Sanajärjestys

Sanajärjestys on kielitieteessä osa lauseen rakennetta: missä järjestyksessä lauseenjäsenet seuraavat toisiaan. Suora sanajärjestys on muotoa subjekti-predikaatti: Pekka juoksee, Matti syö omenaa. Epäsuora sanajärjestys on suomen kielessä tyypillinen kysymyksille, käskyille ja vahvistamiselle: Juokseeko Pekka; Syö, Matti, omena.

Sanajärjestystypologia jakaa kielet sen mukaan, missä järjestyksessä subjekti (S), objekti (O) ja verbi (V) ovat neutraalissa transitiivisessa väitelauseessa. Mahdollisuuksia on kuusi: SOV, SVO, VSO, VOS, OVS ja OSV.^[1]

• SVO-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on subjekti-verbi-objekti, esimerkiksi Tyttö poimi kukan. SVO-kieliä ovat useimmat eurooppalaiset kielet, myös suomi.^[2]
• SOV-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on subjekti-objekti-verbi. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat turkki ja japani.^[2] Eräiden tutkimusten mukaan monissa eurooppalaisissakin kielissä sanajärjestys on aikaisemmin ollut tyyppiä subjekti-objekti-verbi, Tyttö kukan poimi.^[3]
• VSO-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on verbi-subjekti-objekti. Esimerkkejä ovat kymri, klassinen arabia ja heprea.^[2]
• VOS-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on verbi-objekti-subjekti. Tällainen on esimerkiksi madagassi.^[2]
• OSV-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on objekti-subjekti-verbi. Muutamat karibilaiset kielet ovat OSV-kieliä.^[4]
• OVS-kielet, joissa tyypillisin sanajärjestys on objekti-verbi-subjekti. Tällaisia ovat tiettävästi ainoastaan muutamat Amazonian intiaanikielet.^[5]

Suomen kielessä sanajärjestys on suhteellisen vapaa, vapaampi kuin esimerkiksi suomalaisten yleisimmin opiskelemissa muissa kielissä. Tämä on seurausta pääosin siitä, että suomessa saadaan ilmaistuiksi sanojen päätteillä monia sellaisia seikkoja, jotka taivutukseltaan köyhemmissä kielissä on ilmaistava sanajärjestyksen avulla. Monissa muissa kielissä, toisin kuin suomessa, subjekti ja objekti eivät muodoltaan eroa toisistaan ja siksi se, kumpi kyseisistä sanoista on subjekti ja kumpi objekti, ilmenee vain sanajärjestyksestä. Esim. ruotsissa Maija ser Matti tarkoittaa samaa kuin suomessa joko Maija näkee Matin, Matin näkee Maija, Maija Matin näkee tai Matin Maija näkee. Ruotsissa pelkkä sanajärjestys ilmaisee, kumpi substantiiveista on objekti, kumpi subjekti, mutta suomessa se ilmenee jo objektin päätteestä. Samoin kysymyksiä muodostettaessa suomessa käytetään päätettä siinä missä ruotsissa pelkkää sanajärjestystä, suomessa esim. näkeekö Matti Maijan? mutta ruotsissa se, että lause on kysymys, ilmenee pelkästä sanajärjestyksestä, siitä, että lause alkaa predikaatilla eikä subjektilla, esim. lauseen ser Matti Maija? (tarkoittaa samaa kuin suomessa näkeekö Matti Maijan). Suomenkaan sanajärjestys ei silti ole täysin mielivaltainen.