Ronald Delany
Ronald "Ron" Michael Delany (s. 6. maaliskuuta 1935 Arklow, Irlanti) on irlantilainen entinen keskimatkojen juoksija ja 1 500 metrin olympiavoittaja Melbournen kisoista 1956.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ronald Delany | |||
Maa: Irlanti | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Melbourne 1956 | 1500 m | |
EM-kilpailut | |||
Pronssia | Tukholma 1958 | 1500 m |
Delany opiskeli Yhdysvalloissa Villanovan yliopistossa, jonka yleisurheiluvalmentajana oli Jumbo Elliott. Delanyn ensimmäinen merkittävä saavutus oli finaalipaikka 800 metrillä vuoden 1954 EM-kisoissa Bernissä. Itse kilpailussa hän jäi viimeiseksi.
Kesäkuussa 1956 Delany juoksi seitsemäntenä juoksijana kautta aikojen haamumailin ajalla 3.59,0. Päivälleen puoli vuotta myöhemmin juostussa 1 500 metrin olympiafinaalissa kotiyleisönsä edessä juossut John Landy oli ennakkosuosikki. Viimeisen kierroksen alkaessa Delany oli vasta kymmenentenä, mutta tavaramerkikseen muodostuneella hurjalla kirillä hän ohitti kaikki edellään olleet ja voitti kultaa uudella olympiaennätyksellä 3.41,2.
Ulkorataennätyksiin Delany ei koskaan yltänyt, mutta kovana kirimiehenä hän voitti taktiikkajuoksut. Yhdysvaltain hallikilpailuissa hän saavutti peräti 40 peräkkäistä voittoa vuosina 1956–1959. EM-kisoissa 1958 Tukholmassa Delany jäi 1 500 metrillä pronssille. Rooman olympiakisoissa kaksi vuotta myöhemmin hän epäonnistui 800 metrillä. Sofian universiadeissa 1961 hän voitti kultaa 800 metrillä ajalla 1.51,1[1].
Ennätykset
muokkaa- 880 jaardia 1.47,8
- 1 500 metriä 3.41,2
- Maili 3.57,5
- Maili (hallissa) 4.01,4 (ME)
Lähteet
muokkaa- Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 272. IAAF, 2005. (englanniksi)
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |