Tinkoff (pyöräilytalli)

Bjarne Riisin aloittaessa tallin johdossa talvella 2000 hän palkkasi tallin neuvonantajaksi Tanskan armeijan erikoisjoukkojen sotilaan B.S Christiansenin. Heidän tavoitteenaan oli yhdessä luoda tallille selkeästi muista erottuva toimintatapa.^[4] Talilla oli neljä keskeistä arvoa: kommunikointi, lojaalius, sitoutuminen ja kunnioittaminen. Näiden avulla talli pyrki parantamaan toimintaansa ryhmänä. ^[5] Tämän lisäksi joukkue ajoi sen ajajan puolesta, joka oli parhaassa kunnossa. Vain suurimmissa kilpailuissa joukkueella oli erikseen nimetty kapteeni. Talli oli myös erotellut kapteenin (ajaja joka tekee päätökset) ja johtajan (ajaja joka tavoittelee voittoa) roolit. Näin talli pyrki hajauttamaan vain yhteen ajajaan kohdistuneita odotuksia. ^[6]

Korostaakseen näitä arvoja, koko tallin henkilöstö osallistui vuosittain koulutustilaisuuksiin, joiden tavoitteena oli luoda ryhmähenkeä. Koulutuksissa osallistujien tehtävänä oli tietyn aikarajan sisällä suorittaa erilaisia fyysisiä harjoitteita. B.S Christiansenin mukaan näiden leirien tehtävänä oli "opettaa ihmisille, että tavoitteet voidaan saavuttaa yhteistyöllä. Heidän oli suoriuduttava parhaalla mahdollisella tavalla pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa, joissa jokaisella teolla on seurauksensa."^[7]. Bobby Julich, yksi tallin ajajista, kommentoi tilaisuuksia seuraavasti: "ne metsässä vietetyt päivät tekivät meistä paljon tiiviimmän ryhmän ja antoivat meille mahdollisuuksia toimia ryhmänä missä tahansa kilpailutilanteessa."^[8]

Tallin taustalla toimivan yrityksen perustivat syksyllä 1996 pyöräilyn amatöörien maailmanmestari Alex Pedersen, Finn Poulsen (Bestseller a/s:n edustajana), Torben Kølbæk, Johannes Poulsen (Herning CK:n edustaja) ja Bjarne Riis, joka tuolloin oli Team Telekomin ajaja. Alkuperäiseltä nimeltään yritys oli Professional Cycling Denmark ApS.^[9] Talli sai käyttöönsä tanskalaisen amatööritallin Herning CK lisenssin ja sen pääkonttori perustettiin Herningiin, Tanskaan. Tallin tavoitteena oli päästä osallistumaan vuoden 2000 Ranskan ympäriajoon.

Talli aloitti kilpailemisen kaudella 1998 Alex Pedersenin ja Torben Kølbækin johdolla. Tallissa oli alkuvaiheessa 11 ajajaa, joista osa oli aloittelevia ammattilaisia, mutta osa jo kokeneita kilpailijoita. Tanskalaiset Brian Holm ja Jesper Skibby olivat osallistuneet useita kertoja Ranskan ympäriajoon ja Skibby oli voittanut viisi etappia vuonna 1993. Tallin pääsponsoreita olivat tanskalainen kiinteistövälittäjä home a/s ja tekstiilivalmistaja Jack & Jones. Kaudella 1998 tallin budjetti oli noin miljoona euroa ja se osallistui ensimmäisenä kautenaan toisen kategorian kilpailuihin. Heti ensimmäisen kuukauden aikana Christian Andersen ja Skibby saavuttivat pieniä voittoja toimintaansa aloittelevalle tallille. Brian Holm kuitenkin yhtäkkiä päätti jättää tallin huhtikuussa 1998.

Vuoden 1998 Ranskan ympäriajossa esiin tullut doping-skandaali ei vaikutannut CSC talliin suoraan, mutta Bjarne Riis, joka osallistui kilpailuun sai tanskalaislehdistössä runsaasti kritiikkiä dopingvilpistä alkuvuodesta 1999. Tämän seurauksena Riis päätti myydä omistamansa osakkeensa Professional Cycling Denmark APS.

