Stefan Zweig

Zweig syntyi varakkaaseen juutalaiseen perheeseen. Hän opiskeli nuorena filosofiaa, germanistiikkaa ja kirjallisuudentutkimusta. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ilmestyi, kun hän oli 19-vuotias. Ensimmäinen maailmansota teki Zweigista vakaumuksellisen pasifistin. 1930-luku oli hänelle henkisesti raskasta aikaa, sillä rauhanaate jäi yhä enemmän Euroopassa nousevan militarismin ja kansalliskiihkon jalkoihin. Kansallissosialistiset rotuopit alkoivat levitä myös Itävaltaan, joten Zweig päätti vuonna 1934 lähteä maasta. Hän asui vuoteen 1940 Englannissa, sitten lyhyen aikaa New Yorkissa, kunnes päätyi Brasiliaan. Masentuneena siitä, että hänelle rakas Eurooppa oli vajonnut toisen maailmansodan myötä henkiseen pimeyteen, hän päätti tehdä yhdessä vaimonsa kanssa itsemurhan.^[1]

Zweig oli oman aikansa kansainvälisimpiä kirjailijoita. Hän matkusteli paljon ja solmi tuttavuuksia eri maiden kirjallisiin piireihin. Muun muassa Romain Rolland oli hänen hyvä ystävänsä. Zweigin kansainvälisyys ilmeni myös hänen teostensa aiheissa, sillä hän kirjoitti muun muassa elämäkerrat Skotlannin kuningattaresta Maria Stuartista, ranskalaisesta kirjailijasta Honoré de Balzacista ja venäläisestä kirjailijasta Fjodor Dostojevskista. Hän käänsi ranskalaista kirjallisuutta saksan kielelle ja pyrki näin edistämään Ranskan ja Saksan kulttuurien lähentymistä.

Zweigin kaunokirjallinen tuotanto sai vahvoja vaikutteita Sigmund Freudin käsityksistä ihmismielestä. Hän erikoistui ihmisen henkisten kriisien kuvaamiseen. Esimerkiksi pienoisromaanissaan Shakkitarina hän kuvaa miestä, jolle shakista tulee sairaalloinen pakkomielle.

Zweigin Maria Stuartista, Marie Antoinettesta ja Magalhãesista kirjoittamat elämäkerrat suomennettiin 1930-luvulla. Myöhemmin hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa omaelämäkerrallinen Eilispäivän maailma, romaani Malttamaton sydän ja pienoisromaani Shakkitarina. Zweigin kertomuksen ”Kirje tuntemattomalta naiselta” pohjalta on tehty elokuvia – kertomukseen perustuvat muun muassa Max Ophülsin ohjaama elokuva Kirje tuntemattomalta naiselta ja Hannu Lemisen ohjaus Valkoiset ruusut. Zweigin tuotanto inspiroi myös Wes Andersonin ohjaamaa The Grand Budapest Hotel -elokuvaa.^[2]

• Hairahduksen hetki, alkuteos: Vierundzwanzig Stunden aus dem Leben einer Frau, suom. Arnold Laurell. Karisto, 1929.
• Maghellanes, historian rohkein purjehdus, alkuteos: Magellan Der Man[n] und seine Tat, suom. Eino Palola. Suomen kirja, 1938.
• Malttamaton sydän, romaani, alkuteos: Ungeduld des Herzens, suom. Lauri Hirvensalo.WSOY, 1940.
• Maria Stuart, suom. Elina Vaara, Gummerus, 1937.
• Marie Antoinette, suom. Erik Ahlman.WSOY, 1935.
• Poliisiministeri Fouché, elämänkuvaus, alkuteos: Fouché, suom. Martti Santavuori. Gummerus, 1953.
• Shakkitarina, pienoisromaani, alkuteos: Schachnovelle, suom. Aina Oksala. Gummerus, 1951.
• Ihmiskunnan tähtihetkiä: Yksitoista historiallista pienoiskuvaa. ((Sternstunden der Menschheit, 1927.) Suomentanut J. A. Hollo) Porvoo: WSOY, 1953.
• Eilispäivän maailma: Erään eurooppalaisen muistelmia. ((Die Welt von gestern: Erinnerungen eines Europäers, 1942.) Suomentanut Alf Krohn) Jyväskylä: Gummerus, 1945.
• Balzac: Suuren kirjailijan elämä. ((Balzac: Der Roman seines Lebens, 1946.) Tämän teoksen on Stefan Zweigin kirjallisesta jäämistöstä julkaissut ja esipuheella varustanut Richard Friedenthal. Suomentanut Olli Nuorto) Jyväskylä: Gummerus, 1948.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stefan Zweig.

• Eino Palola (toim.): Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Stefan Zweig, s. 505–509. Porvoo: WSOY, 1957.