Toompea

Toompea (saks. Domberg eli tuomiokirkonmäki) on mäellä sijaitseva alue Tallinnassa. Toompea muodosti keskiaikaisen Tallinnan yläkaupungin, joka erosi juridisesti alakaupungista.

Toompea on Baltian klinttiin kuuluva kukkula. Noin 10 000 vuotta sitten Toompea muodosti klinttisaaren Baltian jääjärvessä ja ihmisasutusta lähialueelle syntyi viisi- tai kuusituhatta vuotta sitten.^[1] Sittemmin Toompeana mäellä oli räväläläisten tukikohta tai pakolinna^[2], joka tunnettiin viroksi nimillä Litna tai Lidna. Venäläisissä kronikoissa paikka sai nimen Kolõvan ja viikingit kutsuivat sitä nimillä Lindanäs tai Lyndanise.^[1] Tanskalaiset ristiretkeläiset tuhosivat Lyndanisen alkukesästä 1219 ja he alkoivat rakentaa sen tilalle omia varustuksiaan, joille Lätin Henrik antoi nimen Castrum Danorum, eli tanskalaisten linna. Hieman myöhemmin tanskalaiset voittivat Lyndanisen taistelussa Rävälästä ja Harjumaalta heitä vastaan saapuneet virolaiset. Vuotta 1219 pidetäänkin Tallinnan tali Tanskan linnan perustamisvuotena.^[2]

Toompealle eli Tallinnan tulevalle yläkaupungille alettiin rakentaa 1120-luvulla Tallinnan tuomiokirkkoa ja niin sanottua suurta linnoitusta (castrum maius). Castrum minus eli pieni linnoitus rakennettiin vuosien 1227–1229 välillä suuren linnoituksen sisälle. Pieni linnoitus ja suuri linnoitus muodostivat yhdessä Tallinnan yläkaupungin, joka oli oma juridinen kokonaisuutensa. Yläkaupunkia koski Valdemar-Eerikin läänityslaki, kun taas alakaupungille oli vuonna 1248 annettu Lyypekin kaupunginlaki. Yläkaupunkia hallitsivat vasallit, joita oli tanskalaisaikana 40–50. Poikkeuksen muodosti pieni linnoitus, jota hallitsi kulloinenkin maanherra, kuten esimerkiksi ritarikunta. Tuomiokirkkoa hallitsi puolestaan piispa ja tuomiokapituli. Tallinnan alakaupunkia hallitsi porvaristo. Koko Tallinnan vanhakaupunki suojattiin muurilla, mutta myös ylä- ja alakaupungin välillä oli muuri. Tanska myi Pohjois-Viron Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1346, jolloin pieneen linnoitukseen rakennettiin konventtirakennus ja kastelli muuttui esilinnaksi. Esilinnan nurkkiin kohosi torneja, joista suurin oli 45,6 metriä korkea Pikk Hermann. Yläkaupunki kävi jo samalla vuosisadalla ahtaaksi ja monet vasallit muuttivatkin kartanoihin maaseudulle. Usein he omistivat kuitenkin myös kaupunkiasunnon muurien suojaamana turvapaikkana.^[2]

Suuren linnoituksen keskiaikaiset rakennukset ovat sittemmin tuhoutuneet tulipaloissa Tallinnan tuomiokirkkoa lukuun ottamatta. Esilinnan konventtirakennuksesta tehtiin 1800-luvulla vankila ja 1920-luvulla sen paikalle rakennettiin riigikogun parlamenttirakennus. Esipihan itäosaan rakennettiin 1700-luvulla kuvermenttihallinnon palatsi ja pienen linnoituksen taakse valmistui vuonna 1900 Aleksanteri Nevskin katedraali.^[2]