Huolimatta ympärillä velloneesta kohusta, CSC oli kauden 1998 32. paras joukkue. Tallin budjetti kasvoi kaudeksi 1999 n. 2,4 miljoonaan euroon ja ajajien määrä lisääntyi yhdestätoista neljääntoista. Kausi 1999 oli joukkueelle menestyksekäs ja se saavutti 26 voittoa UCI:n kilpailuissa. Menestyksen seurauksena talli päätettiin kutsua ensimmäiseen kategoriaan. Syyskuussa 1999 talli joutui otsikoihin belgialaisen ajajan Marc Steelin jäätyä kiinni liian korkeasta hematokriittiarvosta, mitä pidetään yhtenä merkkinä EPO-dopingin käytöstä. Steel erotettiin tallista ja Home lopetti CSC:n sponsoroinnin.

Kaudeksi 2000 tallin sponsoriksi ryhtyi tanskalainen muistikorttien valmistaja Memory Card A/S. Tallin kapteeniksi valittiin tanskalainen ajaja Bo Hamburger. Talli ei saavuttanut kaudella 2000 yhtä monia voittoja kuin edellisenä vuotena, mutta se voitti suurempia kilpailuja joiden myötä se saavutti tavoitteensa ja pääsi osallistumaan vuoden 2000 Ranskan ympäriajoon.

Huhtikuussa 2000 Nicolai Bo Larsen joutui dopingestiin, joka osoitti liian korkeata hematokriittiarvoa. Toisin kuin Steeliä Bo Larsenia ei erotettu, koska edellisenä päivänä tehty testi oli osoittanut arvon olevan kriittisen rajan (50 %) alapuolella. Samoin myös testiä seuraavana päivänä tehdyn testin tulos oli negatiivinen. Tallin ilmeinen kaksinaismoraali dopingin suhteen osoittautui haitalliseksi sen julkisuuskuvan kannalta. Jack & Jones ei halunnut jatkaa sponsorointisopimustaan, vaikka Bo Larsen vapautettiin doping-epäilyistä lääketieteellisin perustein. ^[10]

Syksyllä 2000 Bjarne Riis otti hoidettavakseen Professional Cycling Denmark ApS-yrityksen ja tallin. Kauden 2000 lopussa sopimus Jack & Jonesin kanssa päättyi, eikä Riis halunnut jatkaa yhteistyötä Memory Cardin kanssa, joka oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin.

CSC (Computer Sciences Corporation) ja Euroopan laajin internet-operaattori World Online ryhtyivät tallin sponsoriksi yhteensä noin 4,5 miljoonan euron budjetilla.^[11] Italialalinen telecom-alan yritys Tiscali osti World Onlinen ja 1. heinäkuuta 2001 talli muutti nimensä muotoon CSC–Tiscali.

Huhtikuussa 2001 Bo Hamburger jäi kiinni vastikään käyttöön otetussa EPO-hormonin käytön paljastavassa doping-testissä. Testin avulla pystyttiin erottamaan kehon luonnollinen EPO-hormoni synteettisesti tuotetusta hormonista. Kuitenkin myöhemmin tehdyt testit osoittautuivat negatiivisiksi, ja niinpä urheilun välitystuomioistuin (CAS) totesi hänet syyttömäksi vuonna 2002. Talli kuitenkin oli päättänyt Bo Hamburgerin sopimuksen jo syyskuussa 2001.

Talli herätti kansainvälistä mielenkiintoa ensimmäisen kerran, kun se teki sopimuksen ranskalaisen pyöräilytähden Laurent Jalabertin kanssa. Jalabert oli useiden vuosien ajan kuulunut espanjalaiseen ONCE-talliin. Jalabert suunnitteli lopettavansa kauden 2002 lopussa ja niinpä hän kommentoikin liittymistään CSC–Tiscaliin seuraavasti: "halusin lopettaa ranskalaisessa tallissa, mutta en saanut mistään kunnollista tarjousta, joten päätin liittyä CSC-talliin". Myös amerikkalainen Tyler Hamilton liittyi talliin ja kausi 2001 olikin CSC:n läpimurto. Jalabert voitti Ranskan ympäriajon kilpailun parhaasta vuoristoajajasta ja voitti lisäksi Ranskan itsenäisyyspäivänä ajetun etapin. Kausi päättyi Jalabertin voittoon Clásica de San Sebastián -ajossa.

