Science fiction

Kova scifi keskittyy luonnontieteisiin ja oletuksiin tekniikan kehityksestä tulevaisuudessa. Kova scifi pyrkii pitäytymään siinä, mikä kirjoitushetkellä vaikuttaa teoreettisesti mahdolliselta. Muista tieteistarinoista tutut antigravitaatio ja valoa nopeampi matkustaminen esiintyvät harvoin kovassa scifissä, koska niille ei ole olemassa oikeita tieteellisiä perusteita. Henkilöhahmojen kehitys on usein toissijaista, ja kertomus keskittyy tähtitieteellisten ja fysikaalisten ilmiöiden tutkimiseen. Kovan scifin sankarit joutuvatkin usein kohtaamaan fysikaalisten tosiasioiden asettamia haasteita. Tunnettu esimerkki luonnontieteellisen tieteiskirjallisuuden kirjoittajasta on Arthur C. Clarke.

 

Pehmeä scifi keskittyy luonnontieteiden sijasta humanistisiin tieteisiin, psykologiaan, politiikkaan, sosiologiaan ja antropologiaan. Luonnontieteellinen todenmukaisuus on näissä kertomuksissa usein taka-alalla. Pehmeään scifiin voidaan luokitella monet yhteiskunnallisia tai poliittisia aiheita käsittelevät kirjat kuten Ray Bradburyn Fahrenheit 451.

Tieteisfantasia yhdistää fantasiaa tieteisfiktioon ja kuvaa maailmoja, joissa on taikuutta. Esimerkkinä tieteisfantasian tekijöistä Clark Ashton Smith.

Avaruusoopperat ovat viihteellisiä tieteistarinoita, jotka on sijoitettu teknisesti edistyneeseen ympäristöön, mutta eivät täytä tieteellisen scifin tunnusmerkkejä. Avaruusooppera lähestyy jossain mielessä fantasiaa, mutta yleensä se luetaan scifin tyylilajiksi ulkoasunsa vuoksi. Tunnetuin lajityypin edustaja on Tähtien sota -sarja, ja ainakin osittain tähän tyyppiin kuuluvat myös Star Trek.

Sotatieteisfiktio yhdistää sotakirjallisuutta ja tieteisfiktiota.

Kyberpunkin edustaja on William Gibson vuonna 1984 julkaistulla kirjallaan Neurovelho. Termi cyberpunk esiintyi ensimmäisen kerran Bruce Bethken vuonna 1980 kirjoittamassa novellissa ”Cyberpunk – A Short Story”. Kyberpunkissa keskeisiä hahmoja ovat muun muassa hakkerit ja tekoäly. Useiden kyberpunk-kirjojen keskeinen teema on ihmisen ja lumetodellisuuden välinen suhde sekä lisäksi ihmisen tekninen muokkaaminen ja parantelu. Kyberpunkin voi näin ollen nähdä käsittelevän useita transhumanismille ominaisia teemoja. Steampunk on kyberpunkista haarautuva muoto. Steampunk-tarinat sijoittuvat usein 1800-lukua ja erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttavaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen.

Eräillä antiikin Kreikan kirjailijoilla oli tieteiskirjallisuuden kaltaisia aiheita, esimerkkinä Lukianos Samosatalaisen Tosi tarina, joka kertoi matkasta Maasta Kuuhun. Joidenkin mielestä tieteiskirjallisuus tuli mahdolliseksi vasta tieteellisen vallankumouksen myötä. Thomas Moren 1515 kirjoittama romaani Utopia kuuluu näin tieteiskirjallisuuden edeltäjiin. Johannes Kepler puolestaan kirjoitti 1600-luvulla tarinan Somnium, joka käsittelee matkustamista Kuuhun. 1726 Jonathan Swift kuvaa vieraita ja mielikuvituksellisia kulttuureita tarinassaan Gulliverin matkat.

Tieteiskirjallisuuden keskeisenä edeltäjänä on nähty Mary Shelley, jonka Frankensteinia (1818) on sanottu ensimmäiseksi varsinaiseksi tieteisromaaniksi.^[4] Lisäksi Edgar Allan Poe mainitaan usein varhaisena tieteisnovellistina. Termi ”science fiction” esiintyy ensimmäisen kerran William Wilsonin kirjassa A Little Earnest Book upon a Great Old Subject vuonna 1851.

 

Ensimmäisenä kokopäivätoimisena tieteiskirjailijana pidetään ranskalaista Jules Verneä. 1800-luvun puolivälin jälkeen Verne kirjoitti monesta tieteisaiheesta, kuten romaanin Maasta Kuuhun.

1890-luvun loppupuolella H. G. Wells loi nykyaikaisen tieteisfiktion kehittämällä monia nykyaikaisia scifin aiheita. Hänen ensimmäinen merkittävä tieteisromaaninsa oli Aikakone ja tunnetuin Maailmojen sota, aihe jota monet kirjailijat ja elokuvantekijät ovat jäljitelleet. Seikkailukirjailija Edgar Rice Burroughs kirjoitti vuodesta 1912 alkaen Mars-kirjoja, jotka nimensä mukaisesti sijoittuvat Marsiin. 1930-luvulla scifin teemoja kehitti muun muassa Olaf Stapledon.

Yhdysvalloissa alettiin 1926 julkaista scifiä aikakauslehdissä. 1950-luvulle asti scifi oli halpojen niin sanottujen pulp-lehtien vakiolukemistoa. Näistä eräs tunnettu on Hugo Gernsbackin toimittama Amazing Stories. Science fictionin nousukausi oli 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin yleiseen tietoisuuteen nousivat Isaac Asimov, Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein ja monet muut tieteiskirjailijat.

Ensimmäisenä tieteiselokuvana on pidetty Georges Mélièsin filmiä Matka kuuhun (1902), joka kertoi tarinan tykillä kuuhun laukaistavasta aluksesta. Myöhemmin Mary Shelleyn teos Frankenstein sovitettiin elokuvaksi.^[5]

Videopeleissä tieteisfiktio on ollut mukana varhain: ensimmäinen sarjatuotettu kaupallinen peli oli Computer Space (1971), joka perustui vuonna 1962 tehtyyn peliin Spacewar.^[6]

• Luettelo tieteiskirjailijoista
• Luettelo tieteiselokuvista
• Luettelo suomennetuista science fiction -kirjoista
• Science fiction -taide
• Spekulatiivinen fiktio
• Suomalainen science fiction -fandom

• Aldiss, Brian W. & Wingrove, David: Trillion Year Spree. The History of Science Fiction. London: Victor Gollancz, 1986. ISBN 0-575-03943-4 (englanniksi)
• Bould, Mark ym. (toim.): The Routledge Companion to Science Fiction. London: Routledge, 2011. ISBN 978-0-415-45379-0 (englanniksi)
• Hinkkanen, Juhani & Ekholm, Kai (toim.): Science fiction. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1990. ISBN 951-692-217-1
• Portti. Tampere: Tampereen science fiction -seura, 1982–. ISSN 0359-114X
• Savolainen, Matti (toim.): Tieteiskirjallisuuden maailmoita. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1987. ISBN 951-692-185-X
• Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-560-X
• Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 2. Helsinki: BTJ, 2004. ISBN 951-692-579-0
• Tähtivaeltaja. Helsinki: Helsingin science fiction -seura, 1984–. ISSN 0781-271X

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Science fiction.

• Suomalaisen tieteis- ja fantasiakulttuurin sivu.
  • Suomenkielisen sf-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden bibliografia.
• Risingshadow.fi.