Ufo

 

Valoilmiöitä on nähty kautta aikojen niin maan pinnalla kuin taivaallakin. Tällaisia ovat esimerkiksi virvatulet, joista kertovat lähes kaikkien kansojen kansanperinteet. Ihmiset ovat antaneet valoilmiöille omiin mytologioihinsa pohjautuvia selityksiä. Niitä on pidetty esimerkiksi lohikäärmeinä, noitina, kummituksina tai pahoina henkinä.^[8]

Varsinaisesti nykyajan ufo-ilmiön esimuodoiksi nähdään esimerkiksi Keskilännen ilmalaivat 1800–1900-lukujen vaihteessa, kummituslentokoneet varsinkin Pohjoismaissa 1930-luvulla ja sikarin tai raketin muotoiset niin sanotut aaveraketit sekä tulipallot 1940-luvun lopulla. Kummituslentokoneita havaittiin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.^[9] Aaveraketti- ja tulipallohavainnot keskittyivät Ruotsiin.^[10]

Ennen aaveraketteja, toisen maailmansodan aikana, lentäjät kertoivat tunnistamattomista valopalloista, niin sanotuista foo-hävittäjistä, jotka näyttivät seuraavan lentokoneita.

Joitain ufoja on nimitetty lentäviksi lautasiksi, joka on suomennos sanoista flying saucer, kirjaimellisesti lentävä teevati. Monissa havainnoissa ja huijauksissa UFO on nimittäin ollut lautasen tai kiekon muotoinen.

Nimitystä lentävä lautanen käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Kenneth Arnold. Hän kertoi nähneensä lentäessään yksityiskoneellaan lähellä Mount Rainier -vuorta Washingtonin osavaltiossa 24. kesäkuuta 1947, yhdeksän kirkasta esinettä jotka olivat lentäneet vuoren ohi suurella nopeudella, arviolta noin kaksi kertaa ääntä nopeammin. Arnoldin mukaan esineet lensivät kuin veden pinnasta kimmahtava lautanen, ja että ne olivat litteitä kuin piirakkavuoka ja lautasen tai ison litteän levyn muotoisia. Arnoldin kuvauksesta kehittyi julkisuudessa tunnistamattomien lentävien esineiden yleisnimitys lentävä lautanen. Arnold kertoi havainnostaan lehdille, ja monet Yhdysvaltain ja Kanadan lehdet julkaisivat tapauksen etusivullaan 26. kesäkuuta.^lähde?

Arnoldin havainnosta raportoitiin niin laajasti, että kyselyn mukaan kaksi viikkoa myöhemmin 90 prosenttia yhdysvaltalaisista oli kuullut uudesta käsitteestä ’lentävä lautanen’.^[5] Pari viikkoa Arnoldin havainnon jälkeen alkoi ufo-raporttien tulva Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Yhdysvaltalaiset liikennelentäjät näkivät 4. heinäkuuta Arnoldin ilmoittaman tyyppisiä kohteita kiitämässä nopeasti Idahon yllä. Lentävän lautasen väitettiin syöksyneen maahan 8. heinäkuuta 1947 Uudessa Meksikossa Roswellissa, armeijan eristäneen alueen ja ottaneen osat haltuunsa.^[11] Tuona vuonna Yhdysvaltain ilmavoimille ilmoitettiin 122 havaintoa.^lähde?

Aluksi lautasten ajateltiin tavallisimmin olevan Yhdysvaltain salaisia sotilaallisia kokeita tai neuvostoliittolaisten vakoilulentoja, mutta pian niitä alettiin pitää mahdollisina ulkoavaruuden vierailijoina. Tämän käsityksen teki lopullisesti tunnetuksi amerikkalaisessa True-lehdessä vuonna 1950 julkaistu Donald E. Keyhoen artikkeli ”The Flying Saucers are Real”.^[12]

 

Vuoteen 1952 mennessä vuotuisten havaintojen määrä oli paisunut jo 1 501:een. Vuonna 1952 alkoi taas uusi ufo-aalto Yhdysvalloissa. Yöllä 19. heinäkuuta 1952 Washingtonin taivaalle ilmestyi viisi outoa valoa, jotka järjestivät kaupungin asukkaille häikäisevän ja kauas näkyneen näytöksen. Kaupungin taivaalle ilmestyi lisää tällaisia valoja 26. heinäkuuta, ja niitä tutkimaan lähetettiin kolme lentokonetta. Tukikohtaan palattuaan kahdella lentäjistä ei ollut mitään raportoitavaa, mutta kolmas kertoi nähneensä valtavia valkoisia ja sinisiä valoja, jotka olivat muodostaneet kehän hänen ympärilleen. Ne olivat lentäneet hänen rinnallaan noin 15 sekuntia ja poistuneet.^lähde?