Kausi 2002 oli myös menestys. Tyler Hamilton sijoittui toiseksi Italian ympäriajossa siitä huolimatta, että hän oli toipumassa lapaluun murtumasta. Talli oli myös lähellä voittaa vuoden 2002 Ranskan ympäriajon joukkueaika-ajon. Jalabert oli jälleen kilpailun paras vuoristoajaja ja voitettuaan San Sebástianin klassikkokilpailun hän suunnitelmien mukaisesti lopetti uransa.

Vuonna 2003 Riis uudelleennimesi Cycling Denmark ApS nimelle Riis Cycling A/S. Tiscali lopetti tallin sponsoroinnin, eikä Riis Cycling A/S onnistunut löytämään uutta sponsoria ja näin ollen tallin nimi vaihdettiin muodosta CSC–Tiscali muotoon Team CSC. Talli jatkoi kautta 2003 pienentyneellä budjetilla. Riis Cycling A/S pääkonttori siirrettiin Herningistä tallin sponsorin, tanskalaisen vakuutusalan yrityksen Almin, pääkonttorin yhteyteen Kööpenhaminan lähelle Brandiin, Lyngbyhyn.

Kaudella 2003 Tyler Hamilton otti joukkueen kapteenin roolin tavoitteenaan menestyä Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailussa. Hamilton oli hyvässä kunnossa ja voitti Liège-Bastogne-Liège-kilpailun. Hän kuitenkin loukkaantui vakavasti kaatuessaan Ranskan ympäriajon ensimmäisellä etapilla. Kolarin seurauksena hän mursi jo toiseen kertaan solisluunsa. Hamilton jatkoi kilpailua, mutta menetti vamman takia runsaasti aikaa. Kaikesta huolimatta hän voitti yhden etapin ja sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi. Myös CSC-tallissa ajanut Carlos Sastre voitti kilpailussa etapin.

Kaudeksi 2004 Hamilton päätti siirtyä sveitsiläiseen Phonak-talliin. Hamilton kertoi tallin vaihtamisen syyksi sen, ettei hän ollut saanut riittävästi tukea Riisiltä. Talli palkkasi Hamiltonin tilalle italialaisen lupaavan ajajan Ivan Basson, joka oli aiemmin ajanut Fassa Bortolo-tallissa. Tallin ajatuksena oli kasvattaa Bassosta ajaja, joka pystyisi tavoittelemaan voittoa suurissa pyöräilykilpailuissa (Ranskan ympäriajo, Italian ympäriajo ja Espanjan ympäriajo). Basso voitti parhaalle alle 25-vuotiaalle ajajalle annettavan valkoisen paidan vuoden 2002 Ranskan ympäriajossa ja hän sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi vuonna 2004.

Kaudella 2004 talli koki taloudellisia vaikeuksia ja se joutui muun muassa laskemaan ajajien palkkioita^[12], mutta seuraavana vuonna talli koki tähän asti parhaan menestyksensä. Kaudella 2005 tallissa ajoi useita hyviä ajajia, kuten Bobby Julich ja Jens Voigt. Julich voitti Pariisi–Nizza-ajon ja hänestä tuli ensimmäinen ajaja, joka piti yllään vasta perustetun UCI ProTourin johtajan paitaa. Talli keräsi yhteensä kolme etappivoittoa Italian ympäriajossa. David Zabriskie voitti yhden ja Ivan Basso kaksi etappia. Basso ei kuitenkaan pystynyt vatsaflunssan takia kilpailemaan tavoitteena olleesta kokonaiskilpailun voitosta.

