Olhavanjoki

Olhavanjoki alkaa Ilmajärven pohjoisrannasta ja se virtaa lähes suoraviivaisesti kohti pohjois-koillisessa sijaitsevaa Laatokkaa. Ilmajärvi, Olhavanjoki ja Laatokan eteläosat sijaitsevat laajalla Ilmijärven alankoalueella (ven. Приильменской низменности, Priilmenskoi Nizmennosti). Tämä näkyy Ilmajärvellä siten, että se on matala järvi, ja Olhavanjoessa niin, että yli 200 kilometrin matkalla sillä on pudotusta alle 14 metriä. Joki virtaa aluksi ylempänä, mutta ohitettuaan Olhavassa kalkkikivestä muodostuneen Baltian klintin putoaa joen pohja yli 10 metriä alemmaksi. Tähän kynnykseen on rakennettu Olhavan vesivoimalaitos. Joen laaja valuma-alue takaa sille suuren virtaaman. Vaikka joella on pieni kaltevuus, on sen keskivirtaama 586 m³/s. Hitaasti virtaava joki tarvitsee leveän uoman. Joki on kapeimmillaan 150 metriä leveä, mutta yleensä se on 300–400 metriä leveä. Joen niska on 650 metriä ja suisto on 1 100 metriä leveä. Jokirantojen loivat reunat tulvivat helposti vedenkorkeuden noustessa. Tämän takia joen lähiympäristö on paikoitellen soistunutta. Joessa on paikoitellen rinnakkaisuomia ja niiden välissä jokiassaaria. Vyndin Ostrovin (Вындин Остров) kohdalla sijaitsee 2,1 kilometriä pitkä ja 0,62 kilometriä leveä saari. Suuria rinnakkaisuomien erottamia saaria löytyy Veliki Novgorodin ja alempana Tšudovon kohdilta.^{[11][11][3][b][a]}

Joen historiallista merkitystä alleviivaa monet kaupungit, taajamat ja kylät, jotka sijaitsevat joen varrella. Joen niskaan on kehittynyt Veliki Novgorod ja siihen kiinni kasvaneet taajama-alueet. Noin 110 kilometriä alempana sijaitsee Kiriši, 170 kilometriä alempana Olhava ja Laatokan lähellä sijaitsevat Laatokanlinna ja Uusi-Laatokka. Vanhinta asutusta edustaa Novgorodissa olevat Rurikinlinnan rauniot. Joen länsirantoja seuraa Novgorodista Uusi-Laatokkaan johtava maantie. Joen ylittää tie- ja rautatieliikenteelle tarkoitettu 19 siltaa. Eniten siltoja on yläjuoksulla ja suiston lähellä.^[13][a]

•  
  Olhavaa Veliki Novgorodin kohdalla
•  
  Uimaranta Veliki Novgordoissa
•  
  Novgorodin linna ja jokilaivat
•  
  Linna ja rinnakkaisuomien saaret järvineen
•  
  Valtatiesilta Kotovitsyn kylän kohdalla
•  
  Rautatiesilta Olhavan kaupungissa
•  
  Olahavan vesivoimalaitos
•  
  Joenmutka Laatokanlinnassa
•  
  Viking Truvor rantautuu Laatokanlinnassa

Luonnontilainen Olhavanjoki putoaisi Ilmajärvestä Laatokkaan välisellä matkalla keskimäärin 13,3 metriä. Todellinen pudotus riippuisi kummankin järven kulloisesta vedenpinnan korkeudesta. Joenpohjan kaltevuus on suurin joen alajuoksulla, jossa se ylittää Baltian klintin reunan noin 25 kilometriä ennen laskemistaan Laatokkaan. Tähän kohtaan, Olhavan kaupunkiin, on rakennettu Olhavan vesivoimalaitos, joka nostaa joen vedenpintaa padon kohdalta vähintään 10,5 metriä. Vedenpinnan nosto vaikuttaa Ilmajärvelle asti ja järveä käytetäänkin voimalaitoksen varastoaltaana vesivoiman tuotannossa. Koska Olhavaa on aina käytetty vesiliikenteen väylänä, on vedenpinnan nosto helpottanut yläjuoksulla liikennöintiä. Jokea käyttää nykyään laivat tai proomut, jotka nousevat Nevaa myöten Pietarin ohi Laatokalle ja edelleen Olhavaa myöten ylös Ilmajärvelle. Joen kasvanut syväys ja pienentyneet virtaukset mahdollistavat pitkän laivan ohjaamisen. Voimalaitos ohitetaan käyttämällä sen itärannan laivasulkua.^[13][8]

Olhavanjoen yläpäästä johtaa Siversovin kanavayhteys Mstajoelle. Siversovin kanava on osa Vyšni Volotšokin vesitietä, joka yhdistää Itämeren ja Volgan vesistöt toisiinsa. Vesireitti oli tärkein tavarankuljetuksessa käytettävä vesiväylä 1700-luvun lopulta 1860-luvulle. Nykyään sitä voi käyttää vain pienen syväyksen laivat ja sillä on tavarankuljetuksissa vähäinen merkitys.^[11]

Joki jäätyy keskimäärin marraskuun puolivälin jälkeen ja jäät lähtevät yleensä huhtikuun alussa tai puoliväliin mennessä.^[11][3]

