Tammilaahusvenhokas
Tammilaahusvenhokas[2], aikaisemmalta nimeltään tammilaahusyökkönen, (Nyctelola revayana) on pieni ja vaatimattoman näköinen yöperhonen. Suomessa sen levinneisyys rajoittuu maan lounaisosiin.
| Tammilaahusvenhokas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Venhokkaat Nolidae |
| Alaheimo: | Venhoyökköset Chloephorinae |
| Suku: | Laahusyökköset Nycteola |
| Laji: | revayana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nycteola revayana |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaTammilaahusvenhokas on pienikokoinen perhoslaji, jonka ulkonäkö muuntelee huomattavan paljon. Etusiivet ovat leveät, lähes suorakulmion muotoiset ja pohjaväriltään yleensä harmaat, joskus ruskeansävyiset. Siiven tyvestä lähtee joillakin yksilöillä lyhyt, musta pitkittäisjuova. Sekä sisempi että ulompi poikkiviiru ovat kaksinkertaiset ja selvästi mutkittelevat, mutta usein vain ulompi poikkiviiru näkyy selvästi koko siiven poikki. Sisemmän poikkiviirun ja siiven tyven väliin jää usein tumma, vaaleareunainen pyöreä täplä, ja poikkiviirujen väliin jäävässä alueessa on voimakkaan punertavaa sävyä, etenkin siiven etureunan puolella. Joskus siiven keskellä on musta tai ruskea täplä. Siiven kärkiosan aaltoviiru on vaalea ja yleensä sisäreunastaan mustien täplien reunustama. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja reunoja kohti tummenevat ilman kuviointia. Siipiväli on 21–27 mm.[3][4][5][6][7]
Vähäisemmän ulkoasuvaihtelun lisäksi lajilta tunnetaan etusiiviltään lähes yksivärisen ruskea värimuoto f. ramosana, jonka siipien ainoa mainittava kuviointi on etusiiven pituussuuntainen, paksu musta juova. Muita värimuotoja ovat tummapohjainen ja heikkokuvioinen f. nigricans, vaaleapohjaiset ja tummatäpläiset f. ilicana ja f. punctana sekä vaaleanharmaa f. canescens.[7]
Samannäköisiä lajeja ovat erityisesti yleinen pajulaahusvenhokas (Nycteola degenerana) sekä harvinaisempi poppelilaahusvenhokas (Nycteola asiatica). Luotettava lajinmääritys saattaa vaatia perhosen genitaalien tutkimista. Muiden laahusvenhokkaiden tapaan sitä voi myös luulla kääriäiseksi, joista samannäköinen on etenkin kirjotalvikääriäinen (Acleris hastiana).
Levinneisyys ja lentoaika
muokkaaTaamilaahusvenhokkaan levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Pyreneiden niemimaan poikki Keski-Eurooppaan, Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan ja idässä Turkin kautta Iraniin ja Afganistaniin.[7] Suomessa tammilaahusvenhokas on levinneisyydeltään lounainen, mutta se on vähitellen yleistynynyt koko 2000-luvun ajan. Sitä tavataan silti vain Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa sekä Turusta harvakseltaan etelärannikkoa pitkin itään.[8] Aikuisena talvehtivaksi lajiksi kevätlento alkaa melko myöhään, sillä perhoset ovat usein lennossa vasta toukokuun puolenvälin jälkeen. Talvehtineita yksilöitä vuo kuitenkin tavata huhtikuusta kesäkuulle. Uusi sukupolvi aloittaa lentonsa elokuussa.[6]
Etelä-Euroopassa lajilla on ilmeisesti erillinen kesäpolvi, joka ei talvehdi.[7]
Elinympäristö ja elintavat
muokkaaTammilaahusvenhokas on lämpimien jalopuumetsien laji, jota tapaa myös puistoissa. Sillä on jonkin verran vaellustaipumusta, minkä vuoksi yksilöitä voi joskus tavata myös muunlaisilta paikoilta. Aikuiset perhoset lentävät iltahämärässä ja uudelleen aamun lähestyessä[8]. Monien sukulaistensa tapaan tammilaahusvenhokkaat tulevat sekä valolle että syötille. Perhoset eivät kuitenkaan lennä mainittavissa määrin ennen talvehtimistaan vaan lepäilevät oksiston joukossa. Oksalla perhonen käärii siipensä oksan ympärille, mikä tekee siitä hyvin vaikeasti havaittavan. Syksyllä perhoset ruokailevat lehdille pudonnella mesikasteella ja imevät mehua marjojen kuoren läpi. Keväällä ne vierailevat innokkaasti pajujen kukinnoilla.[7]
Naaras munii noin 100 munaa parinkymmenen munan ryhminä oksien silmuille. Toukat elävät piilottelevaa elämää tammen yhteenkudottujen lehtien välissä, aluksi usein pieninä ryhminä. Toukat elävät luultavasti pääasiassa korkealla latvustoissa, eikä niitä siksi tapaa kovin usein. Toukka on täysikasvuinen kesä-heinäkuun vaihteessa ja se rakentaa vaalean, venemäisen kotelokopan lehden tai oksan alapinnalle. Kotelokopan päässä on terävä kulma. Kotelovaihe kestää pari viikkoa. Aikuinen perhonen talvehtii.[7]
Suomen uhanalaisarvioinnissa tammilaahusyökkönen on arvioitu silmälläpidettäväksi (NT).[9]
Ravintokasvi
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tammilaahusvenhokas – Nycteola revayana Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/n/nycteola_revayana.html
- ↑ http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/lajit/nycteola.htm
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2423
- ↑ a b http://www.insects.fi/Lepidoptera/Nolidae/Nycteola/revayana/Nycteola%20revayana.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 309–311
- ↑ a b Panu Välimäki, Jari-Pekka Kaitila & Timo Lehto: Mielenkiintoiset suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 2. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen (2010) Perhoset: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki
Aiheesta muualla
muokkaa- Suomen Perhoset: Tammilaahusvenhokas
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- koiraan genitaalit[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)