Titanic (vuoden 1997 elokuva)

Vuonna 1996 yhdysvaltalainen tutkija Brock Lovett ryhmineen tutkii RMS Titanicin hylkyä etsien Valtameren sydän -nimellä tunnettua kadonnutta timanttikaulakorua. Ryhmä nostaa hylystä Caledon "Cal" Hockleyn kassakaapin uskoen kaulakorun olevan sen sisällä. Kassakaapista löytyy kuitenkin vain piirros alastomasta naisesta, joka kantaa kaulassaan timanttikorua. Piirros on päivätty Titanicin uppoamisyölle 14. huhtikuuta 1912. Iäkäs Rose Dawson Calvert kuulee piirroksesta, ottaa yhteyttä Lovettiin ja kertoo olevansa kuvan nainen. Rose ja hänen lapsenlapsensa Lizzy Calvert matkustavat Lovettin tutkimusalukselle. Kysyttäessä kaulakorusta Rose kertoo muistojaan Titanicilta ja paljastaa olevansa Rose DeWitt Bukater -niminen matkustaja, jonka uskottiin kuolleen Titanicin upotessa.

Vuonna 1912 17-vuotias ensimmäisen luokan matkustaja Rose astuu laivaan Englannin Southamptonissa rikkaan kihlattunsa Calin ja äitinsä Ruth DeWitt Bukaterin kanssa. Ruth korostaa Roselle tämän kihlauksen tärkeyttä, sillä vain avioliitto Calin kanssa ratkaisee DeWitt Bukaterien salatut talousongelmat. Rose ei haluaisi naida Calia ja harkitsee tekevänsä itsemurhan hyppäämällä laivan perästä. Kun Rose on aikeissa hypätä, kolmannen luokan matkustaja, tyhjäntoimittaja ja taiteilija Jack Dawson estää häntä. Kun Rose löydetään aluksen perästä Jackin kanssa, Rose valehtelee Calille kurkistaneensa reunan yli "nähdäkseen potkurit" ja meinanneensa pudota vahingossa yli laidan, jolloin Jack pelasti hänet. Kiitollisuudenosoitukseksi ja Rosen vaatimuksesta Cal kutsuu Jackin illallistamaan heidän kanssaan ensimmäiseen luokkaan seuraavana iltana. Jackin ja Rosen välille muodostuu viekoitteleva ystävyys, vaikka Cal ja Ruth ovatkin varuillaan nuoren kolmannen luokan miehen suhteen. Illallisen jälkeen Jack ja Rose viettävät iltaa yhdessä kolmannen luokan juhlissa.

Cal ja Ruth kieltävät Rosea enää tapaamasta Jackia. Rose pyytääkin Jackia jättämään itsensä rauhaan, mutta tajuaa pian haluavansa mieluummin tämän kuin Calin. Jack ja Rose tapaavat laivan keulassa ja ihastelevat auringonlaskua, joka osoittautuu Titanicin viimeiseksi hetkeksi auringonvalossa. Kannelta Jack ja Rose jatkavat matkaansa Rosen hyttiin, missä Rose pyytää Jackia piirtämään itsestään muotokuvan vain Calilta kihlajaislahjaksi saamansa Valtameren sydän -koru yllään. Myöhemmin kaksikko juoksee pakoon Calin henkivartijaa ja rakastelee laivan ruumassa. Jatkettuaan pakomatkaansa laivan kannelle he todistavat aluksen törmäystä jäävuoreen ja sattuvat kuulemaan aluksen päällystön ja suunnittelijan hahmottelevan törmäyksen vakavuutta. Rose sanoo Jackille, että heidän täytyisi varoittaa hänen äitiään ja Calia.

