Pioneeritoiminta

 

Pioneeriaselajin toiminta liittyy aina yhteistoimintaan muiden aselajien kanssa.

Suluttamisella tarkoitetaan sellaista määrätietoista toimintaa, jolla pyritään hidastamaan vihollisen liikettä lisäämällä maaston luontaista estearvoa. Käytännössä pyritään sulkemaan vihollisen mahdolliset kulku-urat. Suluttaminen voidaan jakaa miinoittamiseen, hävittämiseen ja murrostamiseen. Miinoittaminen tarkoittaa erilaisten miinoitteiden tekoa, hävittäminen tarkoittaa esimerkiksi siltojen tuhoamista ja murrostaminen voi olla puiden tai kallioleikkauksien räjäyttämistä kulku-uralle.

Linnoittaminen on vihollisen asevaikutukselta suojaavien rakennelmien tekemistä. Lisääntynyt asevaikutus ja ajoneuvokanta ovat lisänneet linnoittamisen tarvetta. Käytännössä kaikki joukot vastaavat omasta linnoittamisestaan ja pioneeriaselajin alaiset joukot antavat tukea raskaimmissa tehtävissä.

Liikkeen edistämisellä tarkoitetaan omien joukkojen liikkumisen helpottamista. Tällainen toiminta käsittää siltojen rakentamisen (sekä pika- että pysyvät sillat), ponttonilautat ja -sillat, tienrakennuksen, miinoitteiden raivaamisen ja murrosteiden tuhoamisen.

Suojeluala kuuluu pioneeriaselajiin. Suojelupuolustuksen erikoistaistelijat ja suojeluhenkilöstö koulutetaan Porin prikaatiin kuuluvassa Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoonan Suojelukomppaniassa Säkylässä. Taistelijan taitojen lisäksi suojelupioneerit hallitsevat monipuolisen suojelu- ja pelastusalan toiminnan kemiallisten, biologisten ja radiologisten aineiden sekä ydinaseuhkan vaaratilanteiden varalle. Koulutus sisältää suojelutiedustelussa, sammutus- ja pelastustehtävissä sekä puhdistustoiminnassa tarvittavat tiedot ja käytännön taidot. Käytössä on uusin kalusto, muun muassa puhdistus- ja pelastusajoneuvot, puhdistuskontit, suojelutiedusteluajoneuvot sekä henkilökohtaiset sammutus- ja suojapuvut.

Pioneerijoukoilla viitataan usein nimenomaan pioneeriaselajin alahaaraan, taistelupioneereihin, jotka toimivat taistelukentällä usein jalkaväen tehtävissä. Heidän tehtäviinsä kuuluu pioneeritoiminta ns. tulen alla, eli he esimerkiksi avaavat miinoituksiin henkilöille tai ajoneuvoille kulku-uran kokoisen aukon tai rakentavat kalustosillan tai pikaisen kappaletavarasillan. Kun rintamaa on saatu työnnettyä eteenpäin, raivaus- ja siltajoukkueet poistavat koko miinakentän ja rakentavat pysyvämmän sillan. Vastaavasti taistelupioneerit myös tekevät pikasulutteita perääntymisvaiheessa.

Monissa armeijoissa taistelupioneereja on käytetty raskaana jalkaväkenä, esimerkiksi toisessa maailmansodassa Saksan armeijan pioneerit tukivat jalkaväkeä hyökkäyksessä liekinheittimin tai muilla raskailla jalkaväen aseilla. Vaikka nykyajan moottoroiduissa armeijoissa pioneeritoiminta on hienostunut enemmän tekniseen muiden aselajien tukemiseen erikoiskalustolla, on taistelupioneerien tehtävä säilynyt jalkaväen rinnalla sitä tukemassa.

Sana pioneeri (lyhenne pion.^[2]) johtaa ranskan kielen sanasta peon, le pion. Se on alun perin shakin sanastoa tarkoittaen sotilasta tai talonpoikaa. Ritariajan armeijoissa sana tarkoitti jalkamiestä. Hänen tehtävänään oli muun muassa auttaa teknillisin keinoin ratsumiestä eteenpäin. Kuvaannollisessa merkityksessä sana pioneeri ja sen vieraskieliset vastineet (saks. Pionier, engl. pioneer, ruots. pionjär) tarkoittavat edelläkävijää, tienraivaajaa ja uranuurtajaa.

 

Suomen kieleen sana tuli vuonna 1918 jääkärien mukana Saksasta. Kuninkaalliseen preussilaiseen jääkäripataljoona numero 27:ään perustettiin pioneerikomppania 28. elokuuta 1915. Schmardenin taistelun vuosipäivä 25. heinäkuuta 1916 on Suomen pioneerijoukkojen vuosipäivä.

Nykyinen pioneeri kirjoitettiin ja lausuttiin 18. elokuuta 1921 saakka muodossa pioniiri, sitten pionieeri 3. kesäkuuta 1927 saakka, ja sen jälkeen nykymuodoina pioneeri. ^[3] Pioneeriaselajin sotilasopetuksen tasoa valvovana sekä aselajien kehittämisestä ja suorituskyvystä vastaavana korkeimpana upseerina toimii pioneeri- ja suojelutarkastaja, aikaisemmin pioneeritarkastaja. Suojeluala kuului aikaisemmin huoltojoukoille, minkä jälkeen sen siirrettiin pioneerijoukoille, missä on taistelupioneereja, raivauspioneereja ja suojelumiehiä.

Aikaisemmin Korian varuskunta-alueella toiminut Pioneerimuseon ensimmäinen vaihe avattiin 30. heinäkuuta 2006 Miehikkälässä. Toinen vaihe avattiin yleisölle 30. kesäkuuta 2007. ^[4] 2012 aikana pioneerimuseo siirrettiin Miehikkälästä 1. tammikuuta 2013 avattavaan Museo Militariaan, entisen Suomen tykistömuseon yhteydeen Hämeenlinnan Suomen kasarmille.

Pioneerimuseo on Suomen vanhin aselajimuseo. Toiseksi vanhin aselajimuseo on Ilmatorjuntamuseo ja kolmanneksi vanhin on Panssarimuseo. Osa aselajimuseoista kuuluu puolustusministeriön vahvistamiin sotahistoriallisiin erikoismuseoihin.

Vuonna 1923 aloittanut pioneeriaselajin lehti Hakku on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt aselaji- ja joukko-osastolehti. Lehdestä ilmestyy neljä numeroa vuosittain. Pioneeriupseeri-lehti on lopettanut ilmestymisensä.

Ennen Talvisotaa pioneerijoukot ja viestijoukot muodostivat yhteisen teknillisen aselajin ranskalaisen mallin mukaan, mutta aselajit erotettiin toisistaan puolustusministeri Juho Niukkasen päätöksellä 18. lokakuuta 1939 hieman ennen sodan syttymistä.