Philippe (Belgia)

Philippe syntyi 15. huhtikuuta 1960 Brysselissä. Hänet kastettiin 17. toukokuuta Saint-Jacques-sur-Coudenberg -kirkossa.^[2]

Philippe oli ensimmäinen belgialaisten kuningas, joka ei käynyt yksityistä koulua, vaan sai klassisen kaksikielisen koulutuksen.^[3] Belgian liittovaltion kaksikielisyyden vuoksi maassa ollaan tarkkoja hallitsijahuoneen jäsenten koulutuksesta. Siksi Philippe suoritti peruskoulun ranskankielisessä koulussa Brysselissä. Lukion, jonka hän suoritti hollanniksi, hän kävi Loppemissa.^[4] Vuonna 2019 Philippe kuvaili koulupudokkaille omaa koulun vaihtoa ranskankielisestä hollanninkieliseen vaikeaksi: "nuoruudessani minulla oli useita ongelmia koulun kanssa [...] tunsin itseni kaltoinkohdelluksi. Minulla oli vaikeaa".^[5]

Opintojensa jälkeen Philippe opiskeli ulkomailla: Trinity Collegessa, Oxfordin ja Stanfordin yliopistoissa. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1985 pääaineenaan politiikan tutkimus.^[6]

Lisäksi Philippe palveli armeijassa sekä opiskeli Belgian sotilasakatemiassa. Hän kouluttautui pilotiksi ja laskuvarjohyppääjäksi ylentyen lopulta kenraaliluutnantiksi sekä Belgian armeijassa että ilmavoimissa.^[6]

Syyskuussa 1999 Philippe ilmoitti kihlautuneensa Mathilde d’Udekem d’Acozin kanssa. Pari oli seurustellut jo useamman vuoden, mutta suhdetta ja sen alkamista ei juurikaan käsitelty mediassa.^[6]

Philippe ja Mathilde menivät naimisiin 4. joulukuuta samana vuonna. Mathilde sai kuninkaallisen korkeuden nimen ja miehensä arvon. Häiden yhteydessä pari kieltäytyi häälahjoista ja pyysi ihmisiä lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Tämän tempauksen pohjalta luotiin nykyinen kuningatar Mathilden säätiö, joka tukee avun tarpeessa olevia ihmisiä, erityisesti lapsia.^[4]

Kuningaspari asuu Laekenin linnassa, ja heillä on neljä lasta:^[4]

• Elisabeth (s. 25. lokakuuta 2001), kruununprinsessa, Brabantin herttuatar vuodesta 2013 lähtien^[6]
• Gabriel (s. 20. elokuuta 2003)
• Emmanuel (s. 4. lokakuuta 2005)
• Eléonore (s. 16. huhtikuuta 2008)

Muun kuningashuoneen tavoin Philippe on katolilainen, mutta hänellä ei ole kuninkaana mitään roolia kirkossa. Kirkko on kuitenkin myöntänyt hänelle tittelin "katolinen majesteetti", jonka ovat saaneet myös eräät muut katoliset kuninkaalliset.^[7]

Vuonna 1985 Philippe palasi Belgiaan viimeisteltyään opintonsa. Hän alkoi valmistautumaan tulevaan rooliinsa tutustumalla belgialaisiin ja Belgian yhteiskunnalliseen elämään seuraavan kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi hän edisti itselleen tärkeitä asioita, kuten kirjallisuutta, historiaa ja filosofiaa tapaamalla niin maailman johtajia kuin tavallisiakin kansalaisia.^[3]

Kuningas Baudouinin kuoltua vuonna 1993 epäiltiin, että Albert luopuisi saman tien kruunusta poikansa hyväksi. Philippe oli tuolloin kuitenkin vain 33-vuotias ja naimaton, minkä vuoksi hänen ei katsottu olevan valmis johtamaan maata. Näin ollen Philippen isä nousi valtaistuimelle nimellä Albert II.^[6]

Philippellä oli elinikäinen oikeus olla jäsenenä Belgian senaatissa, joskin ilman äänioikeutta. Oikeus päättyi, kun hänestä tuli kuningas.

Albert II ilmoitti luopuvansa kruunusta heinäkuussa 2013 poikansa hyväksi. 79-vuotias kuningas perusteli tätä huonontuneella terveydellään.^[1] Muutamaa viikkoa myöhemmin, Belgian kansallispäivänä, Philippe antoi hallitsijanvakuutuksensa, minkä johdosta hänestä tuli maan seitsemäs kuningas.^[3]

Philippe on pyrkinyt suojelemaan lapsiaan kuninkuuden varjopuolilta, mitä tulee esimerkiksi maan siirtomaahistoriaan Kongossa. Samalla hänen tulee kuitenkin valmistaa kruununprinsessa Elisabeth nousemaan valtaistuimelle.^[5]

Vuonna 2020 Philippesta tuli ensimmäinen Belgian valtion edustaja, joka osoitti katumusta Kongon vapaavaltiossa tehdyistä vääryyksistä, muttei suoranaisesti pyytänyt anteeksi. Vuonna 2022 hän pidättäytyi aiemmassa kannassa vieraillessaan Kongon demokraattisessa tasavallassa sanoen, että Belgian valta Kongossa oli sekoitus "paternalismia, syrjintää ja rasismia".^[8][9]

•   Leopoldin ritarikunta (suurmestari, 2013)^[10]
•   Kruunun ritarikunta (suurmestari, 2013)^[11]
•   Leopold II:n ritarikunta (suurmestari, 2013)^[12]

•   Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunta (Argentiina, 1994)
•   Andien kondorin ritarikunta (Bolivia)
•   Elefanttiritarikunta (Tanska, 2002)^[13]
•   Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 2004)
•   Kunniaritarikunta (Kreikka, 2005)
•   Unkarin ansioritarikunta (Unkari)
•   Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2021)^[14]
•   Vytautas Suuren ritarikunta (Liettua, 2022)^[15]
•   Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunta (Luxemburg)
•   Pyhän Olavin ritarikunta (Norja)
•   Puolan tasavallan ansioritarikunta (Puola)
•   Avizin sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 1997)^[16]
•   Kristuksen veljeskunta (Portugali, 2006)^[16]
•   Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 2018)^[16]
•   Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja)
•   Serafiimiritarikunta (Ruotsi)

Lähde:^[17]

•  
  Kuninkaan käyttämä monogrammi
•  
  Philippen ristiäiset vuonna 1960
•  
  Kuningas ja kuningatar Ruotsin kuninkaallisissa häissä vuonna 2010
•  
  Philippe antaa hallitsijanvakuutuksensa vuonna 2013

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philippe (Belgia) Wikimedia Commonsissa

• Colleye Fernand: Philippe de Belgique. Éditions Vander, 1992
• Gerard Jo, "Albert II et sa famille", Éditions J-M Collet, 1993
• Valokuvia herttuasta ja herttuattaresta (Arkistoitu – Internet Archive)