Lokakuussa 1952 tullivirkailija Gabriel Cachinard havaitsi oudon valoilmiön Marseillen lentokentällä Ranskassa. Valo pysähtyi kiitotien ylle, ja kun Cachinard siirtyi sitä kohti, sen ympärillä olleista ikkunoista tuli ensin vihreää ja sitten sinistä valoa. Sen jälkeen valon alapuolelta ilmestyi kipinöitä ja se lensi pois.

Entinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterkin on tehnyt raportin ufo-havainnosta. Jimmy Carterin UFO-tapaus sattui lokakuussa 1969. Tähtitieteilijät totesivat kuitenkin, että kyseessä oli Venus-planeetta, joka tunnetaan myös ilta- tai aamutähtenä.

Viimeisten 60 vuoden aikana ainakin 120 000 ihmistä on ilmoittanut nähneensä ufon.^[14]lähde?

Yli 20 % raportoiduista havainnoista koskee hehkuvia valopalloja, joiden väriksi mainitaan useimmiten oranssi, keltainen tai punainen. Niiden on nähty usein leijuvan hiljaa taivaanrannassa. Englannissa havaittiin 1960-luvulla useita tällaisia hehkuvia palloja. Ufoja pidetään yleensä lautasmaisina, mutta muut muodot näkyvät olevan tavallisempia. Noin 15 %:ssa tapauksista silminnäkijä on kertonut nähneensä pitkän, kapean putkilonmuotoisen ufon eli niin sanotun sikarimaisen ufon. Vastaavasti noin 15 % havainnoista koskee munanmuotoisia ufoja, joista usein lähtee kertoman mukaan valkoista valoa. Noin 8 % havainnoiduista ufoista on ollut muodoltaan kuin nurin käännettyjä kulhoja. Lentävän lautasen yläosa on yleensä pulleampi kuin alaosa, ja monesti sen huipussa on kupoli. Lautanen voi olla myös kuin nurin käännetty kulho tai kuin kaksi lautasta vastakkain.^lähde?

Ufohavainnoille tyypillinen piirre on äänettömyys. Jos ääniä kuullaan, se voi olla huminaa tai surinaa. Joidenkin kohteiden on kerrottu pudonneen kohti maata putoavan lehden tavoin. Moni ufon lähikohtaaminen päättyy ufon kiihdytykseen suoraan ylöspäin.^[15]

Monet tutkijat ovat huomanneet, että ufot näyttävät heijastavan havaintoajankohdan teknistä tasoa. Toisin sanoen Keskilännen ilmalaivoja nähtiin ilmalaivojen aikana, aaveraketteja V2-rakettien aikana sekä lautasia ja sylintereitä avaruustutkimuksen aikana. Tämä johtuu siitä, että ihmiset vertaavat ufojen ulkomuotoa havaintoajankohdalle ominaiseen teknologiaan ja käyttävät siihen liittyvää sanastoa. Ihmiset osaavat nykyisin kuvailla havaintojaan monimutkaisemman teknologian käsitteistöllä kuin esimerkiksi keskiajalla. Toisaalta teknologian ja viihdeteollisuuden värittämä elinympäristömme antaa runsaasti virikkeitä ufohavainnon liioitteluun ylimääräisillä yksityiskohdilla, vaikka havaintoa voisi kuvailla yksiselitteisemmin.^lähde?

Muun muassa Erich von Däniken on esittänyt teorioita, joiden mukaan tuhansia vuosia sitten Maahan olisi saapunut astronautteja vieraalta taivaankappaleelta ja että heillä olisi ollut suuri vaikutus ihmiskunnan kehitykseen.^[16] Tällaisia teorioita pidetään kuitenkin yleisesti näennäistieteenä.^lähde?

 

Ufot yhdistettiin nopeasti ajatukseen Maan ulkopuolisesta elämästä. Syitä olivat esimerkiksi havaitsijoiden kuvailemat lentosuoritukset, jotka olisivat olleet teknisesti jopa mahdottomia sekä väitetyt havainnot laskeutumisista ja niiden yhteydessä tehdyistä humanoidi-havainnoista.^lähde?

Havaitun kohteen muotoa kuvaava termi lentävä lautanen muodostui lähes ufo-käsitteen rinnakkaisilmaisuksi. Tapani Kuninkaan tekemässä analyysissä 70:stä suomalaisesta tapauksesta 30 % oli kiekon muotoisia, 40 % pallon tai soikion muotoisia.^[17] Ilmaisu sisältää ajatuksen rakennetusta aluksesta joka on niin sanotun rautalaiva-teorian perusajatus. Sen mukaan havaitut kohteet olisivat vieraiden olentojen käyttämiä aluksia heidän liikkuessaan Maa-planeetalla ja planeetalle. Tämän teorian puolestapuhujia kirjoissaan oli esimerkiksi ruotsalainen K. Gösta Rehn. Muita oletettuja alustyyppejä ovat esimerkiksi sikarin- ja kolmionmuotoiset alukset.^lähde?

