Sheryl Sandberg

Sandberg syntyi vuonna 1969 Washingtonissa juutalaiseen perheeseen^[6], hänen vanhempansa olivat Adele (o.s. Einhorn) ja Joel Sandberg, ja hän oli vanhin heidän kolmesta lapsestaan.^[1][7] Hänen isänsä oli silmälääkäri ja hänen äitinsä opetti lukiossa ranskaa ja englantia.^[6] Adele perusti voittoa tavoittelemattoman Ear Peace-Save Your Hearing -yhteisön, joka opettaa teineille, kuinka he voivat välttyä kuulovaurioilta.^[8] Adele lopetti aloittamansa tohtorinkoulutusohjelmansa alkaessaan odottaa Sheryliä ja keskittyi lastensa kasvatukseen.^{[9][10] [11]} Kun Sheryl oli kaksivuotias, hänen perheensä muutti North Miami Beachille Floridaan.^[6] Koulussa hän oli aina luokan parhaita ja toimi myös luokkiensa johtotehtävissä.^[6][8] 1980-luvulla hän opetti aerobiciä.^[12]

Vuonna 1987 Sandberg aloitti Harvard Collegessa, josta hän valmistui vuonna 1991 ja sai stipendin parhaana valmistuneena taloustieteiden opiskelijana.^[13] Harvardissa hän oli perustajäsen Women in Economics and Government -yhdistyksessä.^[8] Siellä hän tapasi myös silloin professorina toimineen Larry Summersin, josta tuli hänen mentorinsa ja gradun ohjaajansa.^[14] Summers palkkasi Sandersin tutkimusassistentikseen Maailmanpankkiin^[6], jossa Sandberg työskenteli noin vuoden erilaisten Intiaan liittyvien terveysprojektien parissa.^[15]

Vuonna 1993 Sandberg aloitti Harvard Business Schoolissa, josta hän valmistui M.B.A.-tutkinnosta parhain arvosanoin. ^[13] 

Valmistumisensa jälkeen Sandberg työskenteli johdon konsulttina McKinsey & Company -yrityksessä (1995–1996). Vuodesta 1996 vuoteen 2001 hän työskenteli jälleen Larry Summersin kanssa. Tämä toimi silloin Yhdysvaltain valtiovarainministeriössä presidentti Bill Clintonin alaisuudessa. Sandberg avusti ministeriön työtä antamalla anteeksi kehittyvien maiden lainoja Aasian talouskriisin aikana.^[15]

Kun republikaanit voittivat demokraatit marraskuussa 2000, Sandberg erosi ja muutti Piilaaksoon vuonna 2001. Hän toimi Googlella johtajana "Global Online Sales and Operations"-yksikössä marraskuusta 2001 maaliskuuhun 2008.^[16] Hänen vastuullaan oli Googlen mainos- ja julkaisutyökalujen myynti, mutta myös Googlen kuluttajatuotteet sekä Google Book Search.^[17]

Loppuvuonna 2007 Mark Zuckerberg, Facebookin perustaja ja johtaja, tapasi Sandbergin pikkujouluissa. Sandbergin huhuttiin silloin harkitsevan johtotehtävää The Washington Post Companyssa. Zuckerberg ei virallisesti etsinyt COO:ta, mutta ajatteli, että Sandberg sopisi rooliin täydellisesti.^[6] Tammikuussa 2008 he viettivät enemmän aikaa yhdessä Sveitsissä World Economic Forumissa Davosissa, ja maaliskuussa Facebook ilmoitti, että Sheryl Sandberg jättää Googlen aloittaakseen Facebookilla COO:na.^[18]

Liityttyään Facebookiin Sandberg alkoi miettiä miten saada Facebook tuottavaksi. Ennen häntä yritys oli lähinnä kiinnostunut rakentamaan "tosi coolia sivustoa ajatellen, että tuotot tulevat myöhemmin." Samana keväänä Facebookin johto päätti, että tuotot saadaan mainonnasta ja vuonna 2010 Facebook lakkasi viimein tekemästä tappiota.^[6] Facebookin mukaan Sandberg vastaa Facebookin myynnistä, markkinoinnista, liiketoiminnan kehittämisestä, henkilöstöhallinnosta, julkisen vallan käytöstä ja viestinnästä.^[19]

Sandbergin johtajapalkkio vuonna 2011 oli 300 000 dollaria, minkä lisäksi hän sai Facebookin osakkeita, joiden arvo oli yli 30 miljoonaa dollaria.^[20][21]

Vuonna 2012 Sandbergista tuli Facebookin hallituksen 8. jäsen ja sen ensimmäinen naisjäsen.^[22]

Lokakuussa 2012 Business Insider raportoi, että Sandbergin osakkeiden arvo oli noin 790 miljoonaa dollaria. Elokuussa 2013 media kertoi, että Sandberg oli myynyt 5 % osakkeistaan 91 miljoonan dollarin hintaan.^[23] Huhtikuussa 2014 kerrottiin, että Sandberg oli myynyt yli puolet Facebookin osakkeistaan. Hänellä oli noin 17,2 miljoonaa osaketta, eli 0,5 % koko yrityksestä, arvoltaan noin miljardi dollaria.^[24]

Vuonna 2009 Sandberg nimitettiin The Walt Disney Companyn hallitukseen.^[25] Hän toimii myös Women for Women International -, Center for Global Development - ja V-Day -organisaatioiden hallituksissa.^[19] Hän on aiemmin ollut Starbucks- ^[26] Brookings Institution- ja Ad Council -organisaatioiden hallituksissa.

