Renki

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Renki on tilallisen maanviljelijän apumies. Koneistuneessa maataloudessa rengit eli maataloustyöntekijät ovat harvinaisia, mutta perinteisessä tilanpidossa entisaikoina he olivat hyvinkin tavallisia. Erityisesti maatalouksissa, joissa ei ole koneita, mutta tuotanto on selvästi yli omavarantarpeen, rengit olivat varsin välttämättömiä. Heidän lisäkseen tilat työllistivät lukuisia torppareita, jotka tekivät päivätöitä sekä mäkitupalaisia, jotka luontaistuotteina tai rahana maksettua palkkaa vastaan tekivät talon töitä.

Palvelusväki palkattiin kerran vuodessa tavallisesti syyskuun ensimmäisenä tai toisena sunnuntaina järjestetyillä pestuumarkkinoilla, joita pidettiin suurimmissa kirkonkylissä ja kaupungeissa. Työ alkoi seuraavan marraskuun alkupuolella ja kesti vuoden siitä eteenpäin. Osan palkasta saattoi jo saada etukäteen niin sanottuna pestuurahana. Rahan lisäksi renkien palkkaan kuuluivat ns. parseelit : villakankainen puku, 2 paria saappaita, 2 paria villasukkia, 2 paitaa ja 2 paria alushousuja.

Pestuumarkkinoiden jälkeen rengit ja piiat olivat vielä entisessä palveluspaikassaan marraskuun alkuun saakka. Heille maksettiin palkka 1. marraskuuta ja sen jälkeen alkoi 1-2 viikon mittainen vapaa- eli kissaviikko. Kissaviikon ajalle palvelijat saivat vielä ruoan entisestä palvelustalostaan. Kissaviikot päättyivät tansseihin ja sen jälkeen alkoi palvelusvuosi uudessa paikassa.

Tavallisesti renki asui talon mailla ja he olivat talon ruoassa ja vaatteessa eli ylöspidossa. Renki saattoi olla kausirenki eli hänet palkattiin vain esimerkiksi heinänteon tai viljankorjuun ajaksi. Renkien naispuolisia vastineita olivat piiat. Lähes aina kun piika ja renki avioituivat, he muuttivat pois talon ruoasta ja muusta ylöspidosta ja menivät joko torppareiksi, lampuodeiksi tai mäkitupalaisiksi.

Kuitenkin maaseudulla on useita esimerkkejä, jotka kertovat myös säästeliään ja uurastavan rengin sosiaalisesta noususta. Hän saattoi naida talon tyttären tai leskiemännän, tai hän saattoi omilla säästöillään ostaa talonpoikaisen talon.

Yhteiskunnissa, joista rengit ovat kadonneet, renki on saanut halventavan määräysvallattoman henkilön merkityksen. Lisäksi renki esiintyy useissa sananlaskuissa palvelijan synonyymina, esimerkiksi Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä.

Renki on nykyisin lempinimi muun muassa taksinkuljettajalle, joka ei itse ole taksiauton omistaja eli isäntä.

Eräs tunnettu fiktiivinen renki on Hella Wuolijoen ja Bertolt Brechtin yhdessä kirjoittaman näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti toisen pääosan esittäjä Matti.