Pinta-aalto

Pinta-aalto on aaltoliikkeen etenemistä kahden aineen rajapinnassa. Se on muun muassa sähkömagneettisen aaltoliikkeen eräs etenemismuoto. Merellä veteen liittyen pinta-aalto on tuulen aikaansaamaa aaltoliikettä.

Pinta-aalto sähkömagneettiseen spektriin liittyen

Pinta-aallossa (maanpinta- tai merenpinta-aallossa) sähkömagneettinen aaltoliike etenee maan tai meren pinnan kaarevaa muotoa seuraten maan (tai meren) ja ilman rajapinnassa, mikäli antennikorkeudet ovat pieniä aallonpituuteen nähden. Pinta-aallon eteneminen riippuu pinnan sähköisistä ominaisuuksista, jotka ovat mm. taajuuden funktioita.

Pinta-aaltoa esiintyy sähkömagneettiseen aaltoliikkeeseen liittyen aina HF- ja VHF-alueille asti (300 MHz), mutta pinta-aalto vaimenee jo HF-alueella voimakkaasti. VHF:ä suuremmilla taajuuksilla sitä ei tyypillisesti esiinny, vaan eteneminen perustuu kasvavasti suoraan säteilyyn. Vastaavasti pinta-aalto on sitä voimakkaampi ja etenee sitä kauemmaksi horisontin taakse mitä pienempi taajuus on VHF:stä. HF:llä pinta-aalto etenee tyypillisesti muutamia kymmeniä (30-80 km) kilometrejä.

Pinta-aalto etenee meren sähköisistä ominaisuuksista johtuen merellä paremmin kuin maalla. Pinta-aalto pystyy etenemään ominaisuuksistaan johtuen pienten esteiden ja horisontin taakse.

Katso myös

Diffraktio

Lähteet

Kosola, Jyri; Solante, Tero: Digitaalinen taistelukenttä - Informaatioajan sotakoneen tekniikka. Maanpuolustuskorkeakoulu, Tekniikan laitos. Edita Prima Oy, Helsinki 2003 s. 76 - 77

Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.