Cal löytää kassakaapistaan Jackin piirroksen sekä ivallisen kirjeen Roselta kaulakorunsa lisäksi. Raivoissaan Cal pyytää henkivartijaansa sujauttamaan kaulakorun Jackin takin taskuun. Pian Jackia syytetäänkin kaulakorun varastamisesta ja hänet pidätetään ja kiinnitetään käsiraudoilla alemman kerroksen huoneen seinässä olevaan putkeen. Cal laittaa kaulakorun oman takkinsa taskuun. Rose kieltäytyy nousemasta äitinsä kanssa pelastusveneeseen, pakenee Calia ja etsii sekä vapauttaa Jackin. Alukselta aletaan ampua hätäraketteja lähellä olevien laivojen huomion herättämiseksi.

Kun Jack ja Rose pääsevät takaisin kannelle, Cal ja Jack suostuttelevat Rosea nousemaan pelastusveneeseen Calin väittäessä järjestäneensä itselleen ja Jackille paikat toisessa pelastusveneessä. Kun Rose nousee veneeseen, Cal paljastaa Jackille järjestelyn olevan vain hänelle itselleen. Kun pelastusvenettä lasketaan, Rose ymmärtää ettei voi jättää Jackia ja hyppää takaisin Titanicille. Raivostunut Cal ottaa pistoolin henkivartijaltaan ja alkaa jahdata paria tulvivaan ensimmäisen luokan ruokailusaliin. Panoksien loputtua pistoolista Cal päivittelee henkivartijalleen antaneensa Roselle takkinsa, jonka taskussa Valtameren sydän on. Hän palaa laivan kannelle ja pääsee pelastusveneen kyytiin teeskentelemällä olevansa yksinäisen lapsen huoltaja. Jack ja Rose löytävät pienen italialaisen pojan. He yrittävät pelastaa hänet, mutta ovi, jonka takana tulvii vettä, aukeaa ja poika hukkuu isänsä kanssa. Vesi vie Jackin ja Rosen lukitulle käytäväportille, jossa he kohtaavat väkijoukon ihmisiä, jotka ovat vähällä hukkua, mutta Jack saa portin auki muiden avustamana.

Jackin kaveri Fabrizio pyrkii Tommy Ryanin kanssa pelastusveneeseen, mutta ensimmäinen perämies Murdoch ampuu paniikissa Tommyn kuoliaaksi. Venekansi alkaa tulvia, ja Fabrizio saa surmansa jäädessään kaatuvan savupiipun alle.

Jack ja Rose palaavat kannelle. Kaikki pelastusveneet ovat lähteneet ja loput matkustajat yrittävät pysytellä laivassa. Alus katkeaa keskeltä, jonka jälkeen sen perä nousee 90 asteen kulmaan. Titanicin upotessa Jack ja Rose joutuvat veden varaan. Pintaan päästyään Jack auttaa Rosen kelluvan oven päälle, joka kestää vain yhden henkilön painon. Roikkuen oven reunalla Jack vakuuttaa Roselle, että tämän kuuluu kuolla vasta vanhana naisena omassa sängyssään. Sillä välin upseeri Harold Lowe palaa pelastusveneensä kanssa etsimään mahdollisia eloonjääneitä. Rose pelastetaan, mutta Jack on jo paleltunut kuoliaaksi.

Rose ja muut eloonjääneet kuljetetaan matkustaja-alus RMS Carpathialla Titanicin määränpäänä olleeseen Yhdysvaltain New Yorkiin, missä Rose ilmoittaa nimekseen Rose Dawson. Carpathian kannella Rose piiloutuu Calilta tämän etsiessä kihlattuaan. Myöhemmin Rose saa selville Calin avioituneen toisen naisen kanssa ja perineen miljoonansa, mutta tehneen myöhemmin itsemurhan hävittyään omaisuutensa vuoden 1929 pörssiromahduksessa.

