Opioidit

 

 

Opioidit ovat voimakkaimpia käytössä olevia kipulääkkeitä, ja niitä on käytetty lääketieteessä kauan. Aluksi oopiumia on käytetty sellaisenaan, ja sen rinnalla ryhdyttiin käyttämään myös laudanumia eli oopiumia sisältävää alkoholiliuosta, jossa morfiinia oli arviolta yksi massaprosentti. Laudanumia käytettiin yskänlääkkeissä, ja 1800-luvun alussa morfiinin löytämisen jälkeen ryhdyttiin valmistamaan morfiinia sisältäviä laudanumia muistuttavia yskänlääkeliuoksia. 1900-luvun alussa myös heroiinia käytettiin yskänlääkeliuoksissa. Oopiumia, morfiinia ja heroiinia on käytetty myös kivunlievitykseen kipulääkkeinä.

Vaikean yskän ja lievempien kipujen hoidossa käytetään nykyään lääkkeitä, jotka sisältävät kodeiinia. Nykyään voimakkaimmissa yskänlääkkeissä käytetään teholtaan alhaista kodeiinia, ja liuoksiin lisätään myös sorbitolia, jolla on laksatiivisia vaikutuksia lääkkeen väärinkäytön estämiseksi tai vähentämiseksi. Nykyään morfiinia sekä morfiinin johdannaisia käytetään akuutin kivun sekä syöpäkivun hoidossa. Heroiinia käytetään voimakkaana kipulääkkeenä, mutta sen sijaan suositaan useissa maissa ja tapauksissa teholtaan alhaisempaa morfiinia tai muita voimakkaita opioideja. Buprenorfiinia käytetään opioidiriippuvaisten korvaus- ja vieroitushoidossa sekä voimakkaiden kipujen hoitoon.

Huumehistorian tutkija Mikko Ylikankaan mukaan Suomessa käytettiin 1930-luvulta lähtien 1950-luvulle saakka heroiinia enemmän kuin missään muualla asukasta kohti laskettuna. Sitä käytettiin jopa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Heroiini oli kansanlääke, jota oli muun muassa yskänlääkkeissä. Sekä morfiini- että heroiinitabletit kuuluivat kotien lääkekaappien vakiovarustukseen. Opiaattien kulutus lisääntyi erityisesti talvi- ja jatkosodan aikana, jolloin niitä käytettiin yleislääkkeenä esimerkiksi yskään, reumaan ja särkyihin. Ne kuuluivat myös varuskuntien ja korsujen yleislääkkeisiin. Ylikankaan mukaan heroiini olikin hyvä lääke etenkin hengitystievaivoihin, joita suomalaisilla oli runsaasti. Se oli myös muita vastaavia lääkkeitä edullisempi.^[4]

Opioidit lamaavat suolen toimintaa ja niitä on käytetty ripuliin ja yleisesti vatsaa rauhoittamaan. Nykyään yleisin vatsan rauhoittamiseksi käytetty opioidi on loperamidi. Vuoteen 2008 asti Suomessa sai ostaa reseptivapaasti oopiumia sisältävää ripulilääkettä.^[5] Opioidiummetus on myös merkittävä opioidien lääkekäyttöön liittyvä ongelma.^[6] Toisaalta opioideja käytetään suolitukoksen oireiden lievittämiseen.^[7] Opioidikipulääkkeiden ja tulehduskipulääkkeiden käyttö aiheuttaa vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan henkirikosten tekemisen riskin lisääntymisen.^{[8] [9]}

 

Opiodit ovat laittomia psykoaktiivisia aineita eli huumausaineita, mutta osa opioidien käytöstä on lääkkeiden väärinkäyttöä. Opioideja käytetään päihteinä niiden euforisoivan vaikutuksen vuoksi, mutta opioidien vaikutukset riippuvat käytetystä opioidista ja sen annostuksesta.

Opioidien psykologinen vaikutus on voimakas euforian tunne ja mahdollisten huolten katoaminen ja fyysisesti kivuntunteiden katoaminen, mitkä saavat ihmisen olon tuntumaan äärimmäisen hyväksi (euforia) ja vaivattomaksi, minkä vuoksi osa ihmisistä kokee vaikutuksen myös piristäväksi, vaikka opioidien vaikutusmekanismi on erilainen kuin stimulanteilla. Opioidit voivat myös saada käyttäjän tuntemaan itsensä väsyneeksi ja yleisesti hitaaksi ja laiskaksi, joten kaiken kaikkiaan opioidien vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, eivätkä kaikki koe edes mitään erityistä euforian tunnetta.

