Tiedekeskus Heureka

 

Tiedekeskus Heurekan juuret juontavat Helsingin yliopistoon ja maailmalla tiedekeskuksiin tutustuneisiin tieteilijöihin. Alullepanijoita olivat dosentit Tapio Markkanen, Hannu I. Miettinen ja Heikki Oja. Alkusysäyksenä oli 20.–26. toukokuuta 1982 Helsingin Säätytalossa pidetty Fysiikka 82 -näyttely. Saman vuoden syksyllä perustettiin tiedekeskusprojekti, jota aluksi tukivat Suomen Akatemia, opetusministeriö ja eräät säätiöt. Projektista syntyi Tiedekeskussäätiö vuosien 1983–1984 vaihteessa. Säätiön alkuperäiset perustajajäsenet olivat Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Teollisuuden keskusliitto.^[3]

Vantaa tarjoutui tiedekeskuksen isäntäkaupungiksi ja osittaiseksi maksajaksi vuonna 1984^[3] ja osoitti tiedekeskukselle paikan Tikkurilan eteläpuolella sijaitsevalta tontilta. Rakennus maksoi 80 miljoonaa markkaa^[4] eli noin 13,5 miljoonaa euroa. Vuoden 1985 aikana käydyssä arkkitehtikilpailussa annettiin kaksi ensimmäistä palkintoa, joista toteutettavaksi valittiin Mikko Heikkisen, Markku Komosen ja Lauri Anttilan ehdotus ”Heureka”.^[3] Tästä tiedekeskus sai nimensä.

Ennen rakennuksen valmistumista pidettiin joitakin näyttelyitä kokeeksi muissa paikoissa: Fysiikka -82 Säätytalossa, lääketieteen yleisönäyttely Pulssi keväällä 1985 Talin tenniskeskuksessa, Suomen kansasta ja kielestä kertova Vipunen syksyllä 1985 Säätytalossa, AQUA 86 vesialan yleisönäyttely Helsingin Messukeskuksessa keväällä 1986 sekä teknisiä tieteitä esitellyt Teknorama Helsingin Messukeskuksessa keväällä 1987.^[5][6] Tiedekeskuksen sisältösuunnitelma valmistui 1986. Rakennuksen peruskivi muurattiin lokakuussa 1987, ja rakennus valmistui vuonna 1988.^[3] Tiedekeskuksen kokonaispinta-ala on 8 200 m², josta näyttelytilaa on noin 2 500 m².^[7] Tiedekeskus Heureka avattiin yleisölle 28. huhtikuuta 1989.^[3]

Päänäyttely on saanut vaikutteita Gunnar Asplundin suunnittelemasta näyttelystä Tukholman kaupunginkirjastossa. Sylinterinmuotoisessa päänäyttelytilassa esitellään tieteen erilaisia sovelluksia ja alueella on pieniä näyttelyitä useasta eri aiheesta. Vakiokohteita alueella ovat Foucault’n heiluri ja katonrajassa kulkeva Vaijeripyörä.^[8] Päänäyttelyalueen sisältöä uusitaan muutaman vuoden välen.^[9]

 

Päänäyttelyalueella Sylinterihallissa on esillä erilaisiin tieteenaloihin liittyviä kohteita.^[10] Esillä olevia aihepiirejä ovat muun muassa ruoansulatus ja suoliston toiminta, rahan valmistus, kaupunkisuunnittelu, kiertotalous ja sähkö. Suolistossa suhisee -näyttely on suunniteltu yhteistyössä Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kanssa.^[11] Näyttely esittelee havainnollisesti terveen ruoansulatuskanavan rakennetta ja toimintaa sekä kertoo, miten elimistö hankkii ravinnosta tarvitsemansa rakennusmateriaalit ja polttoaineen. Kolikon tie -näyttely on Suomen Rahapajan kanssa yhteistyössä suunniteltu juhlanäyttely.^[12] Näyttelyssä kerrotaan rahan valmistuksesta ja ominaisuuksista. Älykäs kaupunki -näyttely kertoo tieto- ja viestintätekniikkan hyödyntämisestä kaupungin toimintojen, turvallisuuden, energiatehokkuuden ja ympäristöystävällisyyden parantamisessa.^{[13] [14]}

Heureka-klassikot -näyttelyyn on koottu valikoima taattuja suosikkeja Heurekasta ja muista tiedekeskuksista.^[15] Näyttely esittelee erilaisia näyttäviä fysiikan ilmiöitä, joita voi kokea koko keholla. Illuusiokohteet osoittavat, miten aivojen ja aistien yhteistoiminta luo hämmästyttäviä ilmiöitä päämme sisällä. Tiedettä pallolla -näyttelykohde on Yhdysvaltain meren ja ilmakehän tutkimuslaitoksen (NOAA) kehittämä suuri pallo, jonka pinnalle projisoidaan lukuisia erilaisia havainnollistuksia ilmastosta, valtameristä, maa-alueista ja tähtitieteestä.^[16]