Kerrottuaan tarinansa vanha Rose menee yöllä kenenkään näkemättä Lovettin laivan perään ja pudottaa koko ajan hallussaan olleen Valtameren sydämen mereen. Kun hän näennäisesti nukkuu vuoteessaan, kuvat hänen lipastollaan kertovat hänen eläneen vapaata elämää Jackin innoittamana. Viimeisessä kohtauksessa nuoret Rose ja Jack tapaavat uudestaan ja suutelevat Titanicin aulan portaikossa laivalla menehtyneet ympärillään.

 

Innokkaana sukeltajana tunnettu James Cameron kertoo, että hänen tavoitteenaan oli sukeltaa Titanicin hylkyyn ja itse elokuvan tekeminen oli toissijaista.^[3] Hän sai tietää, että muut ovat käyneet hylyssä ja kuvanneet sitä, jolloin hän päätti hakea Hollywoodista rahoitusta hankkeelleen.^[4] Tuotantoyhtiö 20th Century Fox suhtautui epäilevästi kolmen tunnin elokuvan taloudelliseen menestykseen, koska elokuvassa ei olisi perinteisiä toimintaelokuvan elementtejä, kuten ampumista tai takaa-ajokohtauksia. He kuitenkin myönsivät hankkeelle rahoitusta. Tuolloin Cameron vielä uskoi, että elokuvasta selvitään alle 100 miljoonan dollarin budjetilla.^[5]

Atlantin valtameressä makaavan hylyn kuvaaminen aloitettiin syyskuussa 1995 lähes neljän tuhannen metrin syvyydessä, missä ryhmän alukseen kohdistui yli 40 000 kilopascalin paine. Sen lisäksi, että he ottivat suuren riskin sukeltaessaan hylkyyn, vaikeat olosuhteet estivät Cameronia saamasta niin laadukasta kuvamateriaalia kuin hän olisi halunnut. Cameron sukelsi hylkyyn kaikkiaan 12 kertaa.^[6]

Cameron kirjoitti itse myös elokuvan käsikirjoituksen. Hän kertoo luoneensa äärimmäisen tarkan aikajanan laivan muutaman päivän matkasta ja uppoamisyöstä. Myöhemmin asiantuntijat arvioivat käsikirjoitusta ja Cameron muutti sitä ehdotusten pohjalta. Kuvausten alusta asti heillä oli selkeä kuva siitä, mitä tapahtui laivan uppoamisyönä, minkä Cameron kokee nostaneen elokuvan merkitystä.^[3] Cameron halusi välittää tapahtumien tunteellisen sanoman, ja hänen mukaansa kyseessä ei ole katastrofielokuva vaan rakkaustarina, johon on valikoitu todellista historiaa.^[7]

Elokuvan toiseen päärooliin valittiin tuolloin vielä suhteellisen tuntematon Leonardo DiCaprio. Elokuvayhtiö halusi rooliin Chris O’Donnellin tai Matthew McConaugheyn, mutta Cameron sai vaatimuksensa läpi. Myös Tom Cruise oli kiinnostunut pääosasta, mutta hänen vaatimaansa palkkaa ei juuri kukaan ottanut tosissaan. Myöhemmin DiCapriolle maksettiin roolista 2,5 miljoonaa dollaria. Elokuvan naispääosan esittäjälle Kate Winsletille maksettiin hieman alle miljoona dollaria. Rosen sulhasen, Cal Hockleyn, roolia tarjottiin aluksi Matthew McConaugheylle, mutta hän kieltäytyi, ja roolin sai lopulta Billy Zane. Elokuvassa Titanicin kapteenia näyttelevä Bernard Hill ja Cal Hockleyn palvelijaa näyttelevä David Warner olivat sattumalta näytelleet myös kahdessa aiemmassa Titanic-filmatisoinnissa.^[6]

