Postikortti

Postikortin oikeaan yläkulmaan liimataan postimerkki. Nykypostikorteissa on tilaa takapuolella erikseen vastaanottajan osoitteelle ja lähettäjän viestille.

1800-luvulla kortin takapuolelle sai kirjoittaa vain vastaanottajan tiedot ja viesti kirjoitettiin kuvapuolelle.^[1] Jos oli jatkanut viestiään kortin osoitepuolelle, siitä saatettiin Suomessa antaa jopa sakkoja vastaanottajalle.^[2] Suomessa muutettiin säännöksiä 1902, mutta siitä huolimatta monet jatkoivat edelleen viestin kirjoitusta kuvapuolelle vanhasta tottumuksesta.^[1] Postikorttien käyttö oli aluksi muutenkin rajoitettua, kun niitä ei saanut lähettää Suomesta ollenkaan ulkomaille.^[2]

Monet ovat siirtyneet käyttämään sähköpostia ja tekstiviestejä lomaterveisien lähettämiseen. Vuonna 2012 enää 3 % briteistä lähetti postikortteja lomalta kotiin, kun 40 vuotta aikaisemmin kolmasosa ihmisistä teki niin.^[3] Suomestakaan turistit eivät enää lähetä niin paljon postikortteja kuin vielä 1990-luvun puolivälissä. Kesällä kortteja lähtee ulkomaille 3 000 – 4 000 kappaletta päivässä.^[4] Japanilaiset ovat innokkaimpia korttien lähettäjiä, kun taas esimerkiksi venäläiset eivät ole niistä kiinnostuneita. Myydyimpiä kortteja ainakin Helsingin postikortteja myyvissä kaupoissa ovat monesta kuvasta koostuvat kollaasit, joissa on kuvattuna muun muassa monumentteja ja merenlahtia.^[4]

Postikorttien suosio kasvoi ainakin Suomessa 1980-luvun lopulla.^[5] Suosituimmat lähetysajankohdat ovat joulu, pääsiäinen ja ystävänpäivä: pelkästään joulukortteja lähetetään Suomessa 40 miljoonaa.^[5]

Ei voida määritellä tarkasti, milloin ensimmäiset oikeat postikortit syntyivät, koska postikortin määritelmä on sen verran väljä. Museoissa on säilynyt vuoden 1000 tienoilta kortteja, joita voidaan periaatteessa kutsua postikorteiksi: ne ovat eräänlaisia kuvitettuja tervehdyksiä puulevyllä tai papyruksella, jonka lähetti on toimittanut vastaanottajalle.^[6]

Nykyisten postikorttien edeltäjiä ovat uudenvuodenkortit, joista vanhimmat ovat Kiinasta 300-luvulta, mutta Euroopasta vasta 1300-luvulta.^[7] Kuvakorttien valmistus alkoi 1400-luvulla, jolloin nunnaluostareissa alettiin valmistaa jouluiksi raamattuaiheisia kortteja.^[8] Teollinen painattaminen alkoi 1700-luvulla, ja vanhimmat kortit olivat puupiirroksia, mutta samalla korteissa esiintyi käsin tehtyjä yksilöllisiä piirroksia ja maalauksia. Jos varsinaisen postikortin määritelmään liitetään vaatimus, että sitä pitää voida valmistaa jatkuvasti ja toistuvasti samanlaisena, niin postikortti on syntynyt 1700-luvun puolivälin jälkeen.^[6]

1800-luvun puolivälissä julkaistiin ensimmäiset postimerkit, ja liikenteen kehityksen takia postiliikennekin alkoi kehittyä. Euroopassa kuvakortit alkoivat yleistyä. Kortit oli tapana laittaa aina kirjekuoreen.^[8] Suomeen tuli ensimmäinen tunnettu kirjekuoressa ollut kortti Puolasta 1844, Kansallismuseon kokoelmien vanhin kuoressa lähetetty kortti on vuodelta 1856.^[8]