Päänäyttelyn ohella Heurekassa on esillä samanaikaisesti yleensä kaksi erilaista vaihtuvaa näyttelyä. Vaihtuvissa näyttelyissä aihepiireinä on ollut useita eri aiheita, muun muassa dinosaurukset, ihminen, urheilu, metsät, elokuva, lentäminen ja muinaiset kulttuurit.^[9]

 

Heurekan ulkonäyttelyalue tiedepuisto Galilei avattiin vuonna 2002. Se on auki joka vuosi kesäkauden. Galilei on ikään kuin ”tieteellinen leikkipuisto”. 7 500 m²:n alueella sijaitsee kymmeniä kohteita, joissa monessa elementtinä on vesi. Kohteet perustuvat lähinnä matematiikan, fysiikan ja musiikin ilmiöihin.^[17] Ulkopuistossa sijaitsee myös liikkuvista taideteoksista tunnetun taiteilijan Osmo Valtosen hiekkapiirturi.^[18] Galileissa on lisäksi pohjoisen pallonpuoliskon havupuulajeja esittelevä arboretum.

 

Heurekan edustalla olevalla piha-alueella on pysyvästi esillä kivipuisto, jossa on nähtävillä Suomen kallioperän tyypillisiä ja epätyypillisiä kiviä. Kivet on sijoitettu siten, että ne muodostavat samalla levinneisyytensä kartoituksen eri alueilla Suomessa. Kivipuutarhan tarkoitus on osoittaa tiedekeskuksen vieraille jo aluksi, ettei tiedekeskuksen viesti liity pelkästään tekniikan saavutusten esittelyyn, vaan luonnon ja kulttuurin pitkään kiertokulkuun.^[8] Pääsisäänkäynnin edustalla on perenna-alue, jonka kasvit on valittu Carl von Linnén historiallisen luokituksen mukaan.^[10]

Heurekan planetaario avattiin täysin uudistuneena 26. joulukuuta 2007. Teatteri oli vuoteen 2007 asti nimeltään Verne-teatteri, jossa esitettiin superelokuvia^[19] sekä erikoisdiaprojektorilla erityisesti koko 500 neliömetrin puolipallokupua hyödyntäviä multimediaohjelmia. Nykyisen planetaarion digitaalinen Sky Skan -planetaario-laitteisto mahdollistaa liikkuvan kuvan heijastamisen koko kupuun ja luo näin vahvan elokuvaelämyksen. Käytössä on myös perinteinen tähtitaivasprojektori erikoisohjelmiin. Planetaariossa on 135 istuinpaikkaa, ja siellä esitetään erityisesti avaruusaiheisia planetaarioelokuvia.

Heurekassa voi näyttelyiden lisäksi seurata päivittäin tiedeteatteriesityksiä, osallistua erilaisiin laboratorio- ja työpajaohjelmiin sekä katsella rottien koripallo-otteluita. Lisäksi Heurekassa järjestetään yksittäisiä muita tapahtumia, kuten tieteen päiviä, ja tiedeleirejä kesällä. Muita palveluita Heurekassa ovat tiedekauppa ja ravintola sekä kokouskäyttöön vuokrattavat ryhmätyötilat ja 220-paikkainen auditorio.

Vuodesta 1989 alkaen laskettuna Heurekan kävijämäärä on ollut keskimäärin noin 285 000 kävijää vuodessa.^[20] Keväästä 1989 alkaen vuoden 2020 loppuun Heurekan näyttelyitä on nähnyt Heurekassa kaikkiaan yli 8,9 miljoonaa kävijää. Kun lasketaan mukaan Heurekan näyttelyitä muualla nähneet, nousee kokonaisyleisömäärä lähes 29 miljoonaan.^[21]

Tiedekeskus Heurekassa vieraili vuoden 2019 aikana kaikkiaan 423 229 kävijää suositun Jättimäiset dinosauruksen -näyttelyn ansiosta. Koronapandemian aiheuttaminen sulkujen takia vuonna 2020 yleisömäärä jäi 165 428 kävijään.^[22] Eniten Heurekassa on ollut kävijöitä avajaisvuonna 1989, jolloin uuteen tiedekeskukseen kävi tutustumassa 431 244 henkilöä reilun kahdeksan kuukauden aikana.

Kävijämäärältään Heureka on Suomen suosituimpia maksullisia vierailukohteita ja museoiden joukossa se on ollut useana vuonna suosituin. Kun tiedekeskusta 1980-luvulla suunniteltiin, sen vuosittaiseksi kävijämääräksi arvioitiin 250 000. Pitkän ajan keskiarvo on noussut hieman korkeammaksi eli noin 280 000 vierailijaan vuosittain. Käyntimäärä vaihtelee vuosittain melko paljon riippuen muun muassa Heurekan ja sen kilpailijoiden tarjonnasta sekä taloudellisesta tilanteesta, joka vaikuttaa eri kävijäryhmien kysyntään ja kulutuspäätöksiin.^[23][24]