Väitetyt yhteydet ja tapaamiset humanoidien kanssa tulivat tunnetuksi 1950-luvulla. Tällaisista kokemuksista kertoneiden henkilöiden kuvaukset esimerkiksi olentojen kotipaikasta voivat olla sekavia ja ristiriidassa tieteellisten havaintojen kanssa.^[18] Kerrottuja kontakteja oli myös jo 1800-luvun lopun ilmalaivahavaintojen yhteydessä.^lähde?

Nykyisin ufo-tutkimukseen on kehittynyt rautalaivateorian ohella suuntaus, joka tutkimuksen ohella painottaa psykologista merkitystä ja kontaktien saamisen tärkeyttä.^[19] Elokuvat, televisiosarjat sekä kirjallisuus ovat levittäneet käsitystä humanoidien ulkonäöstä.

Ufojen on myös väitetty tulevan esimerkiksi aikamatkailijoina tulevaisuudesta, toisesta ulottuvuudesta tai Maan sisältä. Jacques Vallée lienee tunnetuin toisen ulottuvuuden tai rinnakkaistodellisuusteorian kehittäjä.^lähde?

 

Yhdysvaltain ilmavoimat järjesti vuosina 1947–1969 omia ufo-tutkimushankkeitaan, joiden tarkoitus oli selvittää, ovatko ufot todellisia ja uhka Yhdysvalloille. Tutkimusprojekti Sign aloitettiin ilmavoimissa vuonna 1947, mutta se korvattiin 1949 Grudge-hankkeella ilmavoimien ylimpien upseereiden käskystä. Vuonna 1952 lakkautetun Grudgen seuraajaksi perustettiin samana vuonna Blue Book -hanke, jonka tieteellisenä neuvonantajana toimi tähtitieteen professori J. Allen Hynek. Vuosina 1952–1969 toimineen Blue Bookin arkistoihin kerättiin kaikkiaan 12 618 uforaporttia, joista 701 merkittiin tutkimusten jälkeen selvittämättömiksi.^lähde?

Alun perin ufo-termi kirjoitettiin muodossa UFOB, kun Yhdysvaltain ilmavoimat julkaisi sisäiseen käyttöön tarkoitetut menettelyohjeet ufohavaintoja varten vuonna 1953^[20].

Vuosina 1966–1968 Coloradon yliopisto teki Yhdysvaltain ilmavoimien pyynnöstä tutkimuksen ufoista, niin sanotun Condonin raportin. Condonin komitean tutkimista tapauksista noin 30 % (23 tapausta) jäi tunnistamatta. Edward Condon uskoi kuitenkin, että kaikki tapaukset voitaisiin selvittää, jos käytettävissä olisi riittävästi tietoja. Vaikka tämä selonteko otettiin laajalti myönteisesti vastaan, johtavat ufo-tutkijat Hynek ja James MacDonald arvostelivat Condonin raporttia puolueelliseksi. Myös Condonin ryhmästä eronnut Saunders vastusti Condonin raporttia.^lähde?

Myös Suomessa on esitetty^selvennä Yhdysvaltain ilmavoimien lausuntoa, jonka mukaan ufot eivät uhkaa turvallisuutta. Lausunto sisältää myös kaksi muuta osaa. Toisessa sanotaan, että ei ole löytynyt mitään todisteita siitä, että ufot edustaisivat sellaista teknistä kehitystä, mitä ei tunneta. Kolmannessa sanotaan, että ei ole mitään perusteita luokitella ufoja maapallon ulkopuolisiksi kulkuneuvoiksi.^lähde?

Yhdysvaltain ilmavoimilla on muitakin kuin puolustuksellisia syitä hillitä ufo-ilmoitusten määrää. Vuonna 1947 ilmavoimat aloitti kokeet halkaisijaltaan noin 50-metrisillä ilmapalloilla, jotka kohosivat lähes 40:n kilometrin korkeuteen – korkeammalle kuin lentokoneet. Ilmakehän aiheuttamasta valon taipumisesta johtuen ne saattoivat näyttää sikareilta tai kiekon muotoisilta. Ilmavirrat saattoivat aiheuttaa sen, että ne näyttivät liikkuvan mielivaltaisiin suuntiin. Kylmän sodan alkuaikoina ufoja epäiltiin joskus myös neuvostoliittolaisiksi salaisiksi aseiksi.^lähde?