Ensimmäiset julkisessa postissa kulkemaan tarkoitetut postikortit otettiin käyttöön Itävalta-Unkarissa 1869.^[7] Postikortit yleistyivät nopeasti, koska niiden lähettäminen oli halvempaa kuin kirjeiden ja niiden avulla säästyi kirjepaperia ja aikaa.^[7] Postikortteja myös vastustettiin, koska niiden viestit oli muiden ihmisten helpompi lukea kuin kirjeiden; postikorttien käyttöä pidettiin myös loukkaavana, koska ne olivat halvempia kuin kirjeet.^[7] Varsinaiset kuvapostikortit tulivat käyttöön matkailun yleistyessä 1800-luvun lopussa, ja 1870-luvulla alettiin painaa yritysten mainospostikortteja.^[7]

Suomessa alettiin painaa kuvakortteja 1880-luvulla, sitä ennen kortit olivat tulleet Ruotsista ja Saksasta. Korttien yleistyminen alkoi Suomessa kuitenkin vasta 1890-luvulla.^[8] Ulkomailla sotilaat alkoivat suosia postikortteja jo sodassa 1870–1872, mutta ensimmäinen maailmansota lisäsi edelleen postikorttien lähettelyä kotiin muun kenttäpostin ohessa.^[9] Valokuvaustekniikan kehittyminen näkyi myös postikorteissa. Postikortteihin saatettiin painaa esimerkiksi stereokuva, mutta kiiltokuva-aiheet sekä erilaiset valokuvat ja taidejäljennökset olivat suosittuja.^[7]

Monet ihmiset lähettävät matkoiltaan kotiin paikkakunta- ja maisemakortteja. Niihin voi olla kuvattuna esimerkiksi paikallista luontoa, kansallispukuisia ihmisiä, kaupunkinäkymää tai nähtävyyksiä. Paikkakuntakortteja alettiin valmistaa 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen oli luultavasti Berliinin nähtävyyksiä esittelevä kortti, joka painettiin 1868.^[7] Ruotsissa alettiin julkaista piirrettyjä paikkakuntakortteja 1880-luvulla ja valokuvapostikorttejakin jo 1890-luvun alussa.^[7] Maisemakuvakortit yleistyivät Euroopassa kirjapainotekniikan kehityttyä 1890-luvulla. Suomen kaupungeista tehtiin ensimmäisiä värillisiä kuvapostikortteja Saksassa 1890-luvulla. Varhaisvaiheen maisemakorteissa oli yleensä kuvattuna pari nähtävyyttä ja erilaisia koristeita. Kuvapuolella oli kuitenkin vain hyvin vähän tilaa viestille.^[2] Kaupunkikortit ovat suosittuja keräilykohteita, koska oma kotipaikka ja sen kehitys kiinnostaa ihmisiä.^[10]

Pääartikkeli: Joulukortti

Ensimmäiset joulukortit olivat peräisin Englannista: ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Lontoossa 1843. Ensimmäinen suomalainen joulukortti on vuodelta 1871, mutta joulukortit yleistyivät Suomessa vasta 1920-luvulla.^[11] Aluksi joulukorttien kuva-aiheet eivät olleet kovin jouluisia, vaan kuvissa saattoi olla vaikkapa kukkia. Myös uskonnollisia aiheita oli ensin paljon enemmän kuin nykyään. Nykyään yleisiä kuva-aiheita ovat esimerkiksi joulupukki ja tontut. Aikaisemmin oli erikseen myös uudenvuoden kortteja, mutta nykyisin ne on yleensä yhdistetty joulukortteihin siten, että molemmat tervehdykset ovat samassa kortissa.^[12] Pääsiäiskorttien perinne puolestaan on nykyään katoamassa.^[13]

Mainoskorteilla voidaan mainostaa esimerkiksi yritystä tai jotakin tapahtumaa, periaatteessa melkein mitä vain. Jo 1880-luvulla liikemiehet painattivat ja lähettivät asiakkailleen joulu- ja uudenvuodenkortteja, joissa oli kuvattuna esimerkiksi heidän toimitalonsa. Erityisesti 1920-luvulla mainoskortit olivat suuressa suosiossa.^[14] Nykyisin tunnetuimpia pelkkien mainoskorttien valmistajia Suomessa on Minimoi, joka painaa kortteja, jotka mainostavat tavaroita, tapahtumia, yhteiskunnallisia asioita. Minimoin kortteja on saatavissa ilmaiseksi useista jakelupisteistä eri kaupungeissa.

