsevuus on noin 13 %^[8].

Ummetus johtuu siitä, että ruokasula liikkuu paksusuolen läpi liian hitaasti ja siitä imeytyy liikaa vettä verenkiertoon.^[9] Näin kaikki tekijät, jotka vaikuttavat suolen lihastoimintaan (peristaltiikkaan) tai ruokasulaan kohdistuvaan ulkoiseen paineeseen ja veden imeytymiseen, voivat vaikuttaa ummetukseen.

Ummetus voi johtua sairaudesta, lääkityksestä tai elintapatekijöistä. Esimerkiksi ulostamistarpeen laiminlyönti, elämänrytmin epäsäännöllisyys ja liikkumattomuus^[10] heikentävät ja epäsäännöllistävät ajan myötä suolen toimintaa ja ulostamista.^[6]

Ravinto voi sisältää niukasti suolta aktivoivia ruoka-aineita tai runsaasti suolta ummettavia ruoka-aineita.^[11] Esimerkiksi lehmänmaito voi aiheuttaa ummetusta lapsilla^[4]. Banaani, mustikka, vaalea pasta, vahva musta tee ja juusto pahentavat lisäksi joidenkin potilaiden ummetusta.^[7][11][12] Kuidun lisääminen ruokavalioon pahentaa usein vaikeasta ummetuksesta kärsivien tilannetta^[13].

Ummetusta aiheuttaviin sairauksiin kuuluvat:

• Hermoston sairaudet kuten Parkinsonin tauti (myös ennakko-oireena^[14]), MS-tauti, selkäydinvaurio, aivohalvaus, hermoston kasvaimet^[6]
• Toiminnalliset tilat kuten ärtyvän suolen oireyhtymä^[15], spastinen lantionpohjaoireyhtymä, hitaan läpikulkuajan ummetus^[6]
• masennus^[16] ja anoreksia^[6]
• Aineenvaihdunnan häiriöt kuten diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta^[15], dehydraatio (kuivuminen), hyperkalsemia, hypokalemia, uremia^[6]
• Suolitukoksia aiheuttavat kasvaimet, divertikkelit, volvulus, ahtaumat ja fissuurat^[6]

Ummetusta aiheuttavia lääkkeitä ovat esimerkiksi:

• Kalsiumkanavan salpaajat^[6], kuten verapamiili^[7]
• Beetasalpaajat^[6]
• Antikolinergit^[6]
• Diureetit^[6]
• Antasidit^[6][7]
• antipsykootit^[17] ja muut psyykenlääkkeet^[18]
• Rautavalmisteet^[7][6]
• Kalkkivalmisteet^[6]
• Lihasrelaksantit, opioidit^[15][6] ja muut sedatiiviset lääkkeet^[15]
• Sukralfaatti^[6]

Ummetus on yleinen vaiva erityisesti lapsilla ja vähän liikkuvilla vanhuksilla^[19]. Lasten ummetus alkaa keskimäärin 2–3 vuoden iässä^[4]. (Myös alle 4 kuukauden ikäisillä pikkuvaivoilla voi olla ulostusvaikeutta, mutta ilman kiinteää ulostetta kyse ei ole ummetuksesta vaan tilapäisestä peräaukon lihasten häiriöstä^[4].)

Naisilla esiintyy ummetusta enemmän kuin miehillä^[20].

Ummetuksen selviä merkkejä ovat ulostuksen vaikeutuminen^[10] ja ulostuskertojen väheneminen alle kahteen kertaan viikossa. Ummetukseen voi liittyä turvotusta, kipua^[19], väsymystä^[21], raskasta oloa tai ärtymystä. Kovan ulostetukkeuman ohi voi silloin tällöin virrata ylivuotoripulia^[6][4].

