Soitin

 

Varhaiset ihmiset tuottivat ääniä omalla vartalollaan, esimerkiksi taputtamalla käsiään. Kun he siirtyivät käyttämään sävelten tuottoon löytämiään esineitä, ensimmäiset soittimet olivat syntyneet.

Arkeologit ovat löytäneet mammutin luusta tehdyn huilun 37 000 vuoden takaa.^[2] Euroopasta ei ole löytynyt muita jälkiä kielisoittimista ennen kristinuskon leviämistä kuin Välimeren seudun lyyrat, harput ja lyyrat.^[3]

Pääartikkeli: Soitinluokitus

Soittimet voidaan luokitella eri tavoin. Neljä perusryhmää ovat vaskipuhaltimet, puupuhaltimet, lyömäsoittimet ja kielisoittimet. Kosketinsoittimet voivat olla oma ryhmänsä, vaikka niissä ääni syntyy joko kielissä (kuten pianossa) tai ilmavirtauksessa (kuten uruissa).^[4]

Varsinkin länsimaisessa musiikissa soittimet jaetaan tavallisesti seuraavasti:

• kosketinsoittimet
• kielisoittimet eli kordofonit, joista usein erotetaan vielä omaksi ryhmäkseen jousisoittimet
• aerofonit, jotka sisältävät muun muassa puhallinsoittimet, mitkä jaetaan edelleen puupuhaltimiin ja vaskipuhaltimiin
• lyömäsoittimet
• sähkösoittimet eli elektrofonit.

Nykyisin käytetään myös Erich von Hornbostelin ja Curt Sachsin vuonna 1914 esittämää luokittelua, joka perustuu äänen fysikaaliseen muodostumiseen soittimessa: värähteleekö soitin itse, sen kieli, vai ilma soittimen sisällä. Tässä luokittelussa esimerkiksi kosketinsoittimia ei lueta omaksi ryhmäkseen, sillä ääni syntyy niissä hyvinkin eri tavoin, vaan esimerkiksi piano kuuluu kordofoneihin ja urut aerofoneihin. Lisäksi lyömäsoittimet jaetaan äänen syntytavan mukaan edelleen idiofoneihin ja membranofoneihin.^[5][6]

• Luettelo soittimista
• Organologia