Kun postikortit yleistyivät 1890-luvulla, alkoi myös niiden keräily.^[2] Samoihin aikoihin perustettiin ensimmäiset postikorttiyhdistykset, mutta tiedetään englantilaisten korttikeräilijöiden pitäneen tapaamisia jo 1880-luvulla.^[15] Postikortteja kerätään usein kortin kuva-aiheen mukaan, monet keräävät myös jonkun tietyn piirtäjän kortteja. Osa keräilijöistä haluaa kerätä vain käyttämättömiä kortteja, osa haluaa omansa mieluiten käytettyinä niissä olevien viestien ja postimerkkien takia.

Kokoelmaa tulisi säilyttää suojattuna kansiossa tai laatikoissa, jotta kortit säilyisivät siisteinä.^[16] Korttien arvo riippuu niiden kunnosta, eikä huonokuntoisia kortteja pitäisi ottaa kokoelmaan kuin poikkeustapauksissa.^[17]

Aihepiireistä ehkä suosituin keräilykohde on paikkakuntakortit.^[18] Niiden keräilijöistä monet ovat keskittyneet keräämään esimerkiksi tiettyjä kaupunginosia tai rakennuksia.^[18] Helsinki-korteista suosittuja keräilykohteita ovat raitiovaunut, laivat ja erilaiset tapahtumat, kuten olympialaiset.^[18] Joulukortit saattavat olla yleisin keräilykohde, koska niitä saa halvalla ja helposti ja koska joulu on myös monille tärkeä juhla.^[19] Monet keräilijät ovat kiinnostuneita rautateistä ja asemarakennuksista.^[20] Myös lapsiaiheista ollaan kiinnostuneita jatkuvasti aiheen vaihtelevuuden ja sopivien korttien määrän takia.^[21] Oikeastaan mitä kuva-aihetta tahansa voi kerätä omien kiinnostusten mukaisesti.

 

 

 

Kansainvälisesti haluttuja arvokkaita korttisarjoja ovat esimerkiksi 1900-luvun alun Wiener Werkstätten (WW) järjestysnumeroidut, taiteilijoiden tekemät noin tuhat erilaista korttia; niin sanotut Bauhaus-kortit samalta ajalta; ranskalaiset Byrrh-tonicveden mainoskortit; Collection des Cent -Art Noveau-postikortit sekä yhdysvaltalaisten taiteilijoiden Harrison Fisherin ja Samuel L. Schmuckerin taidekortit.^[22]

Kansallinen keräilijöiden yhdistys Suomen Postikorttiyhdistys Apollo on perustettu 1977. Se järjestää vuosittain teemapäiviä, kuten Kesäkortin Päivän, Postikorttiparatiisin ja Joulukortin päivän. Päivien aikana on muun muassa näyttelyjä ja korttikauppaa. Uudempaa keräilyn muotoa edustaa postcrossing, joka on vuonna 2005 perustettu kansainvälinen korttirinki. Postcrossingin harrastajia on Suomessa noin 20 000.

• Signe Hammarsten-Jansson
• Rudolf Koivu
• Inge Löök
• Jenny Nyström
• Martta Wendelin
• Arnold Tilgmann

• Suomen Postikorttiyhdistys Apollo
• Suomen postcrossingyhdistys ry
• Onnittelukortti
• Joulukortti
• Ystävänpäiväkortti

• Tero Halonen: Postikortteja Helsingistä. Pääkaupungin kuvia John Roiton korttikokoelmista. Oy Manport Ab, 2007.
• Erik Johanson ja Teuvo Termonen: Postikortti Suomessa. Oy Kaj Hellman Ltd, 1981.
• Tommi Pylkkö: Terveisiä kaikille! Postikortteja Suomesta. Nemo, 2003.

• Seulanto, Henri: MiniMoi - Ilmaisten mainospostikorttien luettelo 1. Henri Seulanto, 2011. ISBN 978-952-92-8776-5

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Postikortti.

• Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry
• American Postcard Art (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Postcardy.com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Postcard Traders Association (englanniksi)
• National Postal Museum (englanniksi)