Oopperan kummitus (vuoden 2004 elokuva)

On vuosi 1919. Pariisin oopperatalossa pidetään parhaillaan huutokauppaa. Iäkäs pyörätuolissa istuva mies, Chagnyn varakreivi Raoul (Patrick Wilson), ostaa huutokaupasta erään soittorasian. Sitten hän huomaa kauempana tutun hahmon, Madame Giryn (Miranda Richardson), joka on entinen baletinohjaaja. Kummankin huomio kiinnittyy ”kohteeseen 666, palasina olevaan kattokruunuun”, joka on osittain entisöity huutokauppaa varten. Kun kattokruunu paljastetaan ja nostetaan kattoon, elokuva siirtyy ajassa taaksepäin vuoteen 1870, jolloin oopperatalo eli vielä kulta-aikaansa.

Oopperan kummitus (Gerard Butler) on oopperatalossa kummitteleva epämuodostunut musikaalinen nero, joka piilottelee rakennuksen alla olevissa katakombeissa. Hän rakastuu nuoreen Christine Daaé-nimiseen sopraanoon (Emmy Rossum) ja opettaa tätä salaa oopperan uudeksi tähdeksi. Christine antautuu kummituksen valtaan, koska hän uskoo tämän olevan hänen kuolleen isänsä (Ramin Karimloo) henki musiikin enkelin hahmossa. Ajan myötä Christine alkaa luottaa kummitukseen täydellisesti. Kummitus itse puolestaan alkaa käyttäytyä pakkomielteisesti varjostaen Christineä sekä murhaten ja säikytellen kaikkia, jotka asettuvat hänen tai Christinen tielle.

Kun kummitus ajaa oopperan pääsopraanon, Carlotta Giudecellin (Minnie Driver, laulu Margaret Peerce), tiehensä, Christinestä tulee uusi primadonna. Christine saakin ensi-esityksestään kriitikoilta loistavat arvostelut. Yleisössä on oopperatalon uusi mesenaatti ja Christinen entinen lapsuudenystävä, Raoul.

Kummitus vaatii Christineä uuden Il Muto-oopperan pääosaan ja Carlottan mykkään housurooliin. Oopperatalon omistajat eivät suostu ja Carlotta valitaan pääosaan samalla, kun Christine saa housuroolin. Suuttunut Kummitus sabotoi ensi-illan ja tappaa näyttämömestari Joseph Buquet'n. Christine pakenee Raoulin kanssa oopperatalon katolle, missä he tunnustuvat tunteensa toisiaan kohtaan. Kummitus kuulee heidät ja sydän särkyneenä vannoo kostavansa sen, että Christine on hylännyt hänet.

Kuluu 3 kuukautta ja Kummitus vaikuttaa hävinneen oopperatalosta. Christine ja Raoul menevät kihloihin. Christine haluaa kuitenkin salata kihlauksen, sillä vaikka hän rakastaakin Raoulia, hän tuntee toisaalta jotain myös kummitusta kohtaan. Kummitus ilmestyy kuitenkin yllättäen oopperatalossa järjestettyihin naamiaisiin ilmoittaen kirjoittaneensa uuden oopperan ja vaatien, että se esitetään seuraavaksi. Sitten kummitus katoaa. Madame Giry paljastaa tuoneensa kummituksen oopperataloon pelastettuaan tämän pienenä kiertävästä friikkisirkuksesta, jota ylläpitävät romanit kaltoinkohtelivat häntä. Kun Christine käy myöhemmin isänsä haudalla, kummitus seuraa hänen kannoillaan. Myös Raoul saapuu paikalle, jolloin kummituksen ja Raoulin välille syntyy säälimätön taistelu. Raoulin valmistautuessa tappamaan kummituksen Christine, joka välittää kummituksesta yhä, pyytää Raoulia säästämään tämän hengen. Christine ja Raoul ratsastavat yhdessä pois, jolloin kummitus vannoo kostavansa heille molemmille.

Raoul ja omistajat kehittävät juonen kummituksen sieppaamiseksi aikomalla esittää kummituksen kirjoittaman oopperan, Don Juan Triumphantin. He ovat varmoja siitä, että kummitus ilmestyy jälleen esiin oopperan ensi-iltana. Ensi-illan aikana kummitus kuitenkin tappaa tenori Ubaldo Piangin (Victor McGuire) ja ottaa tämän paikan lavalla. Kummitus ja Christine laulavat yhdessä laulun ”The Point of No Return”, jossa Christine tunnustaa rakkautensa vastalaulajalleen. Kun Christine riisuu kummituksen naamion ja paljastaa tämän arpeutuneet kasvot yleisölle, kummitus sieppaa hänet. Sitten kummitus katkaisee oopperasalin kattokruunua kannattelevat köydet, jolloin kattokruunu putoaa yleisön päälle. Sitten hän sytyttää vielä oopperatalon palamaan ja palaa takaisin piilopaikkaansa oopperatalon alle Christine mukanaan.