Suurinta osaa opioideista käytetään polttamalla, oraalisesti tai suonensisäisesti. Suurten annostusten tai voimakkaiden opidoidien käyttö muistuttavat nukkumista, mutta ihminen on silti hereillä lamaantuneessa ja euforisessa tilassa: opioidit ovat narkoottisia ja voivat aiheuttaa narkoosin. Buprenorfiini on Suomen huumeiden käyttäjien keskuudessa yleisin opioidi.^[10]

Opioidien säännöllinen käyttö aiheuttaa toleranssin kasvamista sekä ruumiillista että henkistä (psykologista) riippuvuutta, joka ilmenee vieroitusoireina aineen poistuttua elimistöstä. Toleranssin myötä euforisoivan vaikutuksen saavuttamiseksi käyttäjä tarvitsee yhä suurempia annoksia. Opioidien käyttäjät saattavat aloittaa oraalisella käytöllä tai polttamalla, mutta etenevät käyttämään huumetta suonensisäisesti toleranssin vaatiessa suurempia määriä sekä tämän aiheuttamien kustannusten nousun vuoksi. Suonensisäisessä käytössä riittää pieni huumemäärä saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Opioidin aiheuttama euforia on suurin syy käytöstä aiheutuvan psykologisen riippuvuuden synnyssä.

Vuonna 2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi vuosittaisessa raportissaan että metadonin aiheuttamat kuolemantapaukset (19) olivat lisääntyneet ja lisäksi löydöksissä oli laaja kirjo erilaisia lääkkeinä käytettäviä opioideja: tramadoli 14 tapauksessa, oksikodoni kuudessa, fentanyyli kuudessa, kodeiini kuudessa, morfiini kolmessa ja dekstropropoksifeeni yhdessä tapauksessa. Selvästi yleisin löydös oli buprenorfiini, joka oli ensisijaisena ainelöydöksenä 40 tapauksessa.^[11]

Lisäksi on huomattava, kuten raportin samalla sivulla olevasta taulukosta ilmenee, että hyvin harvat kuolevat yksistään opioidien yliannostukseen. Lähes aina on kyse sekakäytöstä bentsodiatsepiinien ja/tai alkoholin kanssa. Raportin mukaan 91:ssä tapauksessa 95:stä (96 prosenttia) vainajalla oli veressään myös bentsodiatsepiineja, ja tämän lisäksi 38:ssä tapauksessa 95:stä (40 prosenttia) verestä löytyi myös alkoholia. Kipulääkkeiden pakkauksien tuoteselostuksissa olevat varoitukset muiden keskushermostoa lamaavien aineiden samanaikaisesta käytöstä tulisi ottaa vakavasti.

Suomessa vuonna 2011 hoidetuista huumeongelmista 62,2 % oli opioideihin liittyviä^[12]. Opioidien osuus kaikista lääke- ja huumemyrkytyskuolemista vuosina 2010–2012 oli 34–39 prosenttia^[13].

Opioideja alettiin määrätä 1990-luvun lopussa yhä laajemmin krooniseen kipuun, minkä seuraksena myös opioidien käyttöön liittyvät kuolemat alkoivat lisääntyä. Taustalla oli patologi Jack Kevorkianin kipupotilaille antama kuolinapu, jonka saama julkisuus sai aikaan käänteen lääkäreiden suhtautumisessa kipupotilaiden kärsimykseen. Yhdysvaltojen kipuyhdistys aloitti sen seurauksen vuonna 1995 kampanjan paremman kivunlievityksen puolesta. Kampanjaan liittyvä lobbaustyön yhtenä seurauksena oli, että opioidien käytön sääntelyä purettiin.^[14]

Opioidien käytön lisääntymisen seurauksena oli enemmän addiktioita ja yliannostuskuolemia. Eniten opioideja määrätään Yhdysvalloissa ja Kanadassa,^[15] tuplasti sen mitä Euroopan unionissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.^[16] Opioidiaddiktioita on etenkin ensimmäisessä maailmassa^[17] ja matalatuloisilla.^[18] Yhdysvaltojen työssäkäyvät naiset käyttävät muita naisia enemmän opioideja.^[19] Opioidien väärinkäyttö ei kuitenkaan korreloi taloudellisten olosuhteiden kanssa.^[20]

Opioidireseptoreita on ainakin neljänlaisia: µ-, δ-, κ- ja ORL₁-tyyppisiä. Näistä parhaiten tunnetaan µ-reseptorit, joiden aktivaatio lievittää kipua sekä saa aikaan hengityslamaa, euforiaa ja riippuvuutta. Neuroneissa µ-reseptorin aktivoitumisen seurauksena kaliumkanavia avautuu ja kalsiumkanavia sulkeutuu, minkä johdosta neuronien aktiivisuus vähenee. µ-reseptoreja on erityisesti aivokuorella, keskiaivoissa, aivorungossa ja selkäytimessä.

Opioidit saadaan oopiumiunikosta (Papaver somniferum) kerättävistä alkaloideista. Vuonna 2014 Stanfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet geenimanipuloituja hiivoja, jotka pystyvät tuottamaan erilaisia opioideja.^[21]

Katso myös: Luettelo opioideista

(Lääkevalmistenimet Suomessa merkitty niissä tapauksissa joissa niitä on saatavilla.)