Puolivälissä vuoden 2005 Ranskan ympäriajoa, tallin sponsori CSC ilmoitti jatkaneensa nykyistä sopimustaan vuoteen 2008 saakka.^[13] Tämän ansiosta Riis pystyi jatkamaan Basson sopimusta kolmella vuodella. Basso sijoittui vuoden 2005 Ranskan ympäriajossa toiseksi kilpailun voittaneen Lance Armstrongin jäljessä. David Zabriskie toi tallille yhden etappivoiton voittaessaan kilpailun prologin. Tallin menestys jatkui loppukaudella 2005. Bobby Julich voitti ja Carlos Sastre sijoittui toiseksi Belgiassa ja Hollannissa ajettavassa Eneco Tour-kilpailussa. Nicki Sørensen voitti etapin Espanjan ympäriajossa. CSC voitti UCI ProTour-sarjan joukkuekilpailun ja Bobby Julich oli vuoden 2005 8. paras ajaja.

Talli käyttää kalustonaan pienehkön kanadalaisen polkupyörävalmistajan Cervelon pyöriä ja Shimanon osasarjaa. Yhteistyö Cervelon kanssa on osoittautunut toimivaksi erityisesti aika-ajopyörien kohdalla. Cervelolla on erikoisosaamista ja CSC:llä on aika-ajoon erikoistuneita ajajia.

 

Kaudella 2006 talli pystyi monivuotisten sponsorisopimusten solmimisen myötä keskittymään kilpailemiseen. CSC:n tavoitteena olikin voittaa kaikki kolme suurta ympäriajoa. Tallin kapteeni Ivan Basso osallistui Italian ja Ranskan ympäriajoihin. Espanjan ympäriajossa kapteenina toimi Carlos Sastre.

Kaudella 2006 talliin kuului useita aika-ajoon erikoistuneita ajajia. David Zabriskie on voittanut useaan kertaan aika-ajon sekä Italian että Ranskan ympäriajossa. Olympiapronssimitalisti Bobby Julich ja sveitsiläinen Fabian Cancellara ovat myös kovia aika-ajajia. Muita tallissa ajavia ovat Jens Voigt, jonka hyökkäävä ajotapa on tuottanut hänelle useita voittoja sekä kiritilanteisiin erikoistunut Stuart O'Grady.

Bobby Julich voitti UCI ProTouriin kuuluvan Pariisi–Nizza-ajon prologin, mutta hän ei kuitenkaan pystynyt puolustamaan edellisen vuoden kilpailuvoittoa loukkaannuttuaan. Muutkin ajajat, erityisesti Stuart O'Grady, kärsivät loukkaantumisesta kevään aikana. Pahimmillaan jopa kolmannes ajajista oli loukkaantunut. Fabian Cancellara kuitenkin voitti Tirreno-Adriatico-kilpailun henkilökohtaisen aika-ajon sekä Pariisi-Roubaix-kilpailun. Cancellaran valitsema erittäin kevyt Cervelo R3 runko hämmästytti useita, koska reitti Pariisi-Roubaix'ssa on erittäin vaativa ja sisältää muun muassa useita mukulakiviosuuksia. Luxemburgilainen Fränk Schleck voitti viikkoa myöhemmin ajetun Amstel Gold Race -kilpailun.

Hieman ennen Italian ympäriajon alkua talli ilmoitti, että Ivan Basso toimii tallin kapteenina ja osallistuu kaikkiin kolmeen ympäriajoon. Vuoden 2005 voittaja Paolo Savoldelli oli vahvin kilpailun ensimmäisillä etapeilla ja Jan Ullrich otti yllätysvoiton henkilökohtaisessa aika-ajossa, mutta kilpailun edettyä vuoristoetapeille Ivan Basso oli ylivoimainen. Basso voitti kaikki kolme vuoren päälle päättynyttä etappia ja vei voiton myös joukkueaika-ajossa. Koko kilpailun ajan tilanne oli tallin hallussa ja Ivan Basson ero toiseksi tulleeseen José Enrique Gutiérreziin muodostui lopulta 9 minuuttiin ja 18 sekuntiin.

