Pertti Neumann

Neumann erosi koulusta 15-vuotiaana ja pestautui Tervi-nimiselle öljytankkerille jungmanniksi.^[4] Neumann toimi merimiehenä siihen asti kunnes lähti 17-vuotiaana suorittamaan varusmiespalvelusta miinalaiva Keihässalmelle.^[5] Varusmiespalveluksen jälkeen hän työskenteli muun muassa tiskaajana, postinkantajana ja siivoojana ja pestautui lopulta Sandviken-nimiselle laivalle, joka kuljetti pääasiassa paperia Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.^[6] Kahdeksan kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Neumann palasi Suomeen ja osti säästämillään rahoilla mikrofonin ja lauluvahvistimet.^[7]

Neumann palasi merille joksikin aikaa 1990-luvun alussa kyllästyttyään tilapäisesti musiikkiuraan.^[8]

 

Neumann perusti vuonna 1982 Dingon, josta tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista yhtyeistä. Yhtye hajosi vuonna 1986. Neumannin sooloura käynnistyi hyväntekeväisyyssinglen ”Mennään hiljaa markkinoille” (1985) muodossa Dingon vielä toimiessa. Hieman ennen Dingon hajoamista Neumann julkaisi soololevyn Albion (1986).

Dingon hajottua syksyllä 1986 Neumann perusti S.E.X.-yhtyeen, jolta julkaistiin samanniminen albumi. Yhtye oli lyhytikäinen ja hajosi ennen albumin julkaisua. S.E.X.-yhtyeen jälkeen Neumann jatkoi soolouraansa julkaisemalla soololevyt Kotiinpaluu (1989) ja Tähti ja meripoika (1992).

Vuonna 1992 Neumann julkaisi myös omaelämäkertakirjan Tähti ja meripoika.

Dingo teki comebackin vuonna 1993 ja seuraavana keväänä julkaistiin yhtyeen uusi studioalbumi Via Finlandia (1994). Albumi menestyi huonommin kuin Dingon aiemmat levyt. Dingo vaipui uudelleen hiljaiseloon vuoden 1994 lopulla. Dingon paluuyrityksen jälkeen Neumann jatkoi soolouraansa ja julkaisi albumin Nimeni on Neumann (1996). Albumi sisälsi runsaasti Dingon vanhoja hittejä uudelleenlevytettyinä Neumannin sooloversioina.

Vuonna 1998 Dingo teki toisen paluunsa, tällä kertaa tunnetuimmassa kokoonpanossaan. Yhtye oli esiintynyt samassa kokoonpanossa aiemmin vuosina 1984–1986. Dingo kiersi aktiivisesti esiintymislavoja, mutta ei levyttänyt uutta materiaalia. Dingo jäi uudelleen tauolle tammikuussa 2002.

Dingon jäätyä jälleen tauolle Neumann teki soolo- ja duo-keikkoja sekä perusti Poriin Western Rock Store -liikkeen, joka myi intiaanivaatteita. Vuonna 2004 Neumann myi yrityksen toiselle omistajalle.^[9]

Vuonna 2004 Neumann kokosi Dingon uudelleen kokoon uudistetulla kokoonpanolla.

Syksyllä 2012 Neumann oli mukana Nelosella esitetyssä Vain elämää -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella, jossa seitsemän suomalaista artistia esitti toistensa kappaleita. Maaliskuussa 2013 julkaistiin Neumannin uusi sooloalbumi Oma Waterloo, joka oli alun perin tarkoitus julkaista Dingon nimellä.^[10]

Neumann esiintyi vuoteen 2016 asti vaihtelevien kokoonpanojen kanssa Dingo-nimellä. Dingon ohella Neumann keikkaili myös sooloartistina.^[11] Dingon tunnetuin kokoonpano palasi takaisin yhteen helmikuussa 2017.^[12]

Vuoden 2017 syksyllä ilmestyi Salla Nazarenkon kirjoittama ja Into Kustannuksen kustantama Neumannin elämäkerrallinen haastattelu Dingo-kipparin lokikirja.

Neumann on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäisen avioliiton hän solmi nuoruuden rakkautensa ”Marikan” kanssa. Vaikka pariskunta oli seurustellut vuodesta 1981 lähtien, he menivät naimisiin vasta vuonna 1987 Dingo-yhtyeen hajottua.^[13] Liitto päättyi eroon vuonna 1994.^[14] Marika ei esiintynyt julkisuudessa.^[15]

Toisen kerran Neumann meni naimisiin Diana Neumannin (os. Pitkämäki) kanssa vuonna 2000. Neumannilla ja Dianalla on kaksi poikaa^[16]. Pariskunta erosi vuonna 2010.^[17]

Neumann seurusteli yrittäjä Tarja Malmströmin kanssa vuoteen 2014.^[18]

• Albion (1986)
• Kotiinpaluu (1989)
• Tähti ja meripoika (1992)
• Nimeni on Neumann (1996)
• Oma Waterloo (2013)

• Naisilleni (1992)
• 20 suosikkia – Naiselleni (1998)
• Tähtisarja – 30 suosikkia (2007)
• Greatest Hits: 60th Anniversary (2019)

• Tähti ja meripoika (Otava, 1992)

• Dingo
• Luettelo Pertti Neumannin sooloalbumeista kappaleineen

• Neumann: Tähti ja meripoika: Omaelämäkerta. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12460-9
• Nazarenko, Salla: Neumann: Dingo-kipparin lokikirja. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-806-8

• Dingon virallinen kotisivu.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pertti Neumann Wikimedia Commonsissa