The Smiths
The Smiths oli vuosina 1982–1987 vaikuttanut brittiläinen rockyhtye, joka kuuluu 1980-luvun merkittävimpiin vaihtoehtorockyhtyeisiin.[1][2] Yhtye perustettiin Manchesterissa vuoden 1982 alussa. Yhtyeen runko olivat laulaja Morrissey omintakeisine laulutyyleineen ja sanoituksineen sekä kitaristi Johnny Marr sävellyksineen ja taitavine kitarointeineen. Morrissey ruoti lyriikoissaan usein yksinäisyyttä, kurjuutta ja eriarvoisuutta. Hänen tekstinsä olivat myös varsin yhteiskuntakriittisiä: Morrissey piikitteli muun muassa diskokulttuuria, Margaret Thatcheria, Britannian kuninkaallisia sekä Manchesterin koululaitosta. Yhtyeen tunnetuin albumi on vuoden 1986 The Queen Is Dead.
| The Smiths | |
|---|---|
 |
|
 The Smiths vuonna 1985. Vasemmalta oikealle: Andy Rourke, Morrissey, Johnny Marr ja Mike Joyce. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1982–1987 |
| Tyylilaji | indie rock, vaihtoehtorock |
| Kotipaikka | Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Morrissey, laulu |
| Entiset jäsenet |
Dale Hibbert, bassokitara (1982) |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Historia
muokkaaThe Smiths kuuluu yhtyeisiin, jotka nousivat suosioon englantilaisen radio-DJ John Peelin vahvalla myötävaikutuksella. 1980-luvun puolessavälissä The Smiths oli erittäin suosittu etenkin kotimaassaan: yhtyeen albumit olivat Britannian albumilistan viiden parhaan joukossa.
The Smithsin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat ”Meat Is Murder”, ”There Is a Light That Never Goes Out”, ”How Soon Is Now”, ”This Charming Man”, ”Shoplifters of the World Unite”, ”William, It Was Really Nothing”, ”The Boy with the Thorn in His Side”, ”Panic”, ”Ask”, ”Girlfriend in a Coma”, ”Frankly Mr. Shankly” sekä ”Heaven Knows I’m Miserable Now”.
Vuonna 1986 ilmestyi The Smithsin kolmas studioalbumi The Queen Is Dead, joka oli yhtyeen lopullinen kansainvälinen läpimurto. Britannian albumilistalla albumi nousi toiselle sijalle ja pysyi listalla peräti 22 viikkoa. Albumi sai loistavan vastaanoton myös kriitikoilta.
The Smiths hajosi vuonna 1987 Marrin lähdettyä yhtyeestä. Syynä olivat Morrisseyn ja Marrin taiteelliset erimielisyydet. Jäsenet suhtautuvat edelleen penseästi yhtyeen paluun mahdollisuuteen. Rourke ja Marr esiintyivät yhdessä hyväntekeväisyyskonsertissa Manchesterissa 26. tammikuuta 2006 esittäen yhden The Smithsin kappaleen.
Esiintymiset
muokkaaThe Smiths esiintyi Suomessa Provinssirockissa sunnuntaina 3. kesäkuuta 1984. Yhtye soitti festivaalien päälavalla muun muassa kappaleet ”This Charming Man”, ”Still Ill”, ”Hand in Glove”, ”Heaven Knows I’m Miserable Now” ja ”William, It Was Really Nothing”. Morrisseylla oli tuon ajan The Smiths -esiintymisten tapaan Provinssirockinkin lavalla kukkapuska mukanaan.
Vaikutus
muokkaaThe Smithsiltä ovat saaneet vaikutteita muun muassa sellaiset myöhemmät brittipopyhtyeet kuten The Stone Roses, Oasis, Suede ja Blur.
Kokoonpano
muokkaa- Morrissey – laulu, piano
- Johnny Marr – kitara, koskettimet, mandoliini, bassokitara, huuliharppu
- Andy Rourke – bassokitara, sello
- Mike Joyce – rummut, taustalaulu
Lyhytaikaiset jäsenet
muokkaa- Dale Hibbert – bassokitara (1982)
- Craig Cannon – kitara (1986)
Diskografia
muokkaaStudioalbumit
muokkaa- The Smiths (1984)
- Meat Is Murder (1985)
- The Queen Is Dead (1986)
- Strangeways, Here We Come (1987)
Kokoelma-albumit
muokkaa- Hatful of Hollow (1984)
- The World Won’t Listen (1987)
- Louder Than Bombs (1987)
- Rank (live-albumi, 1988)
- Best...I (1992)
- ...Best II (1992)
- Singles (1995)
- The Very Best of The Smiths (2001)
- The Sound of the Smiths (2008)
- Complete (2011)
Lähteet
muokkaa- ↑ Kallioniemi, Kari: Blitzistä blairismiin: Englantilainen populaarikulttuuri ja yhteiskunta toisen maailmansodan jälkeen. Turku: k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto, 2006. ISBN 951-29-3049-8
- ↑ Welling, Jari: Englantilaisilta meni ensin imperiumi ja sitten popkulttuurin valta-asema Turun Sanomat. 3.4.2007. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 1.9.2014.
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Smiths Wikimedia Commonsissa
- The Smithsin viralliset kotisivut (englanniksi)
- Morrisseyn viralliset kotisivut (englanniksi)
- The Smiths -fanisivusto (englanniksi)
- O’Hagan, Sean: Morrissey – so much to answer for. The Guardian 6.3.2007. (englanniksi)