Toini Havu

Havu laati Helsingin Sanomiin 1954 Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan arvostelun. Kriittinen, teilaava arvostelu herätti paljon huomiota ja aloitti niin sanotun kirjallisen jatkosodan. Havu oli arvostellut aiemmin vuonna 1954 Jussi Talven Ystäviä ja vihollisia -romaanin, jota hän kuvasi monumentaaliseksi, suurimittaiseksi sotaromaaniksi, ”jota meillä ei aikoihin hevillä ylitettäne”. Havua vaivasi se, että Linna lähestyi Suomen kohtalonhetkiä ”sammakkoperspektiivistä” eli antoi tavallisten rivimiesten kuvailla jaloa isänmaallista taistelua. Erityisesti häntä kiukutti kuitenkin se tapa, jolla Linna kohteli upseereita ja lottia. Havu tiivisti arvostelunsa toteamukseen: ”Tuntematon sotilas on paksu, mutta ei suuri sotaromaani.”^[3] Havulla oli sotaan kipeä henkilökohtainen suhde, koska hänen pikkuveljensä, Jalkaväkirykmentti 2:ssa taistellut luutnantti Teppo Havu oli kaatunut Räisälässä jatkosodan alkuvaiheissa elokuussa 1941.^[4]

Väinö Linna palasi Havun kritiikkiin neljännesvuosisataa myöhemmin, syksyllä 1980 Aamulehteen kirjoittamassaan kolumnissa. Linna pureutui arvostelun kohtaan, jossa Havu totesi, että ”Tuntematon sotilas on loistavan tyyliniekan kirjoittama”:

»Havun arvostelussa kiinnittää myöhemmin huomiota eräs kohta, joka on jäänyt melkein huomaamatta. Havu kiittelee kirjallisia ansioitani, mutta tuomitsee näkemykseni ja arvostukseni. Havu on siis yleensä päinvastaista mieltä kuin myöhempi arvostelu, joka myrskyn mentyä alkoi pitää näkemyksiäni merkittävinä, mutta kirjallisia taitojani puutteellisina tai lähes olemattomina.»

Linna totesi, että tämä havainto lisäsi jonkin verran hänen suopeuttaan Havua kohtaan.^[5]

Havu ja Väinö Linna olivat ennen Tuntemattoman sotilaan ilmestymistä tavanneet yhden kerran, kun Havu oli käynyt esitelmöimässä Pirkkalaiskirjailijoiden tilaisuudessa Tampereella ja Linna oli tämän jälkeen saattanut Havun sihteerin ominaisuudessa taksilla Hotelli Tammeriin. Toisen ja viimeiseksi jääneen kerran he tapasivat Lahdessa järjestetyssä kirjallisuusmatineassa vuonna 1959. Tällöin Havu ehdotti Linnalle menneiden unohtamista ja tarjosi sovinnon kättä, mihin Linna ei tarttunut. Myöhemmin Havu laski leikkiä siitä, kuinka rikas hän olisi, jos hän olisi saanut markan jokaisesta hänen kritiikkinsä ansiosta kaupaksi menneestä Tuntemattomasta. Havun lapset ovat kertoneet perheen elämän muuttuneen tapauksen vuoksi täysin: perhe joutui vuosikausiksi solvauskirjeiden ja puhelinterrorin kohteeksi. Havu ei itse koskaan katunut arviotaan Tuntemattomasta sotilaasta, mutta myöhemmin hän lahjoitti Täällä Pohjantähden alla -trilogian työtovereilleen Matti Paavilaiselle, Pekka Tarkalle ja Timo Tiusaselle.^[4]

Havun ura Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikkona katkesi vuonna 1962 hänen riitauduttuaan Eljas Erkon kanssa. Myöhemmin hän teki muun muassa radio-ohjelmia. Väinö Linnan tavoin Havu, joka oli ollut ketjupolttaja, koki viimeisinä vuosinaan aivohalvauksen ja menetti puhe- ja kirjoituskykynsä.^[4]

Vuonna 1979 Havulta ilmestyi aforismikokoelma Hiljaisuuden kenttä.

Havun isä oli Turun hovioikeuden varapresidentti Johan Viktor Havu, äiti Sigrid Blomström. Hänen puolisonsa oli insinöörikommodori Martti Ollikainen.^[6] Hänen nuorempi veljensä oli kääntäjä Teijo Havu. Toini Havun tytär on muun muassa tietokirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana työskennellyt Elina Hytönen.^[7]

Havu on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.^[8]

• Havu, Toini: Väinö Linna: Tuntematon sotilas (Arvostelu Tuntemattomasta sotilaasta) Helsingin Sanomat. 19.12.1954. Arkistoitu 21.6.2008.
• Tarkka, Pekka: Havu, Toini (1908–1998) (Maksullinen) Kansallisbiografia. 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.