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA on paljastanut ufo-tutkijoiden ja -harrastajien parissa huomiota herättäneen Area 51:n U-2-koneiden testialueeksi. U2 lensi korkeammalla kuin muut silloiset koneet, jopa noin 18 kilometrin korkeudessa, ja ne heijastivat auringonvaloa vielä kun pimeä oli laskeutunut ja erottuivat siten kirkkaina yötaivaalla.^[21]

Bruce Maccabee ja Larry Hatch analysoivat U2-koneiden lentojen vaikutuksen havaintojen määrään tilastollisesti hyödyntäen useita lähteitä. Tilastot eivät tukeneet U2-lentojen arvioitua vaikutusta havaintojen määrään vuosina 1955–1958. Koneet maalattiin myöhemmin erilaisilla naamioväreillä.^[22]

Ufoaika-lehti teki vuonna 1972 Lapissa kyselyn johon haastateltiin 40 ihmistä. Tuloksissa 90 % vastaajista tiesi käsitteen ainakin osittain. Vastaajilla suhtautuminen ufoihin oli myönteinen 22,5 %, kielteinen 30 %, puolueeton 40 %. Vastaamatta jätti 7,5 %. Ufo- tai muita outoja ilmiöitä oli itse kokenut 22,5 %. Ufo-kirjallisuutta oli lukenut 10 %. Ufoaika-lehden tiesi 2,5 prosenttia haastatelluista.^[23]

Pääartikkeli: Pentagonin ufo-raportti

Pentagonin ufo-raportti on Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen kongressin tiedustelukomitealle laatima ja 25. kesäkuuta 2021 julkaisema raportti 144 tunnistamattomasta lentävästä kohteesta (eng. unidentified flying object) eli ufosta. Selonteko viittaa tapauksiin laajemmalla tunnistamattomien ilmailmiöiden käsitteellä UAP (eng. unidentified aerial phenomena).^[24][25] Nykyään UAP-käsite kattaa ilmakehän ilmiöiden lisäksi vedenalaiset ilmiöt sekä ilmiöt, joiden havaitaan siirtyvän avaruuden ja ilmakehän välillä tai vaihtoehtoisesti ilmakehän ja vesistöjen välillä^[26]. Selonteon perusteena olleet tapaukset ovat vuosilta 2004–2021, joista suurimman osan olivat havainneet ja raportoineet Yhdysvaltain armeijaan kuuluvat henkilöt, kuten laivaston lentäjät.^[27]

Raporttia varten kyseisiä UAP-tapauksia tutki Yhdysvaltain puolustusministeriön tunnistamattomia ilmailmiöitä tutkiva työryhmä UAPTF.^[28]

Raportin mukaan suurin osa UAP-tapauksista edusti todennäköisesti fyysisiä esineitä, koska ne rekisteröitiin useissa antureissa, kuten tutka, infrapunakamera, elektro-optiset sensorit, aseentunnistimet sekä näköhavaintoina.^[28]

Osa tutkituista UAP-tapauksista osoitti selonteon mukaan edistynyttä teknologiaa. Yhteensä 18 tapauksessa UAP-kohteiden liikeradat ja lento-ominaisuudet olivat epätavallisia. Tunnistamattomat kappaleet esimerkiksi kulkivat tuulta vastaan tai liikkuivat äkillisesti tai huomattavalla nopeudella ilman havaittavaa voimanlähdettä. Muutamissa harvoissa tapauksissa tunnistamaton kappale osoitti kiihtyvyyttä tai liikkeen hallintaa.^[29][25]

Selonteko toteaa UAP-tapausten muodostavan uhkan Yhdysvaltain lentoturvallisuudelle ja mahdollisesti kansalliselle turvallisuudelle siinä tapauksessa, että UAP-tapauksissa on kysymys vieraan vallan kehittyneestä teknologiasta, joka on suunnattu Yhdysvaltoja ja sen asevoimia vastaan.^[30] Selonteko ei tarjoa UAP-tapausten selitykseksi vieraan sivilisaation avaruusaluksia, mutta ei toisaalta sulje tätäkään mahdollisuutta ulkopuolelle.^[27][31]

Arvostelijoiden mielestä kaikki ufot voidaan selittää ihmisen tekemillä laitteilla, luonnonilmiöillä, sepitteillä ja erilaisilla harhoilla. Väitetyt ufo-valokuvat, laskeutumisjäljet, ufoista peräisin olevat esineet ja esimerkiksi niiden ruumiilliset vaikutukset ihmisiin ovat monitulkintaisia. Ufo-skeptikot ovat joskus järjestäneet huijauksia, joilla ovat pyrkineet osoittamaan, etteivät esimerkiksi ulkoavaruusoletusta kannattavat ufo-tutkijat erota oikeaa ufoa esimerkiksi pilasta. Morristownin ufohuijaus vuonna 2009 uutisoitiin laajasti ufona Yhdysvaltain tiedotusvälineissä, vaikka kyse oli pelkistä ilmapallon varassa liikkuvista lyhdyistä.^lähde?