Lapsilla ummetus voi aiheuttaa poikkeavan ulostusasennon, suuren kertamäärän kovaa papanamaista ulostetta, ylivuotoripulia, kouristavaa vatsakipua ja tuhrimista sekä psyykkisiä haittoja ja koulunkäyntivaikeuksia.^[4]

Ummetus altistaa myös divertikuloosille ja peräpukamille^[22] sekä peräaukon haavaumalle^[23]. Vaikea ummetus voi johtaa suolitukoksen kaltaiseen tilaan^[24]. Täydellinen ummetus eli suolitukos voi aiheuttaa vatsan kasvua, suolen liikkeen näkymistä vatsan pinnalla, kipua ja oksentelua.^[6]

Ummetuksen syytä selvitettäessä on oleellista ensin tunnistaa mahdollinen välitöntä hoitoa vaativa äkillinen suolitukos ja tämän jälkeen erottaa tähystystä tai kuvantamista vaativat rakenteelliset syyt toiminnallisesta ja elintapoihin liittyvästä ummetuksesta.^[6] Lapsilla toiminnallisen ummetuksen voi usein vahvistaa kliinisesti ilman jatkotutkimuksia – erikoissairaanhoidon aiheita ovat esim. alle 4 kuukauden ikä, lääkehoidon hyödyttömyys, merkittävät haitat ja tuhriminen.^[4]

Anamneesiin kuuluu ummetuksen määrittely, muut oireet (esim. kipu, veriuloste, oksentelu, laihtuminen, väsymys), suvun periytyvät sairaudet (esim. paksusuolen syöpä, ummetustaipumus) ja oleelliset altisteet (esim. ravitsemus, liikunta, lääkkeet, leikkaukset). Lapsilla selvitetään myös WC-käyttäytyminen kuten panttaaminen (ulostamisen välttely), mekoniumin tulo yli 2 päivän iässä ja kasvutiedot^[4]. Statuksessa voidaan tarkastella vatsa (koko, kovuus, muoto, liike, arvet), peräaukon alue (ihottuma, tuhriminen, fissuurat, fistelit, rakennepoikkeavuudet) ja peräsuoli proktoskoopilla ja tunnustella vatsa ja peräsuoli tuseeraamalla sekä tilanteen mukaan selvittää yleisiä tekijöitä.^[6]

Epäiltäessä elimellistä sairautta, aikuisilla vaihtoehtoina ovat sigmasuolen (sigmoidoskopia) tai paksusuolen tähystys (kolonoskopia) ja vatsan röntgenkuvaus. Vatsan röntgenkuva voi antaa lisätietoa lähinnä suolitukoksesta ja paralyyttisestä ileuksesta.^[6] Lapsilla kuvantaminen voi olla harvoin aiheellista vaikeimmissa tapauksissa tai Hirschsprung-epäilyssä^[4].

Kemialliset tutkimukset ovat hyödyllisiä lapsilla lähinnä, jos havaitaan kasvun poikkeamaa tai muita aiheita epäillä erityistä sairautta (esim. hypotyreoosi, keliakia, kalsiumaineenvaihdunnan sairaus). Ummetus ei ole aihe allergiatesteille.^[4]

Elimellistä syytä ennustavat aikuisilla uusi suolen toiminnan muutos (erityisesti yli 50-vuotiaalla), nuoren krooninen ummetus, kipu (erityisesti paheneva ja ulostamiseen liittyvä), veriuloste, yleisoireet (ml. laihtuminen, väsymys) sekä suvun periytyvät sairaudet (erityisesti paksusuolen syöpä).^[6]

Ummetuksen ilmaantumista voidaan ehkäistä samoilla elintapamuutoksilla, joita käytetään oireen hoidossa, sekä ehkäisemällä ummetusta aiheuttavia sairauksia ja välttämällä tarpeetonta ummettavien lääkkeiden käyttöä. Ummettavan lääkkeen kanssa voidaan aloittaa samaan aikaan ummetusta ehkäisevä lääke, kuten vahvan opioidin kanssa tämän vastavaikuttaja^[6].

Ummetus ei aina aiheuta haittaa eikä erityiseen hoitoon ole tällöin tarvetta^[6]. Lasten ummetus pyritään kuitenkin hoitamaan aina nopeasti ja täysin vaivan pitkittymisen ehkäisemiseksi^[4].

Ravintorasvat ja etenkin oliiviöljy ovat osoittautuneet tehokkaaksi ummetuksen vähentäjiksi^[25][26]. Myös kuivatut luumut tai viikunat (esim. 6 liuotettua luumua päivässä 2–3 päivän ajan) saattavat auttaa ummetukseen. Luumut sisältävät esimerkiksi suolen toimintaa kiihdyttävää sorbitolia.^[27] Myös kiivi (2–3 kpl/vrk) ja kaali sisältävät suolta aktivoivia aineita.^[7][11][12] Probiooteista, luumusorbitolista tai mallasuutteesta ei ole luotettavaa tietoa lasten toiminnallisen ummetuksen hoidossa^[4].

