Stefan Żeromski
Stefan Żeromski (1864 Strawczyn – 1925 Varsova, Puola[1]) oli marxilaisuudesta vaikutteita saanut puolalainen kirjailija[2]. Hän kirjoitti talonpoikien, työläisten ja älymystön elämästä sekä porvarillisen yhteiskunnan sosiaalisista vastakkaisuuksista[3] Hän toimi kirjastonhoitajana Varsovassa, muutti sitten ulkomaille, mutta ensimmäisen maailmansodan alkaessa palasi kotimaahan. Hän osallistui myös Puolan valtiolliseen elämään[4]. Häntä on pidetty yhtenä Puolan kirjallisuuden kriittisen realismin etevimmistä edustajista.[3]
Żeromski toimi 1889–1892 kotiseudullaan opettajana ja oleili 1892–1896 Sveitsissä. Puolaan palattuaan hän toimi kirjastonhoitajana ja vuodesta 1904 vapaana kirjailijana. Kaksi kertaa hänet vangittiin. Vuonna 1900 ilmestyneessä teoksessa Ludzie bezdomni hän aloitti kauden, jossa realismiin tulee symbolismin ja ekspressionismin sävyjä. Hänen merkittävin romaaninsa on 1904 ilmestynyt Popioły, jossa hän enteilee Puolan kansan uudelleen syntymistä ja maan itsenäisyyttä.[1]
Suomennettu tuotanto
muokkaa- Elämän hurma (Uroda życia), suom. Jalo Kalima, Helsinki: Otava 1924
- Novelleja
- Kärsimys, novelli, suom. Antti Tiittanen. Väinämöinen 1926: no 4 s. 64–65, kirjailijan esittely s. 63–64 Verkossa
Tekijänimellä Stefan Žeromski teoksessa: Slaavilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, toim. V. K. Trast, WSOY 1936
- Korpit, varikset nokkivat meidät
- Kun kaupunki kuolee: katkelma teoksesta Popioly
Teoksessa Valkoinen kotka: puolalaisia novelleja, suom. ja toim. Reino Silvanto. Jyväskylä: Gummerus 1937
- Jumalansa luo
- Tabu
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stefan Żeromski Wikimedia Commonsissa