Vuonna 2008 Sandberg kirjoitti artikkelin The Huffington Post -lehteen puolustaakseen mentoriaan Larry Summersia, joka oli antanut kyseenalaisia kommentteja naisista.^[27] Joulukuussa 2010 hän piti TED-puheen otsikolla "Miksi meillä on liian vähän naisjohtajia."^[28] 

Maaliskuussa 2013 Sandberg julkaisi ensimmäisen kirjansa Lean In: Women, Work, and the Will to Lead, jonka hän kirjoitti Nell Scovellin kanssa (julkaisija Knopf). Kirja käsitteli liike-elämän johtamista ja kehittämistä, syitä miksi naisia puuttuu johtotehtävistä sekä feminismiä.^{[29][30][31][32][33][34]} Syksyyn 2013 mennessä kirjaa oli myyty yli miljoona kappaletta. ^[35]

Lean In on opaskirja naisille, jotka haluavat saavuttaa uratavoitteensa ja miehille, jotka haluavat olla rakentamassa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Kirjassa käydään läpi syitä, jotka estävät naisia saamasta työpaikan johtotehtäviä: syrjintä, seksismi ja seksuaalinen ahdistelu^[36] sekä sosiaalisia esteitä, joista osan naiset luovat itse. Niiden mukaan naisten pitää tehdä tuplapäivä, ensin töissä, sitten kotona vähän arvostettujen kotitöiden parissa. Sandbergin mukaan naisjohtajien määrän kasvattaminen edellyttää sitä, että naiset rikkovat yhteiskunnan ja heidän itsensä asettamat esteet. Sandberg haluaa lisää naisia johtopaikoille, jotta lopulta kaikki saisivat oikeudenmukaisempia mahdollisuuksia edetä urallaan. 

Maaliskuussa 2014, Sandberg ja Lean In sponsoroivat Ban Bossy -kampanjassa. Televisiossa ja sosiaalisessa mediassa käydyssä kampanjassa haluttiin kieltää sanan "bossy" (komenteleva, määräilevä, dominoiva) käyttö, koska sillä vähätellään nuoria tyttöjä. Kampanjassa olivat mukana myös Beyoncé, Jennifer Garner ja Condoleezza Rice.^[37][38][39]

Sandbergiä on syytetty "liian elitistiseksi" ja "sävelkuuroksi", joka ei ymmärrä, millaisia vaikeuksia tavalliset naiset työpaikoillaan kohtaavat. ^[40][41] Sandberg vastasi kumpaankin syytökseen kirjassaan. ^[42] [43]

Sandberg meni ensimmäisen kerran naimisiin 24-vuotiaana ja erosi vuotta myöhemmin. Vuonna 2004 hän avioitui Dave Goldbergin kanssa, joka oli silloin johtajana Yahoo!:ssa ja myöhemmin toimitusjohtajana SurveyMonkeyssa.^[1][35][44] Pariskunnalla on poika ja tytär.^[45] 1. toukokuuta 2015 Goldberg kuoli äkillisesti perhelomalla Meksikossa.^[46][47] Hän sai päävamman kaaduttuaan juoksumatolla. Sandberg asuu Menlo Parkissa, Kaliforniassa.^[48][49]

• Fortune -lehti on arvioinut Sheryl Sandbergin yhdeksi 50 vaikutusvaltaisimmista liike-elämän naisista:
  • 2007 sijalla 29, (listan nuorin nainen).^[50]
  • 2008 sijalla 34.^[51]
  • 2009 sijalla 22.^[52]
  • 2010 sijalla 16.^[53]
  • 2014 sijalla 10.^[54]
• The Wall Street Journal -lehden "50 Women to Watch" -listalla Sandberg oli
  • sijalla 19 vuonna 2007.^[55]
  • sijalla 21 vuonna 2008.^[56]
• Vuonna 2009 Sandberg pääsi Business Weekin "25 Most Influential People on the Web" -listalle.^[57]
• Forbes-lehden mukaan hän on yksi maailman 100 vaikuttavimmista naisesta^[58]. Vuonna 2014 hän oli sijalla 9, (sijalla 8 oli Michelle Obama).^[59]

• Lean In: Women, Work, and the Will to Lead. Knopf. 2013. ISBN 978-0385349949

• Sheryl Sandberg  Facebookissa
• Sheryl Sandberg Twitterissä
• Sheryl Sandbergin bio Walt Disneyn sivulla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Lean In
• Ban Bossy