Luumusose, maidonkorvikkeen vaihto tai veden juonti saattavat vähentää vauvojen ummetusta.^[4]

Ruoasta tai esimerkiksi leseistä tai psylliumista saatavaa kuitua on pidetty välttämättömänä suolen normaalille toiminnalle aina 1970-luvun alusta lähtien, minkä vuoksi monet lääkärit suosittelevat edelleen kuitua ummetuksen hoitoon^[28]. Suomalaiset lääkärit kehottavat ummetuksesta kärsiviä aikuisia naisia nauttimaan vähintään 25 grammaa ja miehiä 35 grammaa kuitua päivässä sekä juomaan 1.5–2 litraa vettä päivässä^[6][11] Kuidun lisääminen auttaa joitain potilaita, mutta toisaalta se pahentaa usein vaikeasta ummetuksesta kärsivien tilannetta^[13].

Tutkimusten mukaan kuiduilla on keskimäärin ummetusta lisäävää vaikutusta. Esimerkiksi vuonna 2012 julkaistussa kiinalaisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, että runsaasti kuitua nauttivien potilaiden krooninen ummetus ja vatsan turvotus paranivat sataprosenttisesti minimoimalla kuidun määrä ruokavaliossa. Ulostuslääkkeet, kokojyväviljatuotteet, vihannekset ja hedelmät jätettiin kokonaan pois ruokavaliosta kahden ensimmäisen viikon ajaksi ja kasvissyöjiä ohjeistettiin käyttämään papujen sijaan vähäkuituisia soijatuotteita kuten tofua. Sen jälkeen koehenkilöiden tuli pyrkiä pitämään kuidun saantinsa mahdollisimman pienenä. Puolen vuoden kuluttua 65 prosenttia osanottajista jatkoi edelleen aloitusajankohdan lähes kuidutonta ruokavaliota eikä kellään heistä esiintynyt enää ummetusta eikä muitakaan vatsaoireita vatsakivut mukaan lukien. Suoli toimi nyt päivittäin, kun se toimi kokeen alussa vain neljän päivän välein. Neljännes oli siirtynyt vähäkuituiseen ruokavalioon, ja heistä 75 prosenttia oli parantunut ummetuksesta, mutta 31 prosentilla esiintyi edelleen turvotusta ja 44 prosentilla ulostusvaikeuksia. Suoli toimi heillä keskimäärin kahden päivän välein. Loput kymmenen prosenttia oli palannut kuiturajoittamattomaan ruokavalioon ja kaikilla heistä esiintyi ummetusta, vatsan turvotusta ja ulostusvaikeuksia. Suuri osa heistä oli kasvissyöjiä, minkä vuoksi heidän oli ollut hyvin vaikea noudattaa lähes kuidutonta ruokavalliota. Heidän suolensa toimi vain kerran viikossa sekä kokeen alussa että puolen vuoden kuluttua. Useissa tutkimusyhteenvedoissa on myös havaittu, että kuidut eivät lievitä ummetusta myöskään ärtyvän suolen oireyhtymässä.^[28]

Vuonna 2019 julkaistun kiinalaisen väestöseurantatutkimuksen mukaan sillä neljänneksellä, joka nautti eniten vähäkuituiseen viljaan perustuvia perinteisiä eteläkiinalaisia ruokia, esiintyi 32 prosenttia vähemmän ummetusta kuin sillä neljänneksellä, joka nautti niitä vähiten. Niillä, jotka nauttivat eniten kokojyvävilja-kasvispainotteisen ruokavalion mukaisia ruokia esiintyi 15 prosenttia vähemmän ummetusta kuin niillä, jotka nauttivat niitä vähiten, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tuloksissa huomioitiin iän, sukupuolen, fyysisen aktiivisuuden, tupakoinnin, alkoholinkäytön, ylipainon ja energian kokonaissaannin vaikutus. Perinteinen eteläkiinalainen ruokavalio sisälsi vähäkuituisen viljan lisäksi erityisen paljon vihanneksia, hedelmiä, mereneläviä, kinkkua, kananmunia, maitoa, papuja ja rasvoja. Kokojyvävilja-kasvispainotteinen ruokavalio sisälsi kokojyväviljan lisäksi erityisen paljon juureksia, vihanneksia, sieniä, kasviöljyä, pähkinöitä ja hunajaa.^[29]

Säännöllinen ateriointi rauhalliseen tahtiin ja hyvin pureskellen ehkäisee ummetusta.