Olhavanjoki oli 900–1100-luvuilla osa tärkeää viikinkien itäistä kauppareittiä, joka yhdisti Itämeren Mustaanmereen ja siellä Konstantinopoliin.^[14] Olhavanjokea on hyödynnetty 1700-luvulta asti myös Venäjän keisarikunnan sisäisessä kaupallisessa vesiliikenteessä. Olhavanjoesta oli Mstan kautta yhteys Volgan läntisiin jokihaaroihin. Kauppareitillä liikennöi vain pienellä syväyksellä liikkuvat laivat tai veneet. Myös itäpuolella virtaavalla Säsjoella toimi samanlainen laivaliikenne omine kanavineen. Vaikka seudun kanavaliikenne kehittyi, suurenivat samalla myös laivat, jotka siirtyivät vesiliikenteen pääreitille Syvärille. Vesiliikenne Mstan kautta Volgalle loppui lopulta rautatien otettua päävastuun tavarakuljetuksista itselleen.^[11][15]

Jokeen rakennettiin vuonna 1926 Olhavan kaupungin lähelle ensimmäinen nuoren Neuvostoliiton itse rakentama vesivoimalaitos. Olhavan voimala toimii edelleen ja voimalassa hyödynnetään Ilmajärveä vesivararastona, jolla tasoitetaan veden vuodenaikaisia virtaamavaihteluita. Voimalaitoksen rakentaminen mahdollisti aiempaa suurempien laivojen nousemisen Ilmajärvelle.^[11]

•  
  Viikinkiajan hautakumpuja Olhavanjoen rannalla Laatokanlinnassa.
•  
  Hautakumpu
•  
  Viikinkien idäntie Ruotsista Konstantinopoliin Olhavanjoen kautta sinisellä värillä

 

Pääartikkeli: Olhavanjoen valuma-alue

Olhavanjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Olhavanjoen valuma-alueeseen. Olhavanjoki, joka alkaa Ilmajärvestä, muodostaa Olhavanjoen valuma-alueen pääuoman 224 kilometriä pitkän alajuoksun osuuden. Pääuomaa on yhteensä 848 kilometriä ^[c]. Olhavanjoen valuma-alue muodostuu Olhavanjoesta ja sen vesistöalueesta, sekä Ilmajärvestä ja siihen laskevien jokien valuma-alueista. Valuma-alueen pinta-ala on 80 200 neliökilometriä.^[2][a]

Olhavanjoen neljä merkittävintä sivujokea ovat Tigoda, Ptšovža, Oskuja ja Višera. Joen muita sivujokia on luetteloitu alla näkyvässä taulukossa. taulukon tietojen lähteet on kerrottu taulukon alla ja ne on vielä eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta (^[2]), 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu joen saksankielisen wikipedian artikkelista

Olhavanjoelle merkittävin järvi on Ilmajärvi. Joenvarressa on runsaasti järviä, jotka ovat joen kanssa vuorovaikutuksessa. Olhavanjoen keskijuoksulla sijaitsee alankoalueella tasainen ja matala painauma-alue, jonne on muodostunut järviä. Joen itäpuolella sijaitsee esimerkiksi Velijan läpivirtausjärvet Kirišskoje (Киришское) ja Velskoje (Вельское) ja Kolajoen valuma-alueella Podvynezda (Подвынезда), Hotino (Хотино) ja Bolšoje Ovsynja (Большое Овсыня). Olhavan länsipuolella on Derevenskoje (Деревенское). Näiden yläpuolella yhtyy Olhavanjokeen itäpuolelta Vavol, jonka järviä ovat Podolje (Подолье), Ostrovskoje (Островское), Putšinnoje (Пучинное), Hotitovskoje (Хотитовское) ja Proviantskoje (Провиантское). Länsirantaan yhtyy Kerest, jonka alajuoksulla sijaitsee Sominskoje (Соминское). Seuraavat järvet löytyvät Novgorodista. Olhavanjoella on sivuhaaroja, joiden väliin jää laajoja jokisaaria. Olhavanjoen itäpuolella ja sen jokisaarissa sijaitsevat Holopje (Холопье), Volnitskoje (Волницкое), Medvedskoje (Медведское), Neglitskoje (Неглицкое) ja Kuninets (Кунинец). Idästäpäin Olhavaan yhtyvän Višeran alajuoksulla sijaitsevat lisäksi Glušitsa (Глушица) ja Kupenets (Купенец). Novgorodin puoleisella rannalla on vielä Mjatšino (Мячино) ja Jurjevski prud (Юрьевский пруд).^[2][a]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olhavanjoki Wikimedia Commonsissa

• Austr í Görðum: tulkintoja viikinkiajalta(venäjäksi)
• E. N. Nosov: New data on the Ryurik Gorodische near Novgorod (englanniksi)
• Rurikinlinnan tutkimukset (venäjäksi)
• Rurikinlinna-sivut (venäjäksi)
• Nestorin kronikka. ((Povest’ vremennyh let.) Dmitri Sergejevitš Lihatšovin venäjänkielisestä tulkinnasta suomentanut Marja-Leena Jaakkola. Kuvittanut Mjud Metšev) Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19828-5