Elokuvan näyttelijöille palkattiin kokopäiväinen tapaopettaja opettamaan vuoden 1912 mukaista yläluokan hienoa käytöstä.^[6] Titanicin sisätiloja edustavat lavasteet oli tehty alkuperäisten mukaan valokuvia hyväksikäyttäen. Elokuvassa näkyvästi esillä oleva ensimmäisen luokan portaikko rakennettiin aidosta puusta ja se todella tuhoutui uppoamisessa. Huoneet, matot, muotoilu ja värit, yksittäiset huonekalut, koristeet, seinäpaneelit, astiat ja ruokailuvälineet sekä White Star Linen vaakuna ja asusteet mukailivat alkuperäisiä. Lisäksi Cameron palkkasi kaksi Titanic-historioitsijaa todentamaan elokuvan historiallisia yksityiskohtia.^[6]

 

Elokuvan nykypäivään sijoittuvat kohtaukset kuvattiin venäläisellä Akademik Mstislav Keldysh -aluksella elokuussa 1996. Vanhaa Rosea näytellyt Gloria Stuart oli tuolloin 87-vuotias, joten hänestä tehtiin vanhemman näköinen, sillä Rosen täytyi näyttää yli satavuotiaalta. Toisena keskeisenä henkilönä kohtauksissa oli monessa Cameronin elokuvassa näytellyt Bill Paxton, joka esittää aarteenetsijä Brock Lovettia. Kuvaukset eivät sujuneet ongelmitta, sillä viimeisenä päivänä heidän ruokaansa huumattiin ja useat henkilöt sairastuivat. Joidenkin mukaan asialla olisi ollut aluksen vihainen miehistön jäsen vastalauseena Cameronin käytöstä kohtaan.^[6]

Elokuvan keskeiset kuvaukset alkoivat syyskuussa 1996. Elokuvayhtiö oli ostanut alueen pienestä meksikolaisesta rantakaupungista, sillä kuvaaminen avomerellä ei tullut kyseeseen. Rannalle, joka sijaitsi noin neljän tunnin ajomatkan päässä Los Angelesista, alettiin rakentaa RMS Titanicin kopiota. Elokuvan tuotantokustannuksissa säästettiin, kun rakennuttamisessa käytettiin meksikolaisia työntekijöitä. Kopio oli lähes alkuperäisen laivan kokoinen. Lisäksi rakennettiin kymmeniä miljoonia litroja vettä sisältävä säiliö, johon valtamerialus upotettiin.^[6][8][9]

 

Aluksen peräkannelle rakennettiin sarana, joka saattoi nostaa laivan perän yhdeksäänkymmenen asteen kulmaan uppoamisen aikana^[10]. Kuvausten aikana käytettiin myös lukuisia eri kokoisia pienoismalleja^[6]. Turvallisuuden vuoksi monet lavasteet tehtiin vaahtomuovista^[5].

Cameron luonnosteli Jackin alastonkuvan Rosesta kohtaukseen, joka kuvattiin ensimmäisenä. Alastonkohtaus oli näin ollen myös DiCaprion ja Winsletin ensimmäinen yhteinen kohtaus. Cameronin mukaan he yrittivät saada vain jotakin kuvattavaa, sillä isot lavasteet eivät olleet vielä valmiita. Myöhemmin Cameron huomasi kohtauksen sujuneen hyvin.^[7]

Kaikkien kohtausten kuvaaminen ei kuitenkaan sujunut yhtä hyvin. Cameronilla oli maine Hollywoodin pelottavimpana miehenä, ja hänet tunnettiin tinkimättömyydestään ja täydellisyydentavoittelustaan. Esimerkiksi Winslet satutti itsensä kuvausten aikana, ja hän kertoi myöhemmin olleensa huolissaan hukkuvansa vesisäiliöön, johon laiva oli tarkoitus upottaa.^[11] Yksi joissain piireissä kiistanalainen kohtaus on päähenkilö Jackin kuolema. Kohtauksessa Jack ja Rose kelluvat meressä puisen oven osalla. Jack kuolee lopulta upoten hyiseen mereen, koska hän ei mahdu kellumaan oven päällä Rosen kanssa. Joidenkin mielestä kelluva ovi olisi näyttänyt tarpeeksi suurelta molempien kelluttavaksi. Cameron kommentoi kohtausta ja sanoi että Jackin kuolema oli joka tapauksessa tarpeellista juonen kannalta, vaikka käytetty lavasteovi olisi voinut olla pienempi.^[12]

