Saturnalia
Saturnalia oli pitkäaikainen ja suosittu roomalainen juhla, jota vietettiin pisimmillään seitsenpäiväisenä 17.–23. joulukuuta talvipäivänseisauksen aikoihin.[1]
Saturnalia oli pyhitetty maanviljelyksen jumala Saturnukselle. Saturnaliaan liittyi lahjojen antaminen, hauskanpito ja yhteiskunnallisten roolien kääntäminen ylösalaisin.[1] Saturnalian ajaksi kaikki työ ja liiketoiminta keskeytettiin. Kaduilla juhlittiin riehakkaasti, ja kaikkialla raikui tervehdys io Saturnalia.[2]
Historia
muokkaaSaturnalian juuret ovat muinaisissa viljelysrituaaleissa.[1] Saturnalia vastasi perinteiltään pitkälti kreikkalaista Kronia-juhlaa.[2] Liviuksen mukaan Saturnalian viettäminen aloitettiin 400-luvun eaa. alussa, mutta on olemassa todisteita siitä, että se oli aloitettu jo paljon aikaisemmin. Saturnalia alkoi yksipäiväisenä juhlana, jota vietettiin 17. joulukuuta[2], mutta tasavallan ajan lopulla se oli laajentunut jo viikon pituiseksi. Augustus lyhensi juhlan kolmipäiväiseksi mutta hänen seuraajansa Caligula pidensi sen viisipäiväiseksi. Tavallinen kansa luultavasti vietti virallisista ohjeista huolimatta Saturnaliaa aina seitsenpäiväisenä.[1]
Viettäminen
muokkaaSaturnaliaa johti sitä varten valittu karnevaalikuningas eli Saturnalicius princeps, ’Saturnalian johtaja’. Saturnalian aikana ihmiset antoivat toisilleen lahjoja. Totutut roolit ja sovinnaistavat käännettiin ylösalaisin. Orjat saivat vapaiden ihmisten vapaudet, ja he saivat lyödä vetoa, humaltua julkisesti ja heittää hillityn käytöksen viitan yltään. Isännät käyttivät vapautetun orjan hattua ja tarjoilivat orjilleen tai ainakin söivät samassa huoneessa näiden kanssa. Orjat saivat tehdä mielensä mukaan ja osoittaa jopa julkeutta. Tämän tavan on arveltu toimineen sosiaalisten paineiden purkajana yhteiskunnassa, jossa oli tiukat sosiaaliset tavat. Kaikki saattoivat pukeutua tavallista vapaammin, ja kaikkialla oli syöminkejä, juhlimista, leikkejä ja hauskanpitoa. Catullus kuvailikin Saturnaliaa ”ajoista hauskimmaksi”.[1]
Saturnalian lopuksi ihmiset ostivat toisilleen kynttilöitä, viikunahilloa ja pieniä terrakottafiguriineja (sigilla), joita myytiin erityisissä torikaupoissa (sigillaria), joiden mukaan juhlan viimeinen päivä sai myös nimensä.[1]
Saturnalian keskuspaikka oli Saturnukselle pyhitetty temppeli Rooman foorumilla. Temppelissä oli Saturnuksen kulttipatsas, jonka jalat vapautettiin symbolisesti villaisista siteistään juhlan hengen mukaisesti.[1]
Jotkin Saturnalian perinteet siirtyivät kristittyjen joulun ja uuden vuoden juhlintaan – ajankohdan lisäksi myös esimerkiksi kynttilät ja lahjojen antaminen.[2][1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saturnalia Wikimedia Commonsissa