Täydennysrakentaminen

Täydennysrakentamisella tarkoitetaan rakentamista nykyisen yhdyskuntarakenteen osaksi tai sen välittömään läheisyyteen. Siitä voidaan käyttää myös käsitteitä yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen. Täydennysrakentaminen eroaa uusien alueiden rakentamisesta siten, että täydentäminen kohdistuu olemassa oleville alueille hyödyntäen samalla valmista yhdyskuntarakennetta ja palveluverkkoa. Täydentäminen voi tarkoittaa yhtä lisärakennusta tai laajempaa uudistamista, kuten esimerkiksi kaupunginosan kadunvarsialueiden tehokkaampaa rakentamista. Lisärakentaminen tarkoittaa tonttikohtaista täydennysrakentamista, joko erillistä uudisrakennusta tai vanhan rakennuksen laajentamista. Kaupunkimaisilla alueilla rakentaminen on nykyisin etupäässä olevan kaupunkirakenteen täydentämistä, kun se 1900-luvun loppupuoliskolla oli uusien asuinalueiden toteuttamista ja sitä ennen keskustojen rakentamista.

Arkkitehtuurin tutkija Olli-Paavo Koponen analysoi vuonna 2006 julkaistussa väitöskirjassaan täydennysrakentamishankkeita Suomessa, Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa. Hän tuli johtopäätökseen, että modernistista ja universaalia täydennysrakentamista olisi entistä enemmän täsmennettävä paikan erityisyyteen pohjautuvalla arkkitehtuurilla, joka sitoutuu paremmin paikalliseen historian, kulttuuriin, rakennusperintöön, topografiaan, ilmastoon ja rakennustypologiaan.^[1]