Pentti Kaskipuro
Pentti Ensio Kaskipuro (vuoteen 1935 Krut; 10. lokakuuta 1930 Helsinki – 4. syyskuuta 2010 Kauniainen[1]) oli suomalainen taidegraafikko.[2] Hänen kuivaneula- ja akvatintatöidensä aiheet ovat usein peräisin keittiöstä: lanttuja, sipuleita, leipiä, makkaraa. Sommittelu on rauhallisen tasapainoinen, valon käyttö juhlallista. Kohde – rupsahtanut lanttu, poltettu tulitikku – muuttuu arkitodellisuutta suuremmaksi.
Kaskipuro syntyi työläiskotiin ja vietti useita vuosia sotalapsena Ruotsissa. Siellä hän kiinnostui kuvataiteesta. Häntä ei kuitenkaan hyväksytty Taideteolliseen oppilaitokseen, joten hän alkoi opetella taidegrafiikan tekemistä päivätyön ohella omin päin ja professori Aukusti Tuhkan yksityisoppilaana. Ensimmäisen kerran hänen töitään oli esillä vuonna 1953. Alkuajan töiden aiheet olivat kaupunkinäkymiä ja työläiskuvia. Informalismi alkoi näkyä hänen töissään 1960-luvulla. Hän sai valtion taidekilpailun ensimmäisen palkinnon 1964. Sen jälkeen toimi grafiikan opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1965–1974 ja taiteilijaprofessorina vuosina 1974–1979.
Kaskipuro palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1971[3]. Hänet palkittiin myös ruotsalaisella Prinssi Eugenin mitalilla vuonna 1974. Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija hän oli vuonna 1979. Hän sai ansioituneelle vantaalaiselle taiteilijalle myönnettävän Vantaan kulttuuripalkinnon vuonna 1979 ja professorin arvonimen vuonna 1980.[4][5] Opettajantyöstään Pentti Kaskipuro sai Suomen Kulttuurirahaston 30 000 markan tunnustuspalkinnon, perusteluna "olennaisen pelkistävä taide ja omintakeisuuteen rohkaiseva opettajantyö" vuonna 1983.[6] Kuvataiteen valtionpalkinto hänelle myönnettiin 1991[7].
Monet taidegraafikot kuten Outi Heiskanen ovat olleet Kaskipuron eli Mestari K:n oppilaita. Kaskipuron töitä on esimerkiksi Dresdenin Kupferstichkabinettissa, New Yorkin MoMassa ja Washingtonin Kongressin kirjastossa.[4]
Kaskipuro kuoli syyskuussa 2010 usean keuhkokuumeen jälkeen Kaunialan Sairaalassa Espoossa. Kaskipurolle myönnettiin 2011 Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäen viimeinen hauta.[8][9][10]
Vantaan kaupungintalon siipirakennuksessa Tikkurilassa toimivan Galleria K:n K viittaa graafikko Kaskipuroon. Galleria on Vantaan taidemuseon ja Vantaan taiteilijaseuran ylläpitämä ja esittelee toisinaan Vantaan taidemuseon laajaa Pentti Kaskipuron töiden kokoelmaa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Taidegraafikko Pentti Kaskipuro on kuollut Helsingin Sanomat. 5.9.2010. Viitattu 5.9.2010.
- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 365. Otava 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 5.4.2021.
- ↑ a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 132. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
- ↑ Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1984, s. 52. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07461-X.
- ↑ Hellman, Heikki: Valtionpalkinnon status on nousussa. Helsingin Sanomat, 22.11.1991, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kaskipurolle viimeinen hauta Hietaniemen taiteilijakukkulalta Uutiset, Kulttuuri. 11.2.2011. MTV3. Viitattu 12.2.2011.
- ↑ Taiteilijainmäki V21A (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Arkistoitu 14.7.2021. Viitattu 18.7.2011.
- ↑ Biografia | Pro Kaskipuro yhdistys pro-kaskipuro.fi. Viitattu 4.2.2022.
Kirjallisuutta
muokkaa- Kruskopf, Erik: ”Kaskipuro, Pentti (1930–2010)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 34–36. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio.
- Peltola, Leena ym.: Mestari K: Juhlakirja Pentti Kaskipuron täyttäessä 60 vuotta 10.10.1990. Helsinki: Suomen taidegraafikot, 1990. ISBN 952-90-2251-4
Aiheesta muualla
muokkaa- Mallander, J. O.: Pentti Kaskipuron muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. Viitattu 4.11.2019.
- Pentti Kaskipuro taiteilijamatrikkelissa
- Kaskipuro, Pentti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)