[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Novitšok

hermomyrkky

Novitšok tai novitshok (ven. новичок, ’tulokas’)[1] on nimi ryhmälle organofosfaatti-hermomyrkkyjä, jotka Neuvostoliitto kehitti 1970–1990-luvuilla kemiallisiksi aseiksi salaisessa FOLIANT-projektissaan.[2] Vuodesta 2019 alkaen osa novitšokeista on kielletty kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa.[3]

Novitšokmyrkytyksen voi saada hengittämällä novitšokeja, tai päästämällä niitä iholle tai limakalvoille. Nopeimmillaan myrkytys alkaa oireilla noin 30 sekunnin jälkeen altistuksesta.[4] Novitšokien myrkyllisyys johtuu niiden kyvystä estää asetyylikoliiniesteraasien toimintaa. Tämä voi aiheuttaa halvaannuttavaa lihaskouristelua. Isojen annosten aiheuttama hengityslihashalvaus johtaa tukehtumiseen pian siitä hetkestä lukien kun myrkytyksen ensioireet alkavat.[2] Vakavakin myrkytys voidaan parantaa joissakin tapauksissa jos hoito aloitetaan riittävän aikaisin. Myrkytys voi kuitenkin jättää pysyviä vammoja.[2]

Joidenkin novitšokien on väitetty olevan 5–10 kertaa myrkyllisempiä kuin VX-hermomyrkky.[5] Tietokonemallinnuskokeissa monien novitšokien on kuitenkin laskettu olevan ilmeisesti paljon vähemmän myrkyllisiä kuin VX.[1][6]

Novitšokeja ja niiden ominaisuuksia

muokkaa
 
A-234:n mahdollinen rakenne Vil Mirzajanovin mukaan.[7]
 
A-234:n mahdollinen rakenne Steven L. Hoenigin mukaan.[8][7]

Novitšokeiksi luetaan ainakin:[1][5]

Novitšokit ovat organofosfaatteja, joista osa on tiettävästi nesteitä ja osa kiinteitä huoneenlämmössä. Joitakin novitšokeja voidaan tuottaa sekoittamalla kaksi harmitonta tai verrattain vaaratonta esiastetta keskenään. Esiasteiden käsittely, varastointi ja hävittäminen on varsinaisia novitšokeja turvallisempaa. Novitšokeja voidaan siksi käyttää sodassa esimerkiksi kaksisäiliöisissä ammuksissa, joista yhdessä säiliössä on ensimmäinen esiaste ja toisessa toinen esiaste. Ammuttaessa säiliöt rikkoutuvat ja novitšokia muodostuu ammuksen lennon aikana. Novitšok leviää ammuksen osuttua kohteeseensa.[5]

Novitšokien rakenteista ja ominaisuuksista ei kuitenkaan tiedetä julkisesti varmuudella paljoakaan, sillä ne kehitettiin salassa. Pääosa näitä aineita koskevista tiedoista on peräisin niiden kehitykseen osallistuneen Vil Mirzajanovin 1990-luvulla julkisuuteen vuotamista tiedoista.[7] Mirzajanovin ja muiden lähteiden mukaan substanssi-33 on likimain yhtä myrkyllinen kuin VX. Samojen lähteiden mukaan A-230 on 5–8 kertaa ja A-232 10 kertaa VX:ää myrkyllisempi. A-232:n LD50 olisi 70 kg painoiselle ihmiselle siten arviolta 35 milligrammaa (0,5 milligrammaa per kehonpainokilogramma).[5] Erilaisissa tietokonemallinnukseen perustuneissa kokeissa useiden novitšokien on kuitenkin arvioitu olevan 5–57 kertaa vähemmän myrkyllisiä kuin VX.[1]

Jotkin julkisuuteen vuodetuista novitšokien rakenteista esittävät ehkä toimimattomia aineita, jotka Venäjä tai Neuvostoliitto on paljastanut tarkoituksenmukaisesti vastavakoilumielessä. Osa rakenteista taas ehkä esittää varsinaisten novitšokien esiasteita.[5]

Myrkytys

muokkaa

Mekanismi

muokkaa

Novitšokit kiinnittyvät irreversibeelisti kehon asetyylikoliiniesteraaseihin estäen siten niiden asetyylikoliinia hajottavan toiminnan. Tällöin hermo-lihasliitoksiin kertyy liikaa asetyylikoliinimolekyylejä, jotka stimuloivat lihasoluja pakottaen ne jatkuvasti supistuneeseen tilaan. Tästä johtuva pallean tai sydänlihaksen kouristus voi johtaa nopeasti kuolemaan.[2]