Kahvilla on (kofeiinista riippumatonta) suolen toimintaa lisäävää vaikutusta^[30].

Juomisen lisääminen auttaa siinä tapauksessa, että ummetuksesta kärsivä potilas on kuivunut^[13].

Ummetuksen lääkehoitoon kuuluvat suolen toimintaa edistävät lääkkeet eli laksatiivit ja ummettavien lääkkeiden vähentäminen. Eri laksatiivien vaikutukset riippuvat jonkin verran ummetuksen syistä; esim. Parkinsonin tautiin liittyvä ummetus ei usein reagoi laksatiiveihin^[14].

Laksatiiveja on pääosin kolmessa vaikutusryhmässä: sisältöä lisäävät (bulkki) laksatiivit, vettä lisäävät (osmoottiset) laksatiivit kuten makrogoli (PEG) ja liikettä lisäävät (stimuloivat) laksatiivit kuten natriumpikosulfaatti, bisakodyyli ja senna. Pienoisperäruiskeella voidaan annostella mm. natriumfosfaattia, bisakodyyliä, natriumdokusaattia tai lauryylisulfaattia. Opioidiummetusta voidaan vaikeassa tapauksessa ehkäistä suoraan opioidin vastavaikuttajalla (opioidiantagonistilla) kuten naloksonilla, naloksegolilla tai metyylinaltreksonilla.^[6] Lapsilla on käytetty myös magnesiamaitoa.^[4]

Aikuisilla lyhytaikainen ummetus voidaan yleensä hoitaa pienoisperäruiskeella tai suun kautta annosteltavalla aktivoivalla laksatiivilla. Pitkäaikaisessa ummetuksessa taas bulkkilaksatiivi on yleensä ensisijainen (lukuun ottamatta matalaa hermovauriota) ja tähän voidaan lisätä tarvittaessa osmoottinen laksatiivi pitkäaikaisesti ja stimuloiva laksatiivi lyhytaikaisesti.^[6] Lasten toiminnalliseen ummetukseen käytetään ensisijaisesti makrogolia niin pitkään kuin tarvetta – ulostetukkeumassa peräruiskeet ja suolentyhjennysvalmisteet ovat myös vaihtoehtoja. Lasten hoito kestää vähintään 2 kuukautta ja lopetetaan vähitellen vasta, kun ummetusoireita ei ole ollut 1 kuukauteen ja suolen hallinta on hyvä. (Osmoottisilla laksatiiveilla ei ole merkittävää pitkäaikaishaittaa.)^[4]

Vähintään keskivaikeassa ärtyvän suolen oireyhtymässä voidaan käyttää myös linaklotidia tai prukalopridia.^[6]

Liikunnan lisääminen^[31] ja ulostus- ja elämänrytmin säännöllistäminen edistävät suolen liikettä ja ulostamista. Jos ummetus liittyy erityisesti ulostamisvaikeuteen, fysioterapeuttinen biopalautehoito voi olla aikuisilla hyödyksi.^[6] Vauvan ulostamista voi rentouttaa alaraajajumpalla ja vatsahieronnalla.^[4]

Hermovaurioperäisessä ummetuksessa käytetään myös sormityhjennystä ja suolikoulutusta. Kun muilla hoidoilla ei ole riittävää vaikutusta, aiheellisiksi voivat tulla suurivolyymiset vesiperäruiskeet, peräsuolen huuhtelu, neurostimulaattorihoito ja leikkaushoito.^[6]

• Ripuli
• Bristolin ulosteskaala

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ummetus Wikimedia Commonsissa

• Mayo Clinic: Constipation (englanniksi)
• Johns Hopkins Medicine: Constipation (englanniksi)