Opioidipeptidejä, joita syntyy kehossa:

• endorfiinit
• dynorfiinit
• enkefaliinit

 

Alkaloideja, joita esiintyy oopiumiunikossa (Papaver somniferum) ja samoin siitä valmistetussa oopiumissa:

• morfiini (Dolcontin®, Depolan®, Duralgin®, Oramorph®, Morphin®)
• kodeiini (Panacod®, Paramax-Cod®, Paracetamol/Codein Orion®, Ardinex®, Altermol®, Codesan®comp.)
• tebaiini

• dihydrokodeiini
• heroiini
• hydrokodoni (Ei käytössä eikä myynnissä Yhdysvaltojen ulkopuolella)
• hydromorfoni (Palladon®)
• nalbufiini (Nalpain®)
• oksikodoni (OxaNest®, OxyContin®, OxyNorm®)
• oksimorfoni
• buprenorfiini (Temgesic®, Subutex®, Suboxone®, Vetergesic®)

• alfentaniili (Rapifen®)
• dekstropropoksifeeni (Abalgin®)
• etorfiini (Immobilon® [vain eläimiin])
• etyylimorfiini (osana Indalgin® ja Cocillana® -lääkevalmisteita)
• fentanyyli (Actiq®, Durogesic®, Fentanyl®, Fentanyl Hexal®, Fentanyl-Hameln®, Fentanyl B. Braun®)
• ketobemidoni
• loperamidi (Imodium®)
• metadoni (Dolmed®)
• petidiini (Petidin Ipex®, Demerol®)
• propoksifeeni
• remifentaniili (Ultiva®)
• sufentaniili (Sulfenta®, Sulfentanil-Hameln®)
• tramadoli (Tramal®)

Opioidien kipua lievittävä teho on äärimmäisen yksilöllistä. Esimerkiksi tramadolia päivittäin kolme kuukautta nauttineet nivelrikkopotilaat raportoivat kipunsa lievittyneen keskimäärin vain kolmekymmentä prosenttia samalla kun placebolääkekin lievitti kipua keskimäärin 23 prosenttia. Opioidien pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa osalle potilaista pelkkiä haittavaikutuksia ilman kivunlievitystä ja yli puolet potilaista lopettaa opioidilääkityksen 6-24 kuukauden kuluttua osittain kipua lievittävän tehon heikkenemisen vuoksi.^[22]

Alla oleva taulukko esittää koirille annettujen opioidien suhteellisia kipua lievittävää tehoa morfiiniin verrattuna (= 1).^[23]

• Opioidikorvaushoito

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opioidit Wikimedia Commonsissa

Psykoaktiiviset aineet farmakologisen luokituksen mukaan järjestettynä

Kaavio

Selitteet

STIMULANTIT Sympatomimeettiset amiinit Psykomotoriset stimulantit Amfetamiinit Katinoni (Khat) Metyylifenidaatti Kokaiini Aminoketonit Bupropioni Dietyylipropioni SSRI:t Fluoksetiini Fluvoksamiini Paroksetiini Sertraliini MAOI:t TCA:t TeCA:t Maprotiliini Mirtatsapiini Tratsodoni Efedriini Pseudoefedriini Metyyliksantiinit Kofeiini Teofylliini Teobromiini ANTIPSYKOOTIT Epätyypilliset antipsykootit Klotsapiini Risperidoni Olantsapiini Ketiapiini Sulpiridi Tsiprasidoni Tyypilliset antipsykootit Haloperidoli Flupentiksoli Tioridatsiini Klooripromatsiini Pimotsidi Perfenatsiini CBD Kolinergit Nikotiini Betelpähkinä Muskariini Atomoksetiini DEPRESSANTIT Sedatiivit Hypnootit Etanoli Eetteri Barbituraatit Kloroformi Kloraalihydraatti Metakvaloni GHB Bentsodiatsepiinit Alpratsolaami Diatsepaami Flunitratsepaami Tematsepaami Loratsepaami Narkoottiset analgeetit Oopiumi Kodeiini Morfiini Heroiini Oksikodoni Hydrokodoni Metadoni Fentanyyli Psykedeelit Kannabis THC MDMA MDA MDEA Meskaliini DOM LSD Psilosybiini AMT DMT Ibogaiini Dissosiatiivit Typpioksiduuli Ketamiini DXM Tiletamiini PCP Salvinoriini A Iboteenihappo Muskimoli Deliriantit Dimenhydrinaatti Difenhydramiini Skopolamiini Atropiini HALLUSINOGEENIT

Primääriset ryhmät   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla. Sekundaariset ryhmät   Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.   Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.   Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.   Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit. Tertiääriset ryhmät   Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.   Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.   Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.   Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen. Kvartääriryhmä   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.