Sonnilammi
Sonnilammi [2][1] on Kanta-Hämeessä Lopella Vojakkalan kylän lähellä sijaitseva umpilampi.[2][1]
Sonnilammi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Kanta-Häme |
Kunnat | Loppi |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Hyvikkälänjoen valuma-alue (35.88) |
Laskujoki | ei laskuojaa [1] |
Järvinumero | 35.887.1.039 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 125,9 m [1] |
Rantaviiva | 0,507 km [2] |
Pinta-ala | 1,987 ha [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Maantietoa
muokkaaLammen pinta-ala on 2,0 hehtaaria ja se on 200 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Se sijaitsee Räyskälän ympäristössä Pernunnummella, missä maaperä on muodostunut jääkauden loppuvaiheessa jäätikköjoen muodostumissa, joista alueella sanduri tai delta on vallitsevin maa-aineksen kasautumismuoto. Lammen ympäristö erottuu terävärajaisena painaumana ja se saattaa siksi olla suppa [3]. Sen rantaviivan pituus on 500 metriä ja sen rannat ovat soistunutta metsämaata. Lampi on autio ja sinne johtaa viereiseltä yhdystieltä 2824 kärrypolku.[2][1][4]
Vesistösuhteet
muokkaaLampi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Hyvikkälänjoen valuma-alueeseen, johon Kaartjärven valuma-alue kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 125,9 metriä mpy. Lampeen ei tule tai lähde ojia, joten se on umpijärvi. Viereisiä, mahdollisesti samalla tavalla muodostuneita lampia ovat Kalattomanlammit ja Lintulammi.[2][1][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Sonnilammi, Loppi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 25.7.2017.
- ↑ Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella, Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
- ↑ Sonnilammi, Loppi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Sonnilammi (35.887.1.039) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.11.2017.