30. kesäkuuta 2006 Ranskan ympäriajon johto ilmoitti lehdistötilaisuudessa, että Ivan Basso ei osallistu vuoden 2006 Ranskan ympäriajoon. Basson katsottiin selkeästi sekaantuneen Espanjan dopingskandaaliin. Tämän seurauksena Carlos Sastre otti tallin kapteenin roolin ja oli vahva suosikki kilpailun viimeisille vuoristoetapeille saakka, mutta huonosti sujunut aika-ajo pudotti hänet lopulta neljänneksi. Talli vei kaksi etappivoittoa: Fränk Schleck voitti Alpe d'Huezin laelle päättyneen etapin tallin vahvan ryhmätyön ansiosta. Jens Voigt voitti tasamaaetapin jo kilpailun alussa osallistuttuaan pitkään irtiottoon.

Syyskautta hallitsi Ivan Basson ympärillä vallinnut epätietoisuus. Lopulta Basso kuitenkin todettiin syyttömäksi ja syytöksistä luovuttiin näytön puuttumisen vuoksi. Basso ja talli päättivät yhdessä lopettaa sopimuksen ja CSC aloitti kunnianhimoisen antidoping-kampanjan yhdessä tanskalaisen Rasmus Damsgaardin kanssa. Kilpailuissa Jens Voigt hallitsi Saksan ympäriajoa voittaen kokonaiskilpailun ja kolme etappia. Carlos Sastre sijoittui neljänneksi Espanjan ympäriajossa.

Joukkueen kokoonpano
Ajaja	Syntymäaika	Maa	Edellinen joukkue
Ivan Basso	26. marraskuuta 1977	Italia
Edward Beltrán	18. tammikuuta 1990	Kolumbia	Nankang-Fondriest (2014)
Daniele Bennati	24. syyskuuta 1980	Italia	RadioShack-Nissan (2012)
Manuele Boaro	12. maaliskuuta 1987	Italia	Trevigiani Dynamon Bottoli (2010)
Maciej Bodnar	7. maaliskuuta 1985	Puola	Cannondale (2014)
Matti Breschel	31. elokuuta 1984	Tanska	Rabobank (2012)
Pavel Brutt	29. tammikuuta 1982	Venäjä	Katusha (2014)
Alberto Contador	6. joulukuuta 1982	Espanja	Astana (2010)
Jesper Hansen	23. lokakuuta 1990	Tanska	Cult Energy (2013)
Jesús Hernández Blázquez	28. syyskuuta 1981	Espanja	Astana (2010)
Christopher Juul-Jensen	6. heinäkuuta 1989	Tanskan kuningaskunta	Glud & Marstrand-LRØ (2011)
Robert Kišerlovski	9. elokuuta 1986	Kroatia	Trek Factory Racing (2014)
Michal Kolář	21. joulukuuta 1992	Slovakia	Dukla Trenčín Trek (2013)
Roman Kreuziger	6. toukokuuta 1986	Tšekki	Astana (2012)
Rafał Majka	12. syyskuuta 1989	Puola	Trevigiani Dynamon Bottoli (2011)
Jay McCarthy	8. syyskuuta 1992	Australia	Jayco-AIS (2012)
Michael Mørkøv	30. huhtikuuta 1985	Tanska	GLS-Pakke Shop (2008)
Sérgio Paulinho	26. maaliskuuta 1980	Portugali	Team RadioShack (2011)
Jevgeni Petrov	25. toukokuuta 1978	Venäjä	Astana (2012)
Bruno Pires	15. toukokuuta 1981	Portugali	Leopard-Trek (2011)
Paweł Poljański	6. toukokuuta 1990	Puola
Michael Rogers	20. joulukuuta 1979	Australia	Team Sky (2012)
Ivan Rovny	30. syyskuuta 1987	Venäjä	Ceramica Flaminia-Fondriest (2013)
Juraj Sagan	23. joulukuuta 1988	Slovakia	Cannondale (2014)
Peter Sagan	26. tammikuuta 1990	Slovakia	Cannondale (2014)
Chris Anker Sørensen	5. syyskuuta 1984	Tanska	Designa Køkken (2006)
Matteo Tosatto	14. toukokuuta 1974	Italia	Quick Step (2010)
Nikolay Trusov	2. heinäkuuta 1985	Venäjä	De Rijke-Shanks (2013)
Michael Valgren	7. helmikuuta 1992	Tanska	Cult Energy (2013)
Oliver Zaugg	9. toukokuuta 1981	Sveitsi	RadioShack-Nissan (2012)
Michael Gogl (1. elokuu–31. joulukuu, trainee)	4. marraskuuta 1993	Itävalta	Gebrüder Weiss-Oberndorfer (2014)
Felix Großschartner (1. elokuu–31. joulukuu, trainee)	23. joulukuuta 1993	Itävalta	Felbermayr Simplon Wels (2015)
Antwan Tolhoek (1. elokuu–31. joulukuu, trainee)	29. huhtikuuta 1994	Alankomaat	De Jonge Renner (2014)
Lähde: UCI

