Porvoon hiippakunta
Porvoon hiippakunta (ruots. Borgå stift) on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta. Siihen kuuluu 56 seurakuntaa (2018), jotka on jaettu yhdeksään rovastikuntaan (ruots. prosteri). Hiippakunnan alue on hajanainen ja siihen kuuluvat kaikki Suomen ruotsinkieliset seurakunnat sekä ne kaksikieliset seurakunnat, joissa ruotsi on enemmistökieli. Porvoon hiippakuntaan kuuluvat myös Suomen saksalainen seurakunta ja Ruotsin kirkon kirkkokäsikirjaa ja kirkollisia tapoja noudattava Olaus Petri -seurakunta. Kirkon kielisäännösten uudistamisen jälkeen 2006 hiippakunta ei ole enää ruotsinkielinen vaan kaksikielinen.
| Porvoon hiippakunta Borgå stift |
|
|---|---|
 |
 |
|
vaakuna |
sijainti |
 Porvoon tuomiokirkko |
|
| Kirkkokunta | evankelis-luterilainen |
| Tuomiokirkko | Porvoon tuomiokirkko |
| Perustettu | 1923 |
| Seurakuntia | 56 |
| – Jäsenmäärä | 217 759[1] (2023) |
| – Osuus asukkaista | 73,3[2] % |
| Porvoon piispa | Bo-Göran Åstrand |
| Hiippakuntavaltuusto | 21 paikkaa |
| – puheenjohtaja | Anita Ismark |
| Sivusto | |
Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli sijaitsee Porvoossa ja sen tuomiokirkko on Porvoon tuomiokirkko.
Historia
muokkaaKustaa Vaasa perusti Viipuriin hiippakunnan kesäkuussa 1554.[3] Viipurin hiippakunnasta tuli Porvoon hiippakunta 30.9.1723.[4] Muita käyttökelpoisia sijoituskohteita hiippakunnalle olisivat olleet Savonlinna tai Lappeenranta.[4] Porvoo oli tähän aikaan sodan runtelema ja venäläiset olivat polttaneet sen vuonna 1708. Tässä palossa tuhoutui 250 yksityisasuntoa, koulu ja suomalainen kirkko.[4] Kuninkaan päätöksellä tuomiokirkoksi nimetty Porvoon kivikirkko vaurioitui myös palossa, mutta siinä pystyttiin kuitenkin järjestämään jumalanpalveluksia rauhanteon jälkeen.[4]
Karoliinisen kirkkolain uudistusta oltiin kaivattu kauan. Autonomian ajan alusta käynnissä ollut valmisteluprosessi päättyi, kun keisari vahvisti uuden kirkkolain joulukuussa 1869.[5] Sen aikainen Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman loi uuden kirkkolain ja siksi se on saanut lempinimen Schaumanin kirkkolaiksi. Laki astui voimaan heinäkuussa 1870.[5] Lain ansiosta kirkon asema, hallinto ja tehtävät muuttuivat ratkaisevasti.[5]
Vuonna 1923 silloisen Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli siirrettiin Tampereelle ja hiippakunnan nimeksi tuli Tampereen hiippakunta.[6] Tässä yhteydessä Porvooseen perustettiin nykyinen ruotsin- ja kaksikielisiä seurakuntia palveleva Porvoon hiippakunta.
Piispat
muokkaa
| piispa[7] | virka-aika | lisätietoa | |
|---|---|---|---|
| Max von Bonsdorff | 1923–1954 | ||
| Georg Olof Rosenqvist | 1954–1961 | ||
| Karl-Erik Forssell | 1961–1970 | ||
| John Vikström | 1970–1982 | arkkipiispa 1982-1998 | |
| Erik Vikström | 1982–2006 | edellisen veli | |
| Gustav Björkstrand | 2006–2009 | ||
| Björn Vikström | 2009–2019 | John Vikströmin poika | |
| Bo-Göran Åstrand | 2019– | ||
Seurakunnat
muokkaa
|
|
|
Lähteet
muokkaaKirjallisuuslähteet
muokkaa- Heininen, Simo: Viipurin, Porvoon, Tampereen hiippakunnan historia. Määritä julkaisija! ISBN 951-37-4522-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Jäsentilasto 2023 kirkontilastot.fi. Viitattu 2.10.2024.
- ↑ Kirkkoon kuuluvuus 2023 kirkontilastot.fi. Viitattu 2.10.2024.
- ↑ Heininen 2005, s. 13
- ↑ a b c d Heininen 2005, s. 78
- ↑ a b c Heininen 2005, s. 219
- ↑ Heininen 2005, s. 359
- ↑ a b Om Borgå stiftet Borgå stiftet. Viitattu 28.7.2020. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Porvoon hiippakunnan kotisivut.
- Borgå stift hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)