Pirunlinna

Pirunlinna sijaitsee Lempäälän kirkosta 8,5 kilometriä koilliseen. Se sijaitsee noin 600 metriä lounaaseen Linnajärvestä alavalla suomaalla ja mäen soikea kallioinen alue on 100×70 metrin suuruinen. Mäen pohjois- ja koillisrinteet ovat muita rinteitä jyrkempiä ja niissä on jyrkänteet. Alue on kivikkoista ja louhikkoista seutua. Laen kaakkois- ja koillisreunoille on rakennettu ympäristön kivistä vallimainen rakennelma. Isak Inbergin piirroksesta vuodelta 1872 näkyy myös noin sata metriä pitkät vallit mäen etelärinteen suuntaa vastaan. Vallissa on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Eteläportti on vain yksinkertainen aukko vallissa, itäportilla vallien päät kääntyvät ulospäin, ja länsiportilla vallin kummallakin puolella on alun perin ollut käytävä.^[2][3][1]

Paikkaa ja luolaa on käytetty asemapaikkana vielä nykyaikana, koska vuoren laelta löydettiin nuotiopaikka ja merkkejä tulenpidosta.^[2][4]

Mäen pohjoispuolella sijaitsee siirtolohkareiden muodostama 5×5 metriä suuri luolamainen syvennys, jota kutsutaan Pirunpesäksi tai Pirunkirkoksi. Sen itäpuolelle aukeaa noin 5×8 metrin kokoinen tasanne, jota suojaa sen ylle kaartuva kallionseinä. Nils Cleve tutki luolaa kaivauksissa vuonna 1929, kun oli saanut ilmoituksen siellä tehdystä kivikautisesta nuolenkärkilöydöstä, ja löysi sieltä seitsemän piinuolenkärkeä lisää. Hän ei kuitenkaan pitänyt paikkaa asuinpaikkana vaan ilmeisesti matkalaisten suojana. Yleisesti kuitenkin oletetaan luolan olleen pitempiaikainen suoja.^[2][4]

Ainoan arkeologisen kaivauksen on suorittanut Nils Cleve vuonna 1929. Paikkaa on tämän jälkeen tutkittu pintapuolisesti vuosina 1940 (Ville Luho) ja 1994 (Marja Sipilä).^[2]

Muinaislinnaa on ilmeisesti käytetty viikinkiajalla (noin 700–1300 jaa.).^[5] Vielä noin sata vuotta sitten kivivalli oli miehen korkuinen, mutta nykyisin se on matalampi, koska siitä on aikojen kuluessa vieritetty pois kiviä. Vuoren itäpäässä oli vielä 1750-luvulla julkaistun kirkkoherra Ednerin kuvauksen mukaan kaivo, ja myös linnavuoren pohjoispuolella sijaitseva Linnajärvi ulottui aikoinaan ennen järven pinnan laskua vuoren juurelle saakka.^[6][7][4]

Kun Pirunlinnan alkuperäinen käyttötarkoitus unohtui, alettiin sitä kansan keskuudessa pitää pirujen rakentamana ja heidän asuinpaikkanaan. Tämän perusteella myös linnavuori ja vuorella oleva luola saivat nimensä.^[4]

Joidenkin tulkintojen mukaan Pirunlinna on ollut osa muinaista linnaketjua, jonka keskuspaikkana oli Sääksmäen Rapolan linna. Muita oletetun ketjun muinaislinnoja olivat Siuron Linnavuori, Vesilahden Valkkisten, Hattulan Tenholan, Aulangon, Vanajan Linnanpään ja Mantereenlinnan sekä Janakkalan Hakoisten ja Unikkolinnan vuoret.

Kohdetta on vuonna 1994 (Olli Soininen) raivattu näkyvyyden parantamiseksi. Vuorelle johtaa Kuljusta polku, jonka alkupää on viitoitettu. Reitti on harvakseltaan merkitty keltaisilla nauhoilla erottautumaan muista maastossa kulkevista poluista. Polku on välillä kasvanut umpeen ja maaston kivikkoisuuden vuoksi se ei sovellu kaikille. Vuori on yksityisellä maalla.^[2][8]