Ufo-kirjoissa kuitenkin säilyvät vuosikausia monet luonnonilmiöiksi tai huijauksiksi todistetut ja epäillyt tapaukset, kuten Gulf Breezen ufohuijaus. Suomalaisissa ufokirjoissa mainittu Petroskoin maneetti on selvä Plesetskistä tehty rakettilaukaisu.^[32] Skeptikoiden mielestä ufo-havaintoja tuottaa muun muassa niin sanottu ufo-teollisuus, joka hyötyy ufoja käsittelevän viihteen ja muiden tuotteiden myynnistä. Sensaatioista kirjoittavat julkaisut haluavat lehtien levikkiä lisääviä juttuja, kuten Suomessa tapahtui Kinnulan ufohuijauksessa.^lähde?

Myös ufo-kritiikkiä on monesti arvosteltu hätiköinnistä. Tunnetut amerikkalaiset skeptikot kuten sähköinsinööri Philip Klass ja tähtitieteen professori Donald Menzel ovat selittäneet ufoja luonnonilmiöillä, joiden olemassaolo on epävarmaa, tai jotka ovat käytännössä mahdottomia. Klass esitti 1960-luvulla teorian, jonka mukaan monet ufoista ovat pallosalamoita, ja Menzel väitti ilmalinssien tuottavan monia ufoja.^lähde?

Ufo-kontaktien todenpitävyyttä on kyseenalaistettu. Erilaiset väitteet ufo-havaintojen salassapidosta eivät jostain syystä onnistu, vaikka kansalliset salaisuudet ovat vuotaneet.^[33] Muukalaisten viestit tuntuvat olevan muotitietoisia, sillä ne ovat liittyneet ydinaseisiin ja ympäristönsuojeluun.^[34]

Ainakin kaksi Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto NASA:n 1960- ja 1970-luvuilla avaruudessa käynyttä astronauttia, Edgar Dean Mitchell ja Gordon Cooper, ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltain hallitus vääristelee ufoja koskevaa tietoja, jotta totuus niistä ei kävisi ilmi.^[35] Mitchell on vakuuttunut, että maassa on vieraillut ulkoavaruuden sivilisaatioita.^[36] Lisäksi Buzz Aldrin on maininnut nähneensä ufon Apollo 11 -lennolla, mutta joutuneensa NASA:n vaatimuksesta salaamaan sitä 30 vuotta.^[37] NASA:n mukaan astronautit kuitenkin näkivät todennäköisesti vain kantoraketista irronneen paneelinpalasen.^[38]

Astronauttien lisäksi eräät muut tärkeässä asemassa olevat henkilöt ovat olleet sitä mieltä, että ufoja koskevaa tietoa salataan. Tällaisia ovat olleet senaattori Barry Goldwater, amiraali Lord Hill-Norton (aikaisempi NATO:n johtaja ja Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien päällikkö), prikaatinkenraali Arthur Exon (aiempi Wright-Patterson AFB:n komentaja), vara-amiraali Roscoe H. Hillenkoetter (ensimmäinen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja), Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI:n johtaja vuosilta 1935–1972 J. Edgar Hoover ja aiempi Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer.^lähde? Myös Yhdysvaltain entisistä presidenteistä Jimmy Carter, Ronald Reagan, sekä Richard Nixon pitivät ufoja todellisina.^[39].

Ranskan avaruustutkimuskeskus CNES avasi niin sanotus salatut ufo-kansiot yleisesti luettaviksi maaliskuussa 2007. Kansioihin on arkistoitu 1 650 ufo-tapausta, joista yhdeksän prosenttia on pystytty selvittämään.^[40]

Eri ufo-tutkijat ovat antaneet erilaisia määritelmiä ufoille. Edward Condon, joka johti tieteellistä ufo-tutkimushanketta 1960-luvun lopulla, määritteli ufot havaitsijalle tunnistamattomiksi lentokykyisiksi esineiksi.^lähde? Ufo - termin rinnalle on tullut nimitys UAP, Unidentified Anomalous Phenomena.^[41] Mikäli kohde myöhemmin pystytään tunnistamaan, voidaan sitä kutsua ifoksi.