Kuvausten oli tarkoitus kestää 138 päivää, mutta ne venyivät 160 päivään. Monet näyttelijät, mukaan lukien Winslet, vilustuivat tai saivat flunssan vietettyään tunteja kylmässä vedessä.^[13] Useat muut lähtivät, ja kolmelta sijaisnäyttelijältä murtui luu. Tutkinnan tuloksena Screen Actors Guild totesi, ettei kuvauspaikalla ollut mitään sinänsä vaarallista.^[13] Lisäksi DiCaprio sanoi, ettei hän tuntenut missään vaiheessa olevansa vaarassa.^[14] Cameron uskoi kiihkeään työmoraaliin eikä hän koskaan pahoitellut käytöstään kuvauspaikalla, vaikkakin hän tunnusti olevansa vaativa mies.^[13]

 

Historiallisesti tarkka Cameron kertoo olleensa pettynyt aikaisempiin Titanic-elokuviin, sillä niissä ei näytetty laivan katkeamista keskeltä. Elokuvan uppoamiskohtauksissa käytettiin satoja avustajia ja stunt-miehiä, joiden määrää myös lisättiin erikoistehosteilla elokuvan jälkituotannossa.^[6]

Titanicin tuotantokustannukset olivat lopulta 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria^[15]. Fox oli huolissaan ja ehdotti, että kolmen tunnin elokuvasta leikattaisiin tunti pois. Heidän mukaansa liiallinen pituus merkitsisi vähemmän esityskertoja, mikä merkitsisi vähemmän rahaa, vaikkakin pitkät elokuvat auttavat ohjaajiaan voittamaan Oscarin. Cameron kieltäytyi leikkauksesta.^[5]

Tuotantokustannuksissa säästettiin miljoonia, kun aluksesta rakennettiin vain sen oikea puoli. Tämä aiheutti kuitenkin ongelmia laivan lähdön kuvaamisessa, sillä sen täytyi olla telakoituna vasemmalta puolelta. Kun kohtaus kuvattiin, jokainen lavastus ja puvustus oli käännettävä, ja mikäli joku käveli käsikirjoituksen mukaan oikealle, kuvauksessa hänen täytyi kävellä vasemmalle. Jälkituotannossa kaikki peilattiin oikein.^{[9][16][17][18]}

Jälkituotannossa joitakin kohtauksia leikattiin pois varsinaisesta elokuvasta. Esimerkiksi höyrylaiva SS Californian oli muutaman kymmenen kilometrin päässä Titanicista pysähtyneenä yön ajaksi paikoilleen ja sulkenut laitteistonsa. Cameron päätti leikata kohtauksen pois, sillä ei kokenut sitä olennaiseksi elokuvan juonen kannalta.^[7] Elokuvalle kuvattiin myös vaihtoehtoinen loppu^[19].

Elokuvan musiikin sävelsi James Horner. Sissel Kyrkjebø laulaa läpi elokuvan kuultavaa sanatonta laulua. Céline Dion esittää kuitenkin elokuvan tunnetuimman ja lukuisia palkintoja ansainneen kappaleen "My Heart Will Go On". Elokuvan musiikki sai useita palkintoja; se palkittiin esimerkiksi parhaan musiikin Oscar-palkinnolla.

