Pekanpää

 

Tornionlaakson keskiaikaisen asutuksen ydinaluetta on ollut Kainuunkylän alue. Pekanpään alueella suoritettiin arkeologiset kaivaukset vuonna 1975. Tämä Kannalan kaivausten tulos osoitti, että lähes tuhat vuotta sitten Pekanpään alueella on ollut asutusta. Arvokkain kaivauksista löytynyt esine on harava, joka todistaa maanviljelyä harjoitetun jo siihen aikaan. Kaivausten kohteena on ollut myös Poikkilahdella sijaitseva Lassheikin pahta. Tutkijat arvelivat, että paikalla olevat kivet ovat muinaiset käräjäkivet. Esihistoriallisena aikana oli Tornionlaakso meren peitossa. Rousuvaaran kalliot ovat muodostuneet jääkausien seurauksena.

Suomen sodan päättyessä vuonna 1809 Suomi oli Ruotsin vallan alainen. Rajaneuvottelut kestivät pitkään, sillä ruotsalaiset olisivat halunneet rajaksi Kemijoen ja silloinen Venäjän keisari Aleksanteri I Kainuunjoen. Kerrotaan, että keisarilla oli syntymäpäivä ja siksi hän heltyi perääntymään alkuperäisestä vaatimuksestaan. Riita pantiin kahtia ja rajaksi tuli Tornionjoki.^[1]

Pekanpäässä sijaitsee luontopolku, joka on tehty Rousuvaaraan. Sen korkeimmalla kohdalta on näköalat Ruotsin puolelle. Ylhäällä on myös laavu. Polun pituus on n. 1,5 km. Matkan varrella on 13 opastetaulua, joissa on sanoin ja kuvin tietoa Pekanpään historiasta sekä vaaran luonnosta. Luontopolku tehtiin vuosina 1999–2000 Pekanpään kylätoimikunnan aloitteesta. Työn suoritti Lapin ympäristökeskus. Rousuvaara on luokiteltu luonnonsuojelualueeksi Ylitornion kunnan päätöksellä.^[2]

Pääartikkeli: Pekanpään seisake

Pekanpäässä sijaitsi vuonna 1926 rakennettu rautatieliikennepaikka, jonka kautta kulki sekä henkilö- että tavaraliikennettä. Seisakkeella sijaitsi asemarakennus, joka purettiin samoihin aikoihin kuin henkilöliikenteen (1967) ja tavaraliikenteen (1968) lakkauttaminen tapahtui. Asemarakennuksen vieressä sijaitsi vesitorni, jonne pumpattiin vettä Lampisenjärvestä. Asemarakennuksen kautta pystyttiin tarvittaessa pumppaamaan vettä junien käyttöön.^[3]