Pääartikkeli: Ufoaalto

Ufojen havaintomäärä on useita kertoja kasvanut huomattavasti joko rajatulla tai laajemmilla alueilla suhteellisen lyhyeksi aikaa. Äkillistä uforaporttien tulvaa sanotaan ufoaalloksi. Suuria ufoaaltoja oli 1947, 1952 ja varsinkin 1954, 1957 ja 1965 sekä 1969–1971, 1978 ja 1981. Vuoden 1947 ufoaallon aloitti Kenneth Arnoldin ”ensimmäinen ufohavainto”, joka sai erittäin laajaa julkisuutta.^lähde?

Ufoaaltojen syistä ja luonteesta on kiistelty. Pääväittämiä on kaksi. Toinen esittää että ufoaallot ovat todellisia. Epäilijöiden mukaan ihmiset lisääntyneen kiinnostuksen ja raportoinnin aikana ilmoittelevat herkemmin uforaportteja, jotka ovat joko tunnettujen kohteiden virhetulkintoja tai sepitteitä. Saattaa myös olla, että todelliset ilmakehä-, valo-, ilma-alushavainnot laukaisevat virhehavainnoista koostuvan havaintoaallon.^lähde?

Kylmän sodan lopun jälkeisen taantuman aikaan Hollywood teki muutamia UFO-elokuvia kuten Mars hyökkää!, jossa myös ironisoitiin 1950-luvun UFO-elokuvien sisältämää kommunismin uhalla pelottelua. 29. heinäkuuta 2011 Yhdysvalloissa tuli ensi-iltaan elokuva Cowboys & Aliens, joka on nostanut pohdintaa 1800-luvun lopun UFO-havainnoista.^[42]

Vuonna 1974 Ground Saucer Watch -järjestön tekemässä analyysissä 5 prosenttia sen tutkimista kuvista jäi aidoiksi. Tutkimuksessa käytettiin muun muassa tuolloin uutta kuvan digitaalista käsittelyä sekä varsinaisesti laaduntarkkailun röntgenkuvien suurentamiseen tarkoitettua televisiokamera- ja monitorijärjestelmää.^[43]

Jo ennen tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmien aikaa oli mahdollista tehdä retusointeja ja kuvatrikkejä. Esimerkiksi siiman varaan voi ripustaa pieniä esineitä ja ottaa niistä ufoksi väitettäviä kuvia. Omatekoisen pienoismallin tai muun sopivan esineen voi heittää ilmaan ja ottaa siitä kuvan sopivalta etäisyydeltä. Kattolampun tai muun valon heijastuksia voi kuvata niin, että ympäristö ei paljasta kuvan todellista kohdetta. Negatiivia tai alkuperäistä valokuvaa voi käsitellä ja ottaa käsitellystä kuvasta uuden kuvan. Suomessa otettu Paimion ufo-kuva on aikavalotuksella kuvattu Kuu. Kuvan paljastivat siinä näkyvien tähtien valottuneet liikeradat, joiden avulla oli mahdollista päätellä kuvan tekotapa.^[44]

 

Trikkikuvan voi tunnistaa esimerkiksi varjojen sijainnista ufossa verrattuna ympäristön varjoihin. Tässä kertomuksen johdonmukaisuus ja ilmoitetut ajat ovat merkityksellisiä, jos kuva on otettu luonnollisessa valossa. UFO saattaa olla lähellä kuvan yläreunaa, jottei ripustussysteemi näy. Myös lähellä olevat puiden oksat ovat epäilyttäviä. UFO voi näyttää sanottuun etäisyyteensä nähden liian kirkkaalta ja terävärajaiselta.^lähde?

Ufokuvan luotettavuuden ja aitouden määrittelyssä tulisi pyrkiä arvioimaan kuvaajan yleinen luotettavuus sekä havaintoselostuksen johdonmukaisuus ja yhtenevyys ufokuvien kanssa. Jos kuva on otettu filmiä käyttävällä kameralla negatiivit olisi tutkittava. Edelleen on eduksi jos on riippumattomien todistajien havaintoja.^[45] Oregonin McMinnvillessä asuneiden Paul ja Evelyn Trentin 11. toukokuuta 1950 ottamia ufokuvia pidetään yhä hyvälaatuisina. Nämäkin ovat monella tavoin epäilyttäviä.^[46] Esine näkyy sähkölankojen alla, ja on saatettu ripustaa niihin siimalla.^[47][48] Havaintoajasta kuvanottoajasta on kiistelty valon ja varjojen suhteiden perusteella.^[49] Kuvan valotusolosuhteisiin, kameran asemaan ja muihin muuttujiin perustuvista, tietokoneohjelmalla tehdyistä kokeiluista saatiin viite, että kohde on saattanut olla pieni alle 200 jalan eli noin 60 metrin päässä ollut esine.^[50]

