Raatimies

Raatimies (ruots. rådman) oli Länsi-Euroopan kaupungeissa 1100–1800-luvuilla toimineiden raatien jäsenen kutsumanimi. Raati päätti itsehallinnollisten kaupunkien asioista. Keskiajalta lähtien raatimiehet olivat kaupungin porvariston keskuudesta valittuja luottamustoimisia henkilöitä, joita oli isoissa kaupungeissa useita kymmeniä. Raadin puheenjohtajana oli pormestari (heitäkin oli useita eri tehtäviä hoitamaan). 1600–1700-luvuilla Ruotsin valtakunnassa raati jakautui maistraatiksi ja raastuvanoikeudeksi. Raastuvanoikeuden jäseninä toimivat lakimieskoulutuksen saaneet oikeusneuvosmiehet ja vailla oikeudellista koulutusta olevat kunnallisneuvosmiehet (joita pitkään nimitettiin raatimiehiksi).^[1]