Elokuva sai ensiesityksensä 1. marraskuuta 1997 Tokion kansainvälisillä elokuvajuhlilla, joilla olivat läsnä ohjaaja James Cameron ja Leonardo DiCaprio. Cameronin elokuvat ovat perinteisesti pärjänneet hyvin Japanissa, joskin tällä kertaa DiCaprio näytti olevan suurempi ilmiö kuin itse elokuva.^[20] Yhdysvalloissa elokuvan ensi-ilta oli 19. joulukuuta 1997 ja Suomessa 16. tammikuuta 1998.^[21]

Titanic oli ensimmäinen yli miljardin dollarin lipputulot kerännyt elokuva: se rikkoi kyseisen ennätyksen maaliskuun 1998 alussa^[22]. Elokuvaa esitettiin yhdysvaltalaisissa elokuvateattereissa lähes kymmenen kuukautta, lokakuuhun 1998 asti, jolloin se oli tuottanut maailmanlaajuisesti 1,84 miljardia dollaria, joista 600 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa^[23][24]. Se pysyi maailman taloudellisesti menestyneimpänä elokuvana vuoteen 2010 asti, jolloin niin ikään Cameronin ohjaama Avatar ohitti sen.

Suomessa elokuva keräsi kymmenen ensimmäisen päivän aikana 159 692 katsojaa. Alun perin elokuvaa oli tarkoitus esittää 40–50 kopion voimin, mutta niitä jouduttiin tilaamaan lisää.^[25][26] Titanic nousi huhtikuussa 1998 Suomen katsotuimmaksi elokuvaksi 26 vuoteen: elokuvan oli 11 viikon aikana nähnyt 824 654 katsojaa kaikkiaan 51 teatterissa eri puolella Suomea. Aikaisemmalta ajalta ei kuitenkaan ole vertailukelpoista tilastoa.^[27] Elokuva rikkoi miljoonan katsojan rajan 30. kesäkuuta 1998^[28]. Elokuvan näki lopulta Suomessa 1 040 000 katsojaa.

Titanic julkaistiin uudestaan paranneltuna 3D-versiona huhtikuussa 2012, kun oli kulunut sata vuotta aluksen uppoamisesta. Julkaisun myötä elokuvan maailmanlaajuinen tuotto nousi yhteensä lähes 2,19 miljardiin dollariin.^[29] Uusintajulkaisun myötä elokuvan kokonaiskatsojamäärä Suomen elokuvateattereissa on 1 114 954 katsojaa. Elokuva on Suomen katsotuin elokuva vuodesta 1972 lähtien, sillä aikaisemmalta ajalta ei ole tarkkaa tilastoa.^[30] Titanic ei ole kuitenkaan eniten elokuvateattereiden lipputuloja kerännyt elokuva: elokuvan lipputulot olivat noin kahdeksan miljoonaa euroa, minkä 007 Spectre ohitti helmikuussa 2016. Tuolloin Spectren oli nähnyt Suomen valkokankailla lähes 700 000 katsojaa ja se oli kerännyt yli 8,2 miljoonaa euroa lipputuloja.^[31]

Titanic on Suomen kaikkien aikojen myydyin VHS-elokuva. Suomessa sitä myytiin pelkästään vuoden 1998 aikana 250 084 kappaletta. VHS-myyntimäärää on tilastoitu vuodesta 1995 lähtien.^[32]

Internet-sivusto Rotten Tomatoesin mukaan 88 % kriitikoista on antanut Titanicille positiivisen arvosanan keskiarvolla 8/10. Keräys perustuu 178 arviointiin.^[33] Metacritic on laskenut 34 arvostelusta elokuvalle painotetun keskiarvon 74/100.^[34] Internet Movie Databasen 1 100 000 käyttäjää ovat antaneet Titanicille keskiarvon 7,9/10, ja 57 IMDb:n henkilökuntaan kuuluvaa keskiarvon 7,3^[35].

 

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Titanic (vuoden 1997 elokuva).

• My Heart Will Go On
• Titanic (soundtrack)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Titanic (vuoden 1997 elokuva) Wikimedia Commonsissa