Ruhollah Khomeini

 

Ruhollah Khomeini syntyi 24. syyskuuta 1902 Khomeinissa Persiassa, joka oli vielä tuolloin maan nimi. Hänen sukunimensä oli Mousavi (Mostafavi), jonka hän vaihtoi aikuisena kotikaupunkinsa nimen mukaiseksi Khomeiniksi. Khomeinin isoisä ja isä olivat šiialaisia mullaheja eli uskonoppineita. Isä kuoli Khomeinin ollessa viiden kuukauden ikäinen, ja pojan kasvattivat äiti ja täti, heidän kuoltuaan isoveli.^[2]

Khomeini kävi islamilaisia kouluja ja asettui vuonna 1922 asumaan Qomin kaupunkiin. Šiialaisena oppineena ja opettajana Khomeini kirjoitti useita teoksia islamilaisesta filosofiasta, laista ja etiikasta. Hän myös arvosteli maan hallitsijaa, šaahi Mohammad Reza Pahlavia. Khomeini vastusti länsimaisia vaikutteita ja vaati islamilaista puhdasoppisuutta, mikä toi hänelle kannatusta. Khomeini nimitettiin 1950-luvulla ajatollahiksi ja seuraavan vuosikymmenen alussa suurajatollahiksi, ja hän oli noussut yhdeksi Iranin šiiojen ylimmistä johtajista.^[2]

 

Khomeini arvosteli vuosina 1962–1963 julkisesti sitä, että šaahi oli vähentänyt uskonnollisten kiinteistöjen määrää maareformissa. Hän puhui myös naisten vapautusta vastaan. Khomeinin puheet aiheuttivat hallinnonvastaisia mellakoita ja hänet vangittiin. Khomeini oli vankilassa vuoden ajan ja karkotettiin maasta marraskuussa 1964. Hän asettui šiiojen pyhään kaupunkiin Najafiin Irakissa, mistä hän jatkoi julistustaan šaahin syrjäyttämisen ja Iranin islamilaisen tasavallan perustamisen puolesta. Khomeini laati maanpaossa ollessaan suunnitelman islamilaisten lainoppineiden johtamasta teokraattisesta hallinnosta, joka korvaisi korruptoituneen maallisen hallinnon.^[2]

Khomeinin vaikutusvalta Iranissa kasvoi voimakkaasti 1970-luvun puolivälissä, kun maassa voimistui šaahin vastainen mieliala. Irakin hallitsija Saddam Hussein karkotti Khomeinin Irakista lokakuussa 1978. Khomeini siirtyi Ranskaan Pariisin esikaupungin Neauphle-le-Château’hon ja äänitti siellä C-kasetille viestejä, joita hänen kannattajansa esittivät iranilaisille. Iranissa puhkesi suuria mielenosoituksia, lakkoja ja levottomuuksia vuoden 1978 lopulla, ja šaahi pakeni maasta tammikuussa 1979.^[2]

 

Khomeini saapui Iranin pääkaupunkiin Teheraniin 1. helmikuuta 1979 Iranin vallankumouksen johtajan asemassa. Hän nimitti neljä päivää myöhemmin maahan uuden hallituksen ja muutti itse Qomiin maaliskuun alussa. Joulukuussa 1979 järjestetyssä kansanäänestyksessä Iran otti käyttöön uuden perustuslain ja siitä tuli islamilainen tasavalta, jonka elinikäinen poliittinen ja uskonnollinen johtaja Khomeini oli.^[2]

Khomeini ryhtyi määrätietoisesti muuttamaan Irania pappisvaltaiseksi islamilaiseksi valtioksi. Šiialainen papisto laati hallinnon politiikan ja Khomeini teki päätökset tärkeissä asioissa. Aluksi uusi hallinto teloitutti satoja syrjäytetyn hallinnon työntekijöitä ja tukahdutti opposition vangitsemalla tai surmaamalla sen jäsenet. Naiset määrättiin käyttämään huntua, länsimainen musiikki ja alkoholi kiellettiin, ja islamilaiset rangaistukset otettiin käyttöön.^[2]

Ulkopolitiikassaan Khomeini hylkäsi šaahin länsimielisyyden ja suhtautui vihamielisesti niin Yhdysvaltoihin kuin Neuvostoliittoonkin. Iran alkoi myös viedä omaa islamilaista herätystään naapurimaihinsa.^[2]

Marraskuussa 1979 Khomeini määräsi Yhdysvaltain lähetystön työntekijät pidätettäviksi. Heitä pidettiin panttivankeina yli vuoden ajan. Iranin ja Irakin välisessä sodassa 1980–1988 Khomeini vastusti pitkään tulitaukoa, sillä hän halusi syrjäyttää Irakin johtajan Saddam Husseinin.^[2]

Khomeini säilytti poliittisen ja uskonnollisen johtajan ja karismaattisen kansanjohtajan asemansa Iranissa koko loppuikänsä. Khomeini kuoli kesäkuussa 1989. Hänen kultakupolisella haudallaan Teheranissa käy edelleen paljon hänen tukijoitaan.^[2]

• Khomeini, imaami: Ajatollahin ajatuksia. Poliittisia, filosofisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. (Jean-Marie Xavièren ranskankielisestä tekstivalikoimasta suomentanut Armas J. Pulla) Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruhollah Khomeini Wikimedia Commonsissa