Rakennukseen kuuluu näyttelytilojen lisäksi auditorio, kokoushuoneet, planetaario, ravintola ja myymälä. Rakennuksen julkisivussa on radan puolella käytetty peililasia, jonka tehtävänä on suojata rakennusta junaradan melua vastaan. Julkisivun rakenteet jaksottuvat sadan metrin pituisen kokonaisuuden 31 tasaväliseen osaan, joita vastaavat spektrien värit perustuvat laboratoriossa tehtyyn analyysiin ja sen perusteella luotuihin erikoismaaleihin. Pilarihallin ulkoseinien verhouksessa on käytetty tuuman paksuisia esijännitettyjä valkobetonilevyjä. Pinnaltaan hiekkapuhallettujen kuorielementtien koko on 60 × 120 cm.^[8]

Tiedekeskuksen keskeinen sisätila ja sen arkkitehtoninen polttopiste on 14 metriä korkea sylinterimäinen näyttelyhalli. Päänäyttelyhallin pilarimoduuli on 9,6 metriä molemmissa suunnissa. Sen pilarit koostuvat osapilareista, joita keskialueella on neljä, reunoilla kaksi ja kulmissa yksi. Näillä rakenteilla pyritään havainnollistamaan kuorman suhteellista kertymää.^[8]

Päänäyttelyhallia ympäröi pilarihalli sekä liimapuukaarien kannattelema kaarihalli. Planetaarion pallo ja ympyrän sektorin muotoinen auditorio leikkautuvat ja työntyvät moduulirunkoiseen pilarihalliin ja osittain toisiinsa. Kuhunkin kohteeseen on kehitetty sille soveltuva ja ominainen rakennusjärjestelmä. Rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tiedekeskus on eräänlainen konglomeraatio. Siinä on betoni-, teräs- ja puukonstruktiota. Rakennus on koottu pääosiltaan esivalmisteisista komponenteista, mutta siinä on myös paikalla rakennettuja osia.^[8]

Näyttelytilojen alapohjaan on rakennettu puolilämmin huoltotila näyttelyn tarvitsemia LVIS-elementtejä varten. Ulosotot ja liitosmahdollisuudet on sijoitettu systemaattisesti 2,4 metrin ruudussa koko rakennukseen. Tällä mahdollistettiin riittävä joustavuus näyttelyiden pystyttämistä varten.^[8]

Heurekan toimintaa ylläpitää Tiedekeskussäätiö, jonka taustayhteisöjä ovat Aalto-yliopisto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Helsingin yliopisto, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen työ- ja elinkeinoministeriö, Suomen valtiovarainministeriö ja Vantaan kaupunki.^[25]

Heurekan rahoitus tulee avustuksina Vantaan kaupungilta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä omasta tulorahoituksesta: pääsylippu- ja vuokratuloista, varainhankinnasta ja näyttelyviennin tuloista. Koko Heurekan rahoitus on vuosittain noin kymmenen miljoonaa euroa, josta oman toiminnan osuus on noin puolet.^[20] Vantaan kaupungin sekä opetus- ja kulttuuriministeriön osuus koko rahoituksesta muodostaa yhdessä toisen puolen.^[20] Yhteiskunnallinen tuki on merkittävästi pienempi kuin monille muille kulttuurilaitoksille. Osa rahoituksesta tulee myös yritysyhteistyön kautta. Vaihtuvilla näyttelyillä on usein pääyhteistyökumppani ja muita kumppaneita. Heurekalla on myös kaksi säätiön kokonaan omistamaa yhtiötä: Tiedekauppa Magneetti Oy, jolla on Heureka Shop-niminen kauppa sekä Heurekassa että Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksessa, sekä vientitoimintaa hoitava Heureka Overseas Productions Oy Ltd.^[20]

Professori Per-Edvin Persson oli Tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtaja vuodesta 1991 alkaen, ja hänen jäädessään eläkkeelle syyskuussa 2013 johtajaksi tuli Anneli Pauli.^[26] Elokuussa 2014 tehtävässä aloitti Tapio Koivu.^[27] Syyskuussa 2020 Heurekan toimitusjohtajaksi valittiin Mikko Myllykoski, joka oli aiemmin Heurekan elämysjohtaja useita vuosia.^[1]

Tiedekeskussäätiön palveluksessa on viime vuosina ollut noin 60–70 kuukausipalkkaista vakituista työntekijää ja noin 20–40 osa-aikaista tai määräaikaista työntekijää. Henkilötyövuosien kokonaismäärä on vaihdellut noin 70–80 välillä. Tämän lisäksi vapaaehtoisia on ollut Heurekassa vuosittain noin 60–70 henkilöä ja heidän panoksensa on vastannut noin 4,5 henkilötyövuotta vuosittain. Heurekassa on ollut vapaaehtoisia vuodesta 1998.^[28]

Tiedekeskus Heureka kuuluu kolmeen tiedekeskusverkostoon: ASTC (Association of Science-Technology Centers), ECSITE (The European Network of Science Centres and Museums) ja NSCF (Nordisk Science Centerförbund).

Tiedekeskussäätiö on lahjoittanut Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan soveltavan kasvatustieteen laitokselle tiedekeskuspedagogiikan tutkimusjohtajan toimen, johon valittiin Heurekan tutkimus- ja kehityspäällikkö, professori Hannu Salmi.

Lähde:^[29]

• Heurekan silta

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiedekeskus Heureka.

• Tiedekeskus Heurekan kotisivu