Kummitus raivoaa, ettei Christine voi enää ikinä rakastaa häntä nähtyään hänen epämuodostuneet kasvonsa. Christine väittää kuitenkin, ettei kummituksen ulkonäkö tuota hänelle pelkoa vaan todellinen vääristymä on kummituksen sielussa. Raoul saapuu pelastamaan Christinen, mutta kummitus sieppaa hänet lassoonsa. Kummitus käskee Christineä tekemään valinnan: Jos Christine valitsee Raoulin, kummitus vapauttaa hänet, mutta tappaa Raoulin. Jos Christine taas valitsee kummituksen, kummitus vapauttaa Raoulin, mutta Christinen on jäätävä ikiajoiksi kummituksen luokse. Christine kertoo kummitukselle, ettei tämä ole yksin, ja suutelee tätä intohimoisesti. Kummitus liikuttuu Christinen valmiudesta uhrata vapautensa Raoulin hengen vuoksi, joten hän päättää vapauttaa sekä Christinen että Raoulin. Kummitus tietää, että Raoul tulee suojelemaan Christineä aina ja voi tarjota tälle normaalin elämän. Christine lähtee yhdessä Raoulin kanssa. Kummitus käsittää, että hänen kammottavat tekonsa ovat tuhonneet hänen mahdollisuutensa voittaa Christinen rakkauden. Sydän murtuneena hän rikkoo piilopaikassaan olevan peilin ja katoaa sen taakse. Kun väkijoukko viimein saapuu kummituksen piilopaikkaan, Christinen ystävä ja Madame Giryn tytär, Meg (Jennifer Ellison), löytää sieltä enää vain kummituksen naamion.

Elokuva siirtyy takaisin vuoteen 1919, ja Raoulin ostama soittorasia muuttuu jälleen mustavalkoiseksi. Raoul asettaa soittorasian Christinen haudalle. Hän huomaa, että haudalle on asetettu myös mustaan nauhaan kiedottu ruusu (oopperan kummituksen tunnus) sekä kummituksen Christinelle antama kihlasormus. Kummitus on edelleen elossa eikä koskaan ole lakannut rakastamsta Christineä.

Elokuva oli suurimmalta osalta uskollinen lavamusikaalille, mutta joitakin muutoksia tehtiin. Eräitä kohtauksia lisättiin ja toisia poistettiin. Lisäksi muutamat musikaalissa lauletut osuudet puhuttiin elokuvassa. Myös kertomukseen tehtiin useita muutoksia. Ensimmäisen näytöksen loppuun ajoitettu kattokruunun putoaminen siirrettiin elokuvan loppuhuipennukseen, heti "The Point of No Return" -kappaleen jälkeen.

Myös joitakin henkilöitä ja heidän taustojaan muutettiin. Elokuvassa Madame Giry tapaa kummituksen, kun he molemmat ovat vielä lapsia ja auttaa häntä pakenemaan sirkusvankeudesta, mikä antaa ymmärtää kummituksen viettäneen koko elämänsä oopperatalossa. Lavamusikaalissa ja alkuperäisessä kirjassa kummitus päätyy sirkukseen aikuisena kierrettyään maailmaa ja vietettyään aikaa Persiassa. Kummituksen meikkiä muutettiin musikaalista tekemällä siitä huomaamattomampi ja luonnollisempi. Myös kummituksen tekemät temput selitettiin elokuvassa täysin.

Christinen hahmoa muutettiin myös hieman: elokuvassa Madame Giry adoptoi hänet nuorella iällä ja tuo oopperataloon.

Academy of Science Fiction, Fantasy & Horror Films

• Paras nuori näyttelijä - Emmy Rossum

Broadcast Film Critics Association Awards

• Paras nuori näyttelijä- Emmy Rossum

National Board of Review

• Naisnäyttelijän läpimurto - Emmy Rossum

San Diego Film Critics Society Awards

• Paras kuvaus - John Mathieson (jaettu Christopher Doylen kanssa elokuvasta Hero)

Young Artist Awards

• Paras nuori naispääosa - Emmy Rossum

Vuoden 2005 Oscar-gaala

• Paras lavastus - Anthony Pratt
• Paras kuvaus - John Mathieson
• Paras alkuperäinen laulu - Learn to Be Lonely

Academy of Science Fiction, Fantasy & Horror Films

• Paras toiminta/seikkailu/trilleri
• Paras puvustus - Alexandra Byrne

Art Directors Guild

• Aikakausi- tai fantasiaelokuva - Anthony Pratt

Costume Designers Guild Awards

• Puvutus elokuvaa varten - Aikakausi/fantasia - Alexandra Byrne

Golden Globe

• Paras elokuva - musikaali tai komedia
• Paras naisnäyttelijä - musikaali tai komedia - Emmy Rossum
• Paras alkuperäinen laulu - Learn to Be Lonely

Online Film Critics Society Awards

• Paras läpimurto - Emmy Rossum

Young Artist Awards

• Paras perhe-elokuva - komedia tai musikaali

• The Phantom of the Opera (elokuvan soundtrack)

• Virallinen sivusto