Oireet

muokkaa

Novitšokeille altistutaan yleensä hengittämällä niitä. Niille voi altistua myös ihon tai limakalvojen kautta. Novitšokmyrkytyksen ensioireet voivat ilmetä jopa 30 sekunnin jälkeen altistuksesta.[4] Ihon kautta myrkytys voi ilmetä hitaasti. Esimerkiksi Sergei ja Julija Skripal alkoivat oireilemaan vakavasti kahden tunnin jälkeen siitä kun he koskivat kädellään eräällä novitšokilla käsiteltyyn ovenkahvaan.[9] Skripalien myrkytyksen yhteydessä samaa novitšokia iholleen tietämättään suihkuttanut nainen alkoi oireilemaan 15 minuutin jälkeen altistuksesta.[10]

Novitšokmyrkytyksen oireet ovat samat kuin muidenkin organofosfaatteihin lukeutuvien asetyylikoliiniesteraasin estäjien kohdalla.[4] Lievä altistus voi aiheuttaa esimerkiksi pupillien supistumista (mioosi), näön sumentumista, nenävuotoa, kyynelehtimistä, kuolaamista, päänsärkyä, pahoinvointia, lihasheikkoutta tai lihasten nykimistä. Keskivaikea myrkytys voi aiheuttaa edeltävien lisäksi esimerkiksi yskää, virtsan pidätysvaikeuksia, ulosteen pidätysvaikeuksia tai hengitystä haittaavan keuhkoputkien supistumisen (bronkospasmin). Vakava myrkytys voi aiheuttaa lisäksi sekavuutta, kouristeluita, rytmihäiriön, hengityksen pysähtymisen, kooman tai kuoleman.[11]

Novitšokille altistuminen voi jättää pysyviä terveysongelmia, kuten lihasheikkoutta ja ajattelutoiminnan heikentymistä.[2] Esimerkiksi Andrei Železnjakov altistui A-242:lle (novitšok-5:lle) neuvostoliittolaisessa aselaboratoriossa. Hän selvisi myrkytyksestä, mutta kärsi sen seurauksena lopun ikäänsä kirroosista, keskittymisvaikeuksista ja epilepsiasta.[12]

Hoito

muokkaa

Myrkytyksen saanutta potilasta hoitavien tulee suojata itsensä sopivin suojavarustein. Potilaalle tulee heti antaa sopivia vastamyrkkyjä ja lääkkeitä.[4] Näitä aineita ovat atropiini (tai muut antikolinergit), pralidoksiini ja diatsepaami.[2] Osa novitšokeista voi kuitenkin olla suunniteltu siten, etteivät nämä perinteiset organofosfaattimyrkytyksiin käytetyt lääkkeet tehoa niitä vastaan kovin hyvin. Potilaan elintoimintoja tulee myös ylläpitää tilanteen vaatimin menetelmin. Esimerkiksi hengitystä voi olla pakko ylläpitää keinotekoisesti. Altistuneen vaatteet tulee riisua ja silmät pestä vedellä, jottei myrkkyä päädy kehoon enempää. Myös iho tulee pestä vedellä ja saippualla.[4]

Myrkytystapaukset

muokkaa

Toukokuussa vuonna 1987 tutkija Andrei Železnjakov työskenteli Moskovassa novitšokeja kehittävässä salaisessa laboratoriossa. Laboratorion vetokaappiin tuli toimintahäiriö, jolloin kaappi vapautti A-242:ta (novitšok-5:tä) hengitysilmaan. Železnjakov sai aineesta lähes heti oireita. Hänelle annettiin vastamyrkkyä.[12] Hänet avustettiin laboratoriosta ulos, mutta hän lyyhistyi kadulle. Hänet vietiin sairaalaan, jossa hän oli tehohoidossa 18 päivää.[13] Železnjakov selvisi myrkytyksestä elossa muun muassa atropiinihoidon avulla, mutta kärsi myrkytyksen takia lopun ikäänsä muun muassa epilepsiasta ja kirroosista, kunnes kuoli epileptiseen kohtaukseen vuonna 1993.[12]

1. elokuuta 1995 venäläinen pankkiiri Ivan Kivelidi sairastui Moskovassa koskettuaan toimistossaan puhelimeen, joka oli käsitelty jollakin julkisesti nimeltä mainitsemattomalla novitšokilla.[14][15] Kivelidi kuoli altistuksen takia sairaalassa 46-vuotiaana 4. elokuuta 1995. Kivelidin sihteeri Zara Ismailova sai myrkystä oireita 2. elokuuta 1995. Ismailova kuoli sairaalassa 35-vuotiaana 3. elokuuta 1995.[14] Kivelidin kollegaa Vladimir Hutsišviliä syytettiin Kivelidin ja Ismailovan myrkytyksestä. Hutsišvili tuomittiin siksi 9 vuodeksi vankilaan.[15] Professori Leonid Rink, joka oli urallaan osallistunut novitšokien kehitystyöhön Neuvostoliiton alaisuudessa, oli valmistanut myrkyn ja myynyt sen laittomasti Artur Talanoville. Myrkky oli lopulta päätynyt Hutsišvilille.[16] Myrkyn tuottoon ja myyntiin liittyen Rink sai ”valtuuksiensa väärinkäytöstä” vuoden ehdollisen vankilatuomion.[17]

