Sankt Gallen
Sankt Gallen eli St. Gallen (saks. St. Gallen, ransk. St-Gall, ital. San Gallo, retoromaaniksi Sogn Gagl) on Sankt Gallenin kantonin pääkaupunki Koillis-Sveitsissä, noin 65 kilometriä Zürichistä itään, lähellä Bodenjärveä ja Liechtensteinin ja Itävallan rajan tuntumassa.
| Sankt Gallen Kantonin pääkaupunki |
|
|---|---|
 St. Gallenin luostarikirkko. |
|
 lippu |
 vaakuna |
 Sankt Gallenin sijainti Sankt Gallenin piirikunnassa |
|
  Sankt Gallen |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Sveitsi |
| Kantoni | Sankt Gallen |
| Hallintoalue (Wahlkreis) | Sankt Gallen |
| Perustettu | 612 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Peter Scheitlin |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 39,39[1] km² |
| Korkeus | 552–1 076 m |
| Väkiluku (31.12.2017) (vakinaiset asukkaat) | 75 522[2] |
| – Väestötiheys | 1 917 as./km² |
| Postinumero | 9000–9029 |
Historia
muokkaaKaupungin katsotaan saaneen alkunsa vuonna 612 irlantilaisen munkki Galluksen asetuttua asumaan erakkomajaan Steinachin joen varrelle. Kaupunki on kehittynyt hänen muistokseen noin vuonna 720 perustetun St. Gallenin luostarin ympärille, joka on Unescon maailmanperintökohde.[3]
Kaupungista oli 1200-luvulle tultaessa kehittynyt tärkeä kauppapaikka, ja siellä tuotettiin vientiin maineikkaita pellavakankaita. Keskiajan lopulla St. Gallen oli ainoa sveitsiläinen kaupunki, jolla oli edustustoja ulkomailla. Joachim von Watt toi kaupunkiin uskonpuhdistuksen vuonna 1529, jolloin kaupungissa puhkesi levottomuuksia. Luostari säilyi kuitenkin katolisena saarekkeena muutoin protestanttisessa kaupungissa. 1700-luvun alkupuolella puuvilla alkoi syrjäyttää pellavan asemaa, ja St. Gallenissakin tuotantotekniikat muuttuivat. Vientiä harjoittava puuvillateollisuus työllisti vuonna 1790 noin 40 000 naista. Vuonna 1803 St. Gallen ympäröivine alueineen liittyi Sveitsin liittovaltioon uutena protestanttisena kantonina, minkä seurauksena luostari lakkautettiin vuonna 1805.
1820-luvulla St. Galleniin tulivat kehruukoneet, ja alkoi sen kulta-aika. Vuonna 1913 St. Gallenilla oli hallussaan maailman tekstiilituotannosta puolet, josta se laski 2000-luvun alkuun mennessä 0,5 prosenttiin.[4]
Talous
muokkaaSt. Gallen tunnetaan teollisuuskaupunkina, jonka päätuotantoaloja ovat puuvilla-, lasi- ja metalliteollisuus.[5] Puuvillatuotanto keskittyy nykyisin erikoistuneisiin pienyrityksiin, jotka toimittavat korkeatasoisia designtuotteita maailman johtaville muotitaloille. Esimerkiksi Lacosten kuuluisa krokotiililogo on tuotettu St. Gallenissa. Suuri osa tarkkuustyöstä tapahtuu edelleen käsityönä työllistäen noin 2 000 ihmistä.[4]
Liikenneyhteydet
muokkaaMoottoritie A1 kulkee Sankt Gallenin kautta. Kaupunki on rautateiden solmupiste: SBB:n rautatie Winterthurista Rorschachiin kulkee sen kautta. Lisäksi Appenzeller Bahnenin rautatiet Herisauhun, Appenzelliin ja Trogeniin sekä Schweizerische Südostbahnin rata Romanshorniin alkavat Sankt Gallenista[6]. St. Gallen-Altenrheinin lentoasema sijaitsee noin 15 kilometriä kaupungista itään, aivan Itävallan rajalla.
Koulutus
muokkaaKaupungissa toimii alun perin vuonna 1898 perustettu saksankielinen St. Gallenin kantonin ylläpitämä St. Gallenin yliopisto (saks. Universität St. Gallen, HSG)[7].
Urheilu
muokkaaFC St. Gallen on sanktgallenilainen jalkapalloseura. Sen kotistadion on Kybunpark.
Nähtävyydet
muokkaaSt. Gallenin luostarin yhteydessä on merkittävä vuonna 1767 valmistunut, Peter Thumbin suunnittelema barokkikatedraali,[8] ja sitä ympäröi pittoreski vanhakaupunki.
Muuta
muokkaaRuotsin kuningas Kustaa IV Aadolf, Suomen viimeinen kuningas, kuoli Sankt Gallenissa vuonna 1837.
Lähteet
muokkaa- National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 8.2.2014. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)
- Mayer, Marcel et al.: Sankt Gallen (Gemeinde) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan web-sivut) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 6.1.2012. Bern: Stiftung HLS. Viitattu 8.2.2014. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Arealstatistik Standard - Gemeindedaten nach 4 Hauptbereichen. (Excel) 5.11.2009. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 8.2.2014. (saksaksi)
- ↑ Bilanz der ständigen Wohnbevölkerung nach Bezirken und Gemeinden, 1991-2017 (Excel) 31.8.2018. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 9.9.2018. (saksaksi)
- ↑ St. Gallen-Bodensee Tourismus: UNESCO World Cultural Heritage. Abbey of St. Gallen St. Gallen-Bodensee Tourismus. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 12. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Micheloud & Cie: St. Gallen - history 2006. Micheloud & Cie. Viitattu 12. toukokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Valitut Palat: Suuri maailmantieto. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1989. ISBN 951-9079-92-0
- ↑ Schweers, Hans; Wall, Henning; et al.: Eisenbahnatlas Schweiz. (Sveitsin rautatiekartasto, s. 14–15) Köln, Saksa: Verlag Schweers + Wall GmbH, 2012. ISBN 978-3-89494-130-7 (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
- ↑ Universität St Gallen
- ↑ Micheloud & Cie: St. Gallen - Visiting the city - The Cathedral 2006. Micheloud & Cie. Viitattu 12. toukokuuta 2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sankt Gallen Wikimedia Commonsissa