Pariisin syndrooma

1980-luvulla Ranskan Sainte-Annen sairaalakeskuksessa työskentelevä japanilainen psykiatri Hiroaki Ota loi käsitteen, jonka hän nimesi "Pariisin oireyhtymäksi".^[2] Hän myös julkaisi samannimisen kirjan vuonna 1991.^[3] Vuonna 1998 japanilainen psykiatri Katada Tamami Nissein sairaalasta kirjoitti tapauksesta, jossa japanilainen maanisdepressinen potilas koki tämän Pariisin oireyhtymän.^[4]

Hôtel-Dieu de Paris -sairaalan lääkäri Youcef Mahmoudianin mukaan Pariisin oireyhtymä ei olekaan pelkästään matkustajan oireyhtymä, vaan hän esitti, että se on pikemminkin psykopatologiaan liittyvä ilmiö, joka on sidoksissa matkustamiseen.^[5] Mahmoudianin teoria perustuu siihen, että Pariisin vierailu voi aiheuttaa jännitystä, mikä saa sydämen lyömään nopeammin. Tämä nopeutunut sydämen syke voi puolestaan aiheuttaa huimausta ja hengenahdistusta, mikä voi johtaa hallusinaatioihin. Tämä ilmiö muistuttaa (vaikka syyt ovat päinvastaiset) italialaisen psykiatrin Graziella Magherinin kuvaamaa Stendhalin syndroomaa, joka liittyy intensiivisiin taidekokemuksiin, vaikka siinäkin esiintyy hallusinaatioita.^[6]

Vaikka BBC raportoi vuonna 2006, että Japanin Pariisin suurlähetystöllä oli käytössä "24 tunnin puhelinlinja vakavasta kulttuurishokista kärsiville",^[2] Japanin suurlähetystö kiistää tällaisen puhelinlinjan olemassaolon.^[7] Lisäksi Japanin Pariisin suurlähetystön Miyuki Kusama kertoi vuonna 2006 The Guardianille, että "oireyhtymä ilmeni vuosittain noin 20 tapauksessa ja oli havaittu useiden vuosien ajan". Hän mainitsi myös, että suurlähetystö oli tuon vuoden aikana avustanut ainakin neljää Japanin kansalaista.^[8] Kuitenkin vuonna 2011 suurlähetystö selvensi, että vastoin aiempia mediailmoituksia, he eivät enää kotiuta Japanin kansalaisia, jotka kärsivät Pariisin oireyhtymästä.^[9]

Vaikka Pariisissa vierailee vuosittain noin 1,1 miljoonaa japanilaista turistia^[10], raportoitujen Pariisin oireyhtymätapausten määrä on suhteellisen pieni. Eräässä aikakauslehdessä (tarkka nimi ei ole tiedossa) on tehty erottelu kahdenlaisiin tapauksiin: ensinnäkin niihin, joilla on ollut aiempia psykiatrisia ongelmia, ja toiseksi niihin, joilla ei ole taustallaan sairaushistoriaa ja jotka kärsivät viivästyneesti ilmenevästä posttraumaattisesta stressihäiriöstä.^[11] Youcef Mahmoudianin Slate.fr-haastattelussa mainitaan, että vuosittain noin viisikymmentä matkailijaa joutuu sairaalaan, ja näistä vain kolmesta viiteen on japanilaisia.^[12]

Ranskalainen sanomalehti Libération julkaisi vuonna 2004 artikkelin, jossa ranskalais-japanilaisen lääketieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Mario Renoux ilmaisi näkemyksensä Pariisin oireyhtymästä. Renoux totesi, että tiedotusvälineet ja matkailumainonta ovat pääosin vastuussa tämän oireyhtymän synnystä.^[13]

Vuonna 2014 Bloomberg Pursuits kertoi, että oireyhtymä vaikutti myös muutamaan miljoonaan vuosittain Pariisissa käyvään kiinalaisturistiin. Ranskassa toimivien kiinalaisten matkatoimistojen yhdistyksen (Association Chinoise des Agences de Voyages en France) puheenjohtaja Jean-Francois Zhou sanoi, että "kiinalaiset romantisoivat Ranskaa, he tuntevat ranskalaista kirjallisuutta ja ranskalaisia rakkaustarinoita... Mutta jotkut heistä päätyvät kyyneliin ja vannovat, etteivät koskaan palaa takaisin."^[14] Artikkelissa viitattiin Pariisin matkailutoimiston vuonna 2012 tekemään kyselyyn, jossa turvallisuus ja siisteys saivat huonot pisteet, ja todettiin myös, että Pariisin poliisiprefektuurin verkkosivusto on saatavilla englannin ja ranskan lisäksi myös kiinaksi.^[15]

• Paris Syndrome youtube.com

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pariisin syndrooma Wikimedia Commonsissa

 

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Paris syndrome