Sylkirauhanen
Sylkirauhanen on sylkeä erittävä rauhanen. Ihmisellä on pieniä ja suuria sylkirauhasia. Pieniä sylkirauhasia on kaikkialla suuontelon limakalvossa ja sen alaisessa kerroksessa. Pienet sylkirauhaset erittävät mukoosia eli limaista sylkeä. Suuria sylkirauhasia ovat parilliset leuanalussylkirauhanen, kielenalussylkirauhanen ja korvasylkirauhanen. Suurin sylkirauhanen on korvasylkirauhanen, jonka tiehyt avautuu yläposkihampaiden kohdalle. Korvasylkirauhasen alue suurenee sikotaudin eli tarttuvan parotiitin seurauksena. Seroosia eli juoksevaa sylkeä, joka sisältää amylaasia, erittävät kaikki suuret sylkirauhaset. Mukoosia sylkeä erittävät suurista sylkirauhasista leuanalussylkirauhanen ja kielenalussylkirauhanen.
Sylkirauhasten toimintaa säätelee syljenerityskeskus, joka sijaitsee ydinjatkeessa. Ärsykkeenä keskukselle toimii ruuan aiheuttamat maku-, tunto- ja hajuaistimukset sekä jopa pelkkä ruuan ajatteleminenkin. Syljenerityskeskuksen käskyjä välittää sylkirauhasille autonominen hermosto siten, että parasympaattinen hermosto aiheuttaa seroosin syljen erittymisen ja sympaattinen mukoosin syljen erittymisen. Leuanalus- ja kielenalussylkirauhasen parasympaattisena hermona toimii muiden toimintojensa ohella kasvohermo, joka on seitsemäs aivohermo. Korvanalussylkirauhasen parasympaattisena hermona toimii taas kieli-kitahermo, joka on yhdeksäs aivohermo.
Sylkirauhasissa voi esiintyä erilaisia kasvaimia. Useimmiten ne ovat hyvänlaatuisia; hyvänlaatuisia ovat esimerkiksi pleomorfinen adenooma ja Warthinin tuumori. Myös erilaiset syöpätaudit voivat kuitenkin lähteä sylkirauhasista.[1] Kansainvälisesti yleisin sylkirauhassyöpä on mukoepidermoidikarsinooma.[2]
Sylkirauhasissa voi esiintyä myös sylkikiveä, joka tukkii rauhastiehyitä.