Tapio Lehtinen

Lehtinen aloitti purjehtimisen optimistijollalla vuonna 1965 ja hän kilpaili aktiivisesti juniorivuosinaan kevytveneillä. Myöhemmin hän on ollut aktiivinen avomeri- ja valtameripurjehtija, ja hän osallistui Whitbread Round the World Race -kilpailuun vuosina 1981–82 Skopbank of Finland -veneessä toimien sen vahtipäällikkönä. Vene sijoittui kilpailussa 12. sijalle.^[2]

Kilpailun jälkeen Lehtinen kutsuttiin Helsingfors Segelsällskapin jäseneksi. Tämän jälkeen hän on kilpaillut 30 vuotta 6mR-veneellä nimeltä May Be IV.^[2]

Lehtinen on purjehtinut myös Laser- ja 470- ja 29er-jollilla. Hän on osallistunut myös Round Britain and Ireland Yacht Race, Single-Handed Trans-Atlantic Race, Azores and Back sekä Newport Bermuda Race -kilpailuihin.^[1]

Lehtinen on toiminut Suomen Optimistijollaliiton hallituksessa ja kolme kertaa Suomen 6mR -liiton hallituksessa. Hän pyrki HSS:n kommodoriksi voidakseen edistää sen junioritoimintaa ja kohentaakseen sen taloudellista asemaa.^[2]

Lehtinen osallistui yhtenä 18 purjehtijasta vuosina 2018–2019 Golden Globe Race 2018 -purjehdukseen. Hän oli yksi viidestä purjehduksen loppuun suorittaneista ja viimeinen perille päässeistä. Kilpailu oli alkuperäisen Golden Globe Race -kilpailun 50-vuotisjuhlakilpailu, ja siinä sai käyttää vain alkuperäisen kilpailun aikana olemassa ollutta teknologiaa.^[9]

Purjehdus alkoi 1. heinäkuuta 2018 Les Sables-d'Olonnen satamasta Ranskassa.^[9] Lehtisen vene oli nimeltään Asteria. Se on rakennettu Italiassa vuonna 1964 ja S&S Gaia 36 -tyyppinen.^[10]

Tasmanian tienoille saapuessaan Lehtisen venettä vaivasivat sen pohjaan Intian valtamerellä kiinnittyneet hanhenkaulat. Hän ei saanut Australian viranomaisilta lupaa puhdistaa veneensä pohjaa, sillä hanhenkaulat ovat alueella vieraslaji. Osa muista kilpailijoista oli saanut luvan tähän operaatioon. Hanhenkaulat pystyivät kiinnittymään Lehtisen veneeseen, sillä sen pohjaa ei ollut maalattu tarkoitukseen sopivilla myrkkymaaleilla. Kyseessä oli suomalaisen telakan tekemä virhe, joka johtui siitä, että valtameripurjehduksissa käytetty myrkkymaali on kielletty Itämerellä. Hanhenkaulat ratkaisivat kilpailun Lehtisen osalta, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia parempaan sijoitukseen.^[9]

Lehtinen saapui maaliin Les Sables-d'Olonneen 19. toukokuuta 2019.^[9] Matkaa hän oli tehnyt yli 30 000 merimailia eli noin 55 000 kilometriä. Hän oli kilpailijoista ainoa, joka selvisi maaliin ilman ns. knockdownia eli ilman, että veneen masto ja purjeet olisivat osuneet veteen. Lehtisen mukaan veneen malli esti tätä tapahtumasta tuulissa, jotka pahimmillaan olivat nopeudeltaan 45–60 solmua.^[10]

Kisaan osallistuneissa veneissä oli myös moottori, kuten vuoden 1968 kisassakin. Polttoainetta oli sallittu ottaa mukaan 150 litraa. Se oli tarkoitettu käytettäväksi tyynen sään osuessa kohdalle. Lehtisen moottori meni epäkuntoon jo purjehduksen alkupuolella Kanarian saarten kohdalla, eikä hän saanut sitä korjattua. Maaliin tullessa hänellä oli polttoainetta jäljellä vielä 135 litraa. Muilla maaliin päässeillä ei ollut jäljellä mitään.^[10]

Lehtinen käytti matkaan 322 päivää.^[10] Kisan voittanut 73-vuotias Jean-Luc van den Heede käytti matkaan 211 päivää ja pääsi maaliin tammikuun 29. päivänä.^[11]