J. Allen Hynek asetti hyvän kuvan vaatimuksiksi että luotettavina tunnetut henkilöt ovat todistaneet ufon kuvaamista ja että alkuperäinen negatiivi sekä kamera ovat saatavilla tutkijoille niiden tutkimiseksi. Hän edellytti myös että kuvaaja on valmis vannomaan valalla kuvan aitoudesta.^[51]

Kriteerit täyttäviä ufo-kuvia ja filmi- tai videokuvia ovat esimerkiksi Uuden-Seelannin tammikuussa 1979 kuvattu materiaali nopeasti liikkuvista valoista sekä Phoenixin valot, joilla oli useita toisistaan riippumattomia havaitsijoita. Pudasjärven ufoaallosta saatiin kuvausprojektissa lukuisia kuvia infrapunafilmille. Erilaisten lähteiden kuten autonvalojen vaikutukset oli testattu etukäteen.^[52][53]

Ufon laskeutumisjäljeksi on varsinkin ufo-havaintojen yhteydessä monesti luultu uveavantoa eli luonnollisesti syntynyttä reikää jäässä, tai sienistä muodostuvaa rengasta, noidankehää.^[54] Levellandin ufotapaus on esimerkki useiden toisistaan riippumattomien havaitsijoiden kuvailemista samankaltaisista, mutta yksilökohtaisista vaikutuksista laajalla alueella kaupungin ympäristössä.^lähde?

Pääartikkeli: Ufojen luokittelu

Ufojen luokittelujärjestelmiä on monia. Ne ovat kaikki jollakin tavalla rajallisia tai suuntaavia, jolloin vain tietyn tyyppiset havainnot tulevat luokittelussa esille. Näin ollen jonkin luokittelun käyttö saattaa vahvistaa ihmisten mielissä ufojen olevan juuri luokittelun kuvaaman laisia.

• Kuu: Vaikka Kuu onkin erittäin helposti taivaalta tunnistettava kohde, voi sitä joskus sopivissa olosuhteissa luulla joksikin muuksi - joskus Kuu näkyy vain valopisteinä metsän takaa tai pilvien takaa. Autossa Kuu voi ”seurata” havaitsijaa pitkän matkaa.^[55]
• Pilvet: Niin kutsutut mantelipilvet ovat sikarinmuotoisia ja melko teräväreunaisia pilviä, joista aina silloin tällöin tulee ufoja. Eritoten Auringon laskiessa ovat nämä pilvet matalalla horisontissa ollessaan vakuuttavan näköisiä, kun viimeiset auringonsäteet valaisevat niitä vielä kirkkaasti.
• Auton tai valonheittimen valokeila pilvissä.
• Tähdet, planeetat yms. taivaankappaleet: Joskus Siriusta voi luulla tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi, vaikka tähti itsessään onkin paikallaan. Virhehavaintoa edesauttaa vielä se, että tähti tuikkii voimakkaasti ja vaihtelee väriään ollessaan melkein horisontissa.^[55] Kirkas Venus on yksi yleisimmistä ufohavaintojen aiheuttajista.
• Linnut: Tavallisimpia väärien ufohavaintojen aiheuttajia. Lintu voi aiheuttaa ufohavainnon, jos vain linnun vatsapuoli valaistaan ja lintu on korkealla pimeällä yötaivaalla.
• Lentokoneet: Yöllä lentokoneesta erottuu vain vilkkuvia valoja. Tuuli voi joskus viedä lentokoneen äänen pois. Lentokone voi olla laskeutumassa lentokentälle ja sitä katsotaan kiitotien päästä. Yhdysvalloissa on mainoslentokoneita, jotka hinaavat valaistua kylttiä perässään.
• Kauko-ohjattavat pienoishelikopterit, lennokit^[55]
• Satelliitit: Tasaisella nopeudella liikkuvia, usein vilkkuvia valopisteitä, jotka katoavat joutuessaan Maan varjoon yleensä korkealla taivaalla. Maahan syöksyvä satelliitti näyttää joskus jopa kipinätulipyrstöiseltä sikarimaiselta avaruusalukselta. On mahdollista havaita useita satelliitteja samanaikaisesti, jolloin lentorata voi näyttää muuttuvan äkillisesti ja jyrkästi.^[55]
• Ilmapallot: leluina vaihtelevan muotoisia ja jotka heliumilla täytettynä voivat ajautua tuulen mukana hyvinkin kauas.
• Mainospallot, säähavaintopallot
• Ilmalaivat. Ilmalaivat ovat harvinaisia ja useimmiten kaupallisessa tai erikoistehtävässä, jossa sen lento- ja liikehtimisominaisuudet ovat hyödyllisiä. Ilmaa kevyempinä voivat pysytellä paikoillaan tai liikkua hyvin hitaasti sekä eteen- että taaksepäin moottoreilla ohjattuna. Ne voivat nousta tai muuttaa lentokorkeuttaan paikoiltaan eivätkä ne tarvitse eteenpäin vievää moottoritehoa pysyäkseen lennossa. Ilmalaiva voi näin olla etenkin etäämmällä miltei äänetön normaaliin lentokoneeseen verrattuna tehtäviä suoritettaessa. Ilmalaivoja on käytetty mm. ilmanäytteiden ottoon, valvontatehtävissä sekä kaupallisesti mainos-, näytös- ja kuljetuslennoilla.^[56]
• Rakettilaukaisut: Suomessa tehtiin 1970-luvun alussa lukuisia ufo-havaintoja. Osa näistä on voinut olla neuvostoliittolaisten rakettien laukaisuja Plesetskistä. Rakettilaukaisut näyttävät pyöriviltä valopalloilta tai sikarin muotoisilta esineiltä, joiden päässä on valopallo. Monesti erästä rakettilaukaisun vaihetta kuvataan maneettia muistuttavaksi. Ruotsista Kiirunasta on laukaistu yläilmakehään bariumpilviä, jotka ovat hehkuneet ufomaisesti. Niitä voi nähdä Suomenkin Lapissa sopivalla säällä.
• Kangastukset: Jäällä, vesillä tai autiomailla havaitaan sopivissa oloissa kangastuksia, jotka ovat vääristyneitä väärin päin olevia esimerkiksi saaren kuvia horisontin lähellä.
• Virvatulet: Suoalueilla on joskus virvatulia, jotka hyppelehtivät maan pinnan lähellä.
• Maavalot: Maavalot voivat näyttää ilmassa liikkuvalta valopallolta. Ne ovat luonnollisiksi oletettuja valoilmiöitä, joita kuitenkaan nykytiede ei kattavasti selitä.
• Bioluminesenssi eli eliöiden biologinen valontuotanto: Esimerkiksi eräät pimeässä lentävät valoilmiöt ovat paljastuneet tornipöllöiksi, joiden rintapuoli hohtaa.[1]
• Pallosalamat
• Laskuvarjohyppääjät
• Kepposet: Joskus ihmiset järjestävät erilaisia kepposia, esim. ilmapalloon kiinnitetty taskulamppu näyttää ufolta. Laserosoittimen valokiila pilvessä.

