Olga (Kiova)

Olgan syntymäajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta sellaiseksi ilmoitetaan usein vuosi 890.^[1][3] Myös vuotta 903 on ehdotettu.^[4] Hän oli todennäköisesti kotoisin Pihkovasta ja kuului korkea-arvoiseen viikinkiperheeseen. Viikintaustasta kielii mm. Olgan nimi, joka tulee skandinaavisesta nimestä Helga. Myös bulgarialaisten sukujuurten mahdollisuudesta on keskusteltu. Hänen isänsä Oleg järjesti tyttärensä naimisiin^[5] vuonna 903 Rurikin veljenpojan ruhtinas Igorin kanssa. Parin poika Sjatoslav syntyi oletettavasti vuonna 942.^[6] Vuonna 945 Igor lähti keräämään veroja drevljaaneilta, eräältä slaavilaiselta heimolta. Nämä kuitenkin katsoivat, että vaadittu määrä oli liian suuri, joten drevljaanit tappoivat Igorin.^[5]

Miehensä ruhtinas Igorin kuoltua ruhtinatar Olga nousi virallisesti valtaan vuonna 945. Hän toimi alaikäisen poikansa Svjatoslavin sijaishallitsijana vuoteen 957 asti.^[7] Surman jälkeen Igorin murhauttaja drevljaanien ruhtinas Mal laittoi matkaan lähettiläitä pyytämään leskeksi jääneen Olgan kättä. Taka-ajatuksena oli, että avioliiton jälkeen Kiova ei enää voisi kantaa veroja drevljaaneilta, koska ruhtinaskunta siirtyisi avioliiton kautta Malin alaisuuteen. Aluksi drevljaanit lähettivät 20-henkisen lähetystön järjestämään asian, mutta Olga määräsi nämä haudattavaksi elävältä.^[4]

Jo ennen ensimmäisen lähetystön murhauttamista Olga oli lähettänyt pyynnön ruhtinas Malille lähettää vielä toinen lähetystö. Kun tämä saapui Kiovaan, Olga määräsi saunan lämmitettäväksi näille pitkän matkan jälkeen. Kun Malin toinen lähetystö oli päässyt saunaan, Olga määräsi saunan ovet teljettäväksi kiinni ja saunan poltettavaksi maan tasalle. Myös koko tämä lähetystö kuoli.^[8]

Tämän jälkeen Olga matkusti drevljaanien maille sillä verukkeella, että hän halusi järjestää muistotilaisuuden kuolleelle aviomiehelleen. Olga kuitenkin juotti tilaisuuteen osallistuneet vihollisensa humalaan ja määräsi sitten nämä tapettaviksi. Historiankirjoitusten mukaan tapauksessa kuoli viitisen tuhatta ihmistä.^[5]

Olgan koston viimeinen vaihe oli piirittää drevljaanien asuttama kylä nimeltä Iskorosten (nyk. Korosten). Olga tarjoitui säästämään kylän, mikäli kyläläiset toisivat jokaisesta talosta kolme kyyhkyä ja kolme varpusta. Saatuaan linnut käsiinsä Olga määräsi, että niiden jalkoihin tuli sitoa rikillä kyllästetty kangaspala. Sitten linnut päästettiin vapaiksi, ja ne lensivät takaisin kyläläisten taloihin tekemiin pesiinsä. Kylän talot syttyivät palamaan. Olga määräsi kaikki pakenevat drevljaanit vangittavaksi, ja heidät joko karkotettiin tai myytiin orjiksi.^[8]

Olga kävi vuonna 959 Konstantinopolissa, jossa hän todennäköisesti sai ortodoksisen kasteen. Hän kuitenkin halusi pitää ruhtinaskuntansa itsenäisenä ja oletettavasti kieltäytyi naimasta Bysantin keisaria. Hänen kerrotaan myös vaatineen Kiovan piispoille autokefaliaa, mihin bysanttilaiset eivät suostuneet. Tämän jälkeen Olga otti kenties yhteyttä Otto Suureen ja pyysi tätä lähettämään katolisen kirkon edustajan nimittämään piispan ja pappeja kiovalaisille. Kirkon edustaja lähti matkaan, mutta jätti tehtävän kuitenkin kesken.^[9]

Olga kuoli heinäkuun 11. päivä sairastuttuaan vuonna 969. Hän yritti vielä kuolinvuoteellaan käännyttää poikaansa Svjatoslavia, mutta tämä kieltäytyi. Svjatoslav kuitenkin kunnioitti äitinsä viimeistä toivetta ja järjesti tämän hautajaiset kristillisin menoin.^[7] Olgan hauta tuhoutui vuonna 1240 mongolien sotaretkien tuloksena, kun Kiova hävitettiin rakennuksineen ja asukkaineen.^[8]

Olga kastettiin oletettavasti vuonna 957 Konstantinopolissa. Hänen poikansa Svjatoslav vastusti kristinuskon leviämistä, mutta tämän seuraaja Vladimir jatkoi isoäitinsä työtä, ja Kiovan rusit kääntyivät pakanuudesta kristinuskoon.^[3]

Kiovan kristinuskoon käännyttämisen ansiosta ovat roomalais- ja kreikkalaiskatoliset kirkot julistaneet Olgan pyhimykseksi ja lisäksi Ukrainan ortodoksit ovat myöntäneet hänelle arvon "apostolien vertainen".^[1] Olgan kunnioitus pyhimyksenä alkoi jo 1000-luvun alussa, mutta hänet kanonisoitiin vasta 1200-luvulla.^[7] Ortodoksinen kirkko muistelee Olga Kiovalaista hänen kuolinpäivänään 11. heinäkuuta.^{[10]tarvitaan parempi lähde}

•  
  Vasili Surikovin piirros Olgasta, kun tämä kohtaa miehensä ruumiin.
•  
  Olgan joukot hyökkäävät palavasta talosta pakenevien drevljaanien kimppuun.
•  
  Olga kuvattuna Venäjän vuosituhat -monumentissa Novgorodissa.
•  
  Ruhtinatar Olgan ritarikunnan tunnus, jossa Olga on kuvattuna.

Craughwell Thomas J.: ”Luku 15”, Barbaarien valloitusretket, s. 234. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5120-6