Stenka Razin

Stepan (Stenka) Timofejevitš Razin (ven. Степа́н (Сте́нька) Тимофе́евич Ра́зин, 1630 – 16. kesäkuuta 1671 Moskova) oli Donin kasakoiden johtaja, joka johti kasakoiden hyökkäysretkeä Persiaan ja myöhemmin näiden kansannousua Venäjän hallitusta vastaan vuosina 1670–1671. Stepan Razinista käytetään usein muotoa Stenka Razin. Stenka on deminutiivi nimestä Stepan^[1].

Kapinan alkuvaiheet

Ensimmäinen historiallinen merkintä Stenka Razinista on vuodelta 1661, kun hän oli neuvottelemassa kalmukkitataarien luona. Pitkät sodat Ruotsin ja Puolan kanssa johtivat veronkorotuksiin ja väenottoihin. Monet talonpojat pakenivat etelään kasakoiden luo, jossa elämä oli vapaampaa.

Hyökkäys Persiaan

Tyytymätön väkijoukko liikehti aluksi ilman johtajaa, kunnes 1667 Razin otti sen johtoonsa. Hän oli kokenut kasakkasoturi ja diplomaatti. Loppuvuodesta 1668 kasakat purjehtivat Kaspianmerellä Derbendistä Bakuun ryöstellen ja tuhoten. Kauppapaikkana toiminut Rašt hävitettiin ja ihmiset teurastettiin. Heinäkuussa 1669 Razinin lotjat tuhosivat Iranin laivaston, joka oli lähetetty tuhoamaan heidät. Palatessaan Astrahaniin Razin sai ja otti vastaan tsaarin virallisen armahduksen.^[2]

Kansannousu

Kasakat valtasivat nopeasti Tšerkasskin, Tsaritsynin ja Astrahanin. Astrahanissa seuranneen yleisen verilöylyn ja ryöstön jälkeen julistettiin kasakoiden tasavalta. Kasakka-armeija jatkoi pohjoiseen ja valtasi Saratovin ja Samaran. Lähettiläiden välityksellä kansa alkoi napista jopa Novgorodissa ja Moskovassa asti. Talonpojat, joilla ei ollut mitään oikeuksia, oli helppo saada kapinoimaan lupauksilla tasa-arvosta.

Kapina kesti yli vuoden. Kapinalliset täytyi lyödä taistelussa kahdeksan kertaa. Lopulta kapina hajosi kapinallisten keskeisiin ristiriitoihin. Stenka Razin ja hänen veljensä Frol vangittiin vuonna 1671 viimeisessä linnakkeessaan Kagalnikissa. Keisarille uskolliset rikkaat kasakat luovuttivat haavoittuneen kapinapäällikön hallituksen joukoille.^[3]Heidät vietiin Moskovaan, heitä kidutettiin raa'asti, ja lopulta Stepan Razin revittiin kappaleiksi Punaisella torilla.

Fiktiossa ja lauluissa

Neuvostoajan taiteessa ja kirjallisuudessa Stenka Razin oli suosittu hahmo. Eräässä romaanissa hänet kuvataan suoraselkäiseksi mutta epäonniseksi vapaussankariksi, joka joutui omiensa pettämäksi. Aleksandr Glazunov on säveltänyt sinfonisen runoelman Stenka Razin (1885) ja Dmitri Šostakovitš kantaatin Stepan Razinin teloitus, sanat Jevgeni Jevtušenko (1964).

Kansansävelmä Stenka Razinin on sanoittanut Dmitri Nikolajevitš Sadovnikov. Hänen sanoituksensa mukaan donilainen atamaani Stepan Razin pitää miestensä arvonantoa tärkeämpänä kuin juuri vaimoksi ottamaansa persialaista prinsessaa ja heittää tämän siksi Volgaan hukkumaan.

Suomeksi laulun yksi kertosäkeistä kertookin Volgasta; ”Volga, Volga, äiti armas...”. Suomennetut sanat alkavat ”Uivat venhot virran uomaa”. Laulu tunnetaan Suomessa juomalauluna sanoilla ”katon rajass' kulkee hauki” sekä ”vodka vodka jag vill dricka”. Lauluun ovat lisäksi laatineen suomenkieliset omat sanoituksensa muun muassa Jukka Kuoppamäki, Urpo Jokinen ja Saukki.^[4]

Viktor Klimenko julkaisi Stenka Razinin ja muita venäläisia lauluja albumilla Stenka Rasin vuonna 1970. Laulaja Frederik on Suomessa levyttänyt vauhdikkaan iskelmäkappaleen Stenka Rasin vuonna 1981. Raul Reimanin sanoitus perustuu alkuperäisen kansanlaulun sanoitukseen, mutta Jori Sivosen sävelmä on kokonaan uusi ja huomattavasti alkuperäistä nopeatempoisempi.

Lähteet

↑ Jonathan J. Kalmakoff: Russian Male Names Among the Doukhobors Doukhobor Heritage. Viitattu 29.8.2022.
↑ Kirkinen, Heikki (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 119-121. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X
↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten - Kreikka), art. Kasakat, s. 2733-5, Otava 1978. ISBN 951-1-04658-6
↑ Äänitearkiston tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 27.2.2015.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stenka Razin Wikimedia Commonsissa

[1] Jonathan J. Kalmakoff: Russian Male Names Among the Doukhobors Doukhobor Heritage. Viitattu 29.8.2022.

[vn-2] Kirkinen, Heikki (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 119-121. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X

[oe-3] Otavan Suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten - Kreikka), art. Kasakat, s. 2733-5, Otava 1978. ISBN 951-1-04658-6

[4] Äänitearkiston tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 27.2.2015.

[1]

[2]

[3]

[4]