• Karttunen, Hannu: Ufot, ifot ja pienet vihreät henkilöt. Teoksessa Häyry, Heta, Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja. Opaskirja skeptikolle. Helsinki: Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7 Teoksen verkkoversio.
• Kuure, Kari ym.: Katoavatko ufot? Ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Helsinki: Ursa, 1993. ISBN 951-9269-67-3
• Kyröläinen, Juhani & Teerikorpi, Pekka: Ufojen arvoitus. Helsinki: Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8
• Rehn, K. Gösta: UFO - Uusinta tietoa lentävistä lautasista. Otava, 1970.
• Tapani Kuningas: Ufojen jäljillä s. 143 - Kirjayhtymä 1971
• Allan Hendry: The Ufo Handbook. Doubleday/Dolphin 1979. ISBN 0-385-14348-6 (englanniksi)
• Tapani Koivula, Björn Borg (toim.): Uforaportti 15-16. Suomen Ufotutkijat ry, 2009
• Tähdet ja Avaruus 5/2011 Ursa
• Borg, Björn: Ufotutkijan käsikirja. Helsinki: Suomen ufotutkijat ry, 2013. ISBN 978-952-99618-9-4
• Atte Särkelä: Kohti ärjännettä. Ufo Finland, 2018. ISBN 978-952-67713-5-9

• Kuure, Kari ym.: Katoavatko ufot? Ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Helsinki: Ursa, 1993. ISBN 951-9269-67-3
• Kyröläinen, Juhani & Teerikorpi, Pekka: Ufojen arvoitus. Helsinki: Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8
• Selin, Risto: Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4 Teoksen verkkoversio.
• Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu. Opaskirja skeptikolle. Helsinki: Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6
• Närvä, Jaakko: Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä. Teoreettinen tutkimus. (Väitöskirja) Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2008. ISBN 978-952-10-5160-9

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ufo.

• Aikamme uskomuksia. Ylen Elävä arkisto.
• Jaakko Närvän ufoesitelmä.
• Ufologia ja ufokokemukset uskontona - väitöskirjan tulosten esittelyä.
• Närvä, Jaakko: Ufot – yhtä totta kuin keijut? Skeptikko 2/2009.