Säkkölänjärvi

Järven pinta-ala on 22 hehtaaria ja se on 1,0 kilometriä pitkä ja 400 metriä leveä. Siinä on historiallista syistä kaksi jokimaista lahtea, joista kaakkoon työntyy Hyyrönhauta ^[3] lähes Talviahteenlahdelle asti, ja itään kulkee Sarsanvirran 900 metriä pitkä entinen joenuoma. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria, mutta jos mukaan luetaan koilliseen työntyvä joenuoma, on siellä yksi luotomainen saari. Sen rantaviivan pituus on 5,0 kilometriä ja sen rannat ovat peltoaukean entistä pellonreunaa, joka on heinittynyt ja pajukoitunut. Järvellä ei ole vapaa-ajan asuntoja. Sen ympäri voi ajaa ja sen lähelle pääsee valtatieltä 12 käyttämällä yhdystietä 13991.^[2][1][4]

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Mallasveden ja Pälkäneveden alueella (35.71), jonka Roineen alueeseen (35.713) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 84,2 metriä mpy. Siihen laskee etelästä tuleva Kyläjärven laskuoja ja luoteesta Taivallammin laskuoja. Suurempi Kirkkojärvi virtaa Taivallammin läpi. Säkkölänjärvi laskee Hyyrönhaudan kautta Roineen Kaivannonselän Talviahteenlahdelle.^[2][1]

Järvi on voimakkaasti rehevöitynyt. Nykyään järvi on luonnonsuojelualuetta ja se kuuluu Natura 2000-alueeseen (FI0316005), johon sisältyvät myös Ahuli, Taivallammi, Kirkkojärvi ja Kyläjärvi.^[1][5][6]

Järvi on jäänne entisestä Sarsanvirrasta, jonka virtaus loppui vuonna 1604 sattuneeseen Suur-Längelmäveden vedenpinnan nopeaan alenemiseseen. Uusi lasku-uoma aukesi Pälkänevedellä Syrjänharjulla, jossa nykyään virtaa Kostianvirta. Kuivuneessa Sarsanvirran uomassa oli muutama syvempi kohta, joihin jäi vettä makaamaan. Myös Säkkölänjärvi voidaan pitää Sarsavirran uoman laajentumana ja siten sen jäänteenä. Voidaan myös tulkita, että järvi olisi ollut Sarsavirran läpivirtausjärvi tai sen suvanto.^[7]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Sakolajärvi” ja sen luoteisrannassa sijaitsi ”Jokuisby” ja koillisrannassa ”Joutsniemi Gård”. Järven etelärannat oli raivattu asti niityiksi ja siihen laski luoteesta Kirkkojärvi ja ”Taivaslampi” ja etelästä ”Kilanjärvi”. Kuivuneen Sarsanvirran kohdalla kulki nyt tiet etelään ja länteen ilman ylityspaikkoja.^[8]

Vuoden 1953 peruskartassa järveä ympäröi kaikissa ilmansuunnissa laajat peltoaukeat. Pellot ulottuivat aivan rantaan saakka, mutta vuoden 1980 kartasta asti on pellonreunnoille jätetty laajemman suojavyöhykkeet. Luoteessa oleva maatila lopettanut jonkun peltopalstan viljelyn ja rakentanut sen kohdalle teollisuusrakennuksia.^{[3][9][10][11][12][13][14]}

• Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista