Ravennan eksarkaatti

Ravennasta tuli Länsi-Rooman pääkaupunki keisari Honoriuksen aikana vuonna 404 hyvän satamansa ja puolustettavan sijaintinsa ansiosta. Kaupunki säilyi Rooman pääkaupunkina keisarikunnan luhistumiseen vuonna 476 saakka, jonka jälkeen siitä tuli Odovakarin ja sitten ostrogoottien kuninkaan Teoderik Suuren pääkaupunki. Lopulta gootteja vastaan vuosina 535–552 sotinut Bysantin kenraali Belisarius valloitti kaupungin ja siitä tuli vuonna 539 Bysantin provinssikeskus. Langobardien aloitettua maahantunkeutumisensa vuonna 568, Ravennasta tehtiin keisarillinen eksarkaatti Maurikioksen aikana, kun Bysantti huomasi joutuvansa taas pitkälliseen sotaan Italiasta.

Eksarkaatti oli järjestetty herttuakuntiin (esimerkiksi Rooman herttuakunta, Veneton herttuakunta, Calabrian herttuakunta, Spoleto), joiden keskuspaikat olivat enimmäkseen rannikkokaupunkeja langobardien hallitessa niemimaan keskiosia. Herttuakuntien sotilaallinen ja poliittinen johtaja oli eksarkki itse, Bysantin keisarin edustaja Ravennassa.

Ravennan eksarkaatti ei kattanut kaikkia Bysantin Italian alueita, vaan bysanttilainen Sisilia oli erillinen provinssinsa, kun taas Korsika ja Sardinia kuuluivat Afrikan eksarkaattiin. Rooman todellinen hallitsija oli paavi, jonka suhteet Bysanttiin olivat ongelmalliset. Vähitellen kaikki eksarkaatin alueet siirtyivät paaville tai langobardeille, jotka valloittivat itse Ravennan noin 750.