huomio: Ivan Basso

Joukkueen kokoonpano
Ajaja	Syntymäaika	Maa	Edellinen joukkue
Erik Baška	12. tammikuuta 1994	Slovakia
Daniele Bennati	24. syyskuuta 1980	Italia	RadioShack-Nissan (2012)
Adam Blythe	1. lokakuuta 1989	Yhdistynyt kuningaskunta	Orica-GreenEDGE (2015)
Manuele Boaro	12. maaliskuuta 1987	Italia	Trevigiani Dynamon Bottoli (2010)
Maciej Bodnar	7. maaliskuuta 1985	Puola	Cannondale (2014)
Pavel Brutt	29. tammikuuta 1982	Venäjä	Katusha (2014)
Alberto Contador	6. joulukuuta 1982	Espanja	Astana (2010)
Oscar Gatto	1. tammikuuta 1985	Italia	Androni Giocattoli-Sidermec (2015)
Michael Gogl	4. marraskuuta 1993	Itävalta	Tirol Cycling Team (2015)
Jesper Hansen	23. lokakuuta 1990	Tanska	Cult Energy (2013)
Jesús Hernández Blázquez	28. syyskuuta 1981	Espanja	Astana (2010)
Robert Kišerlovski	9. elokuuta 1986	Kroatia	Trek Factory Racing (2014)
Michal Kolář	21. joulukuuta 1992	Slovakia	Dukla Trenčín Trek (2013)
Roman Kreuziger	6. toukokuuta 1986	Tšekki	Astana (2012)
Rafał Majka	12. syyskuuta 1989	Puola	Trevigiani Dynamon Bottoli (2011)
Jay McCarthy	8. syyskuuta 1992	Australia	Jayco-AIS (2012)
Sérgio Paulinho	26. maaliskuuta 1980	Portugali	Team RadioShack (2011)
Jevgeni Petrov	25. toukokuuta 1978	Venäjä	Astana (2012)
Paweł Poljański	6. toukokuuta 1990	Puola
Michael Rogers (1. tammikuu–25. huhtikuu, huomio)	20. joulukuuta 1979	Australia	Team Sky (2012)
Ivan Rovny	30. syyskuuta 1987	Venäjä	Ceramica Flaminia-Fondriest (2013)
Juraj Sagan	23. joulukuuta 1988	Slovakia	Cannondale (2014)
Peter Sagan	26. tammikuuta 1990	Slovakia	Cannondale (2014)
Matteo Tosatto	14. toukokuuta 1974	Italia	Quick Step (2010)
Juri Trofimov	26. tammikuuta 1984	Venäjä	Katusha (2015)
Nikolay Trusov	2. heinäkuuta 1985	Venäjä	De Rijke-Shanks (2013)
Michael Valgren	7. helmikuuta 1992	Tanska	Cult Energy (2013)
Davide Ballerini (1. elokuu–31. joulukuu, trainee)	21. syyskuuta 1994	Italia	Unieuro Wilier (2015)
Lorenzo Fortunato (1. elokuu–31. joulukuu, trainee)	9. toukokuuta 1996	Italia
Andrea Montagnoli (1. elokuu–31. joulukuu, trainee)	27. heinäkuuta 1995	Italia
Lähde: UCI

huomio: Erik Baška
huomio: Andrea Montagnoli, end of sports career

• Lars Werge: Drømmeholdet - historien om CSC. Ekstra Bladet, 2005. ISBN 87-7731-206-6 (tanskaksi)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tinkoff (pyöräilytalli).

• Team-CSC (Arkistoitu – Internet Archive), viralliset sivut