[go: up one dir, main page]

Rohtotädyke

putkilokasvilaji

Rohtotädyke (Veronica officinalis) on ratamokasvien heimoon kuuluva monivuotinen kasvilaji, jolla on pienet siniset kukat.

Rohtotädyke
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae
Suku: Tädykkeet Veronica
Laji: officinalis
Kaksiosainen nimi

Veronica officinalis
L.

Katso myös

  Rohtotädyke Wikispeciesissä
  Rohtotädyke Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa

Rohtotädykkeen 10–50 cm pitkät varret kiemurtelevat pitkin maanpintaa. Niistä nousee ylös parisenttisiä kukkaversoja, joissa on halkaisijaltaan 1–3 mm leveitä vaalean sinivioletteja kukkia. Lehdet ovat hennon nukan peitossa, 2–5 cm pitkiä ja 1–3 cm leveitä.

Levinneisyys

muokkaa

Rohtotädykkeen esiintymisalue kattaa Euroopan Islantia myöten. Suomessa se kasvaa maan etelä- ja keskiosissa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[1]

Käyttö

muokkaa

Rohtotädyke oli varsin suosittu rohtokasvi 1500- ja 1600 luvuilla. Sitä käytettiin yskän, keuhkotaudin, keripukin, kihdin ja munuaiskivien lääkkeenä.[2] Sen mentyä pois muodista sitä alettiin käyttää lähinnä yrttiteenä. Ranskassa rohtotädykettä käytettiin aidon teen korvikkeena nimellä ”Euroopan tee” (thé d’Europe). Se sisältää karvasaineita ja hieman parkkihappoa kuten oikea tee.[3]

Viime aikoinamilloin? rohtotädykettä on käytetty lisäämään ruokahalua ja virtsan- ja maidoneritystä sekä vahvistamaan vatsaa ja helpottamaan hengitysteiden sairauksia.[3] Liian suuret annokset saattavat aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua, ehkä kasvin sisältämien karvasaineiden takia, eikä raskaana olevien tule käyttää sitä. Muuten rohtotädyke on myrkytön.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. Den virtuella floran
  2. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b c Erik Bruun & Budde Christensen: Anis ja iisoppi: vanhoja lääkekasveja, s. 204. (Suom. ja Suomen oloihin soveltaneet ja täydentäneet Arto ja Kirsti Ingervo) Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 978-951-0-22666-7

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.