Lehtisen purjehduksesta on sanottu, että hänen sijoituksensa on “suomalaisen purjehduksen parhaita viidensiä sijoja”.^[10] On myös sanottu, että Hjallis Harkimon yksinpurjehdus maailman ympäri vuosina 1986–1987 kalpenee Lehtisen suorituksen rinnalla, sillä Harkimo sai pysähdellä matkan varrella ja ottaa mukaan tuoretta ruokaa ja vettä. Lehtisellä sen sijaan oli mukana kaikki tarvittava, ja ruokaa hänellä oli kilpailun päättäessään vielä kahdeksi kuukaudeksi ja vettäkin vielä kahdeksi viikoksi.^[9]

 

Hätäsignaalin koordinaatit^[12]

Lehtinen ilmoitti osallistuvansa Golden Globe Race 2022 -purjehdukseen, jotta hän voisi antaa veneelleen ja itselleen uuden tilaisuuden menestyä paremmin.^[13]

Golden Globe Racen lähtö oli 4. syyskuuta 2022 Ranskasta Les Sables-d'Olonnen kaupungista.^[14] Tällä kerralla Asteria-veneen pohja oli suojattu valtamerikelpoisella myrkkymaalilla.^[15] Tehokkaammasta maalista huolimatta 20. lokakuuta mennessä pohjaan oli jälleen tarttunut barnakkeleita.^[16] Lehtinen sai kuitenkin puhdistettua veneensä pohjan pienikokoisesta noin 60 yksilön barnakkeliyhdyskunnasta Etelä-Atlantilla.^[17]

18. marraskuuta Lehtisen Asteria-vene upposi Etelä-Afrikan Port Elizabethin lähettyvillä ja Lehtinen joutui siirtymään pelastuslautalle.^[12] Lehtinen arvelee onnettomuuden syyksi, että Asterian runkoon rakennettu läpivienti petti, jolloin veneen taaimmainen osasto täyttyi vedellä, mikä johti vesitiiviin laipion pettämiseen, minkä seurauksena vene täyttyi vedellä ja upposi viidessä minuutissa.^[18]

Veneen uppoamishetkellä Lehtisen kaksi lähintä kilpailijaa olivat hänestä 176 ja 310 kilometrin päässä ja lähin laiva noin 430 kilometrin päässä.^[19] Lähin kilpakumppani Kirsten Neuschäfer lähti auttamaan Lehtistä.^[19] Neuschäfer saavutti Lehtisen seuraavan päivän aamuna ja poimi hänet kyytiinsä.^[20] Neuschäferin veneestä Lehtinen siirtyi rahtilaiva Darya Gayatrin kyytiin matkalle kohti Rizhaon satamaa.^[20][21] Neuschäfer jatkoi purjehduskilpailua aikahyvityksen kanssa.^[20] Lehtinen pääsi häntä kuljettaneen rahtilaivan kyydistä 5. joulukuuta 2022 Indonesian Jakartassa, josta hän palaa Suomeen.^[22]

Golden Globe Race 2022:n jälkeen Lehtinen aikoo osallistua täysin suomalaisen tiimin kanssa Ocean Globe Race 2023 -kilpailuun veneellä, jonka hän on ostanut Englannista.^[13] Vene on Suomessa 1970 Nautorin telakalla rakennettu Sparkman & Stephensin suunnittelema Swan 55 -jooli. Veneen nimi on Galiana. Kilpailuun osallistuva tiimi Tapio Lehtinen Sailing koostuu suomalaisista “uuden sukupolven” valtameripurjehtijoista. Tapio Lehtinen Sailingin yhteistyökumppaneina on suomalaisia yrityksiä, mutta pääsponsori puuttuu vielä.^[5]

Lehtisen veli Eero Lehtinen oli miehistön jäsenenä Martela O.F. -veneessä, joka kaatui kölin irrottua Whitbread Round the World -kisassa vuonna 1990.^[23][24]

Lehtisellä on kolme lasta,^[25] joista kaksi, olympiapurjehtijat Silja ja Lauri Lehtinen,^[2] ovat hänen ensimmäisestä avioliitostaan. Ensimmäinen vaimo Pia kuoli rintasyöpään vuonna 1988.^[3]

• Tapio Lehtinen Sailing viralliset verkkosivut
• Tapio Lehtinen Golden Globe Racen sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tapio Lehtinen Golden Globe Race 2022 -sivustolla
• Ylen uutinen Lehtisen saapumisesta maaliin vuonna 2019
• Mika Karttunen: Meren kutsu. Dokumenttielokuva. Solar Films, 2022. 54 min. Yle Areena.
• Kuusi kuvaa yksinpurjehtija Tapio Lehtisen elämästä, Yle Radio 1, 20.8.2023