Vuonna 2015 GRU-agentit yrittivät kahdesti myrkyttää Emilian Gebrevin ja tämän pojan – ensin Sofiassa ja sitten Gebrevin huvilassa Mustanmeren läheisyydessä. Gebrev on bulgarialaisen ”Emco”-asetehtaan omistaja. Gebrev ja hänen poikansa selvisivät kummastakin myrkytyksestä. Sofiassa myrkytys yritettiin suorittaa valelemalla myrkkyä Gebrevin auton ovenkahvaan, johon muun muassa Gebrev sittemmin koski ja alkoi kärsiä myrkytysoireista sairaalaan päätyen.[18][19] Ei ole varmaa tehtiinkö myrkytykset jollakin novitšokilla, mutta Gebrevin virtsanäytteestä löydettiin dietyylifosfaattia, joka viittaa organofosfaattiin, jollaisia myös novitšokit ovat. Myrkytysyritysten motiivi on tuntematon. Gebrev oli kuitenkin muun muassa myynyt vuonna 2014 Itä-Ukrainan sotaan aseita Ukrainan valtiolle Venäjän tukemia separatisteja vastaan ja pyrkinyt ostamaan tšekkiläisen ”Dunarit”-asetehtaan, jota myös eräs Venäjän hallinnon tukema venäläisoligarkki oli pyrkinyt ostamaan.[18]

4. maaliskuuta 2018 Salisburyssä kaksi GRU-agenttia suihkutti hajuvesipullosta A-234:ää Sergei Skripalin kodin ovenkahvaan. Sergei ja Julija Skripal saivat vakavia myrkytysoireita noin kahden tunnin jälkeen koskettuaan kahvaan. Molemmat olivat sairaalahoidossa, mutta selvisivät hengissä. Myös Skripalien taloa tutkinut poliisi Nick Bailey sairastui novitšokmyrkytykseen, mutta parani oltuaan sairaalassa kolme viikkoa.[9] GRU-agentit hylkäsivät hajuvesipullon ja Charlie Rowley löysi sen myöhemmin. Hän antoi sen naisystävälleen Dawn Sturgesille. Sturgess suihkutti pullon nestettä iholleen 30. kesäkuuta 2018 Amesburyssä ja sai myrkytysoireita 15 minuutissa. Sturgess joutui sairaalaan, jossa hän kuoli 44-vuotiaana 8. heinäkuuta 2018.[10] Rowley sai myrkystä myös oireita, mutta selvisi niistä oltuaan kolme viikkoa sairaalassa.[20]

 
Elokuussa 2020 myrkytetty Aleksei Navalnyi.

Saksan mukaan Aleksei Navalnyi myrkytettiin 20. elokuuta 2020 toistaiseksi tuntemattomalla novitšokilla. Navalnyi sai myrkytysoireita Tomskin lentokentältä lähteneessä lentokoneessa lennon aikana. Navalnyi kuljetettiin lopulta hoitoon Berliinin Charité-sairaalaan.[21] Hän selvisi myrkytyksestä elossa ja pääsi sairaalasta pois 23. syyskuuta 2020.[22] Vuoden 2020 joulukuussa Navalnyi teeskenteli puhelimessa olevansa Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) työntekijä ja huijasi siten erään Navalnyin myrkytykseen osallisen FSB:n toimijan kertomaan salaisia yksityiskohtia myrkytysyrityksestä. Toimijan mukaan novitšokia laitettiin salaa alusvaatteisiin, jotka Nalvalnyi sitten puki ylleen lentonsa ajaksi saaden siten novitšokin kehoonsa.[23]

Historia

muokkaa

Vil Mirzajanovin mukaan ensimmäiset novitšokit kehitti Pjotr Petrovitš Kirpitšov kollegoineen vuosina 1971–1973 Neuvostoliiton Šihanyssä GosNIIOHT-nimisessä orgaanisen kemian ja teknologian instituutissa. A-230 oli ensiksi kehitetty novitšok.[13][24] GosNIIOHT:n johtaja Ivan Martynov kiinnitti Neuvostoliiton kommunistinen puolueen huomion novitšokeihin, jolloin niiden kehitykseen ohjattiin enemmän varoja ja projekti luokiteltiin huippusalaiseksi.[24] Projektille annettiin nimi FOLIANT.[5] Vuonna 1990 Neuvostoliiton armeija otti A-230:n virallisesti asekäyttöön. Tämän jälkeen myös muita novitšokeja otettiin asekäyttöön.[24]

Tutkijat Vil Mirzajanov ja Lev Fjodorov osallistuivat Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän novitšokien kehitysprojektiin. 16. syyskuuta 1992 Moscow News -sanomalehdessa julkaistiin Mirzajanovin ja Fjodorovin kirjoitus otsikolla ”A Poisoned Policy”, jossa he paljastivat ensi kerran julkisesti Venäjän kehittävän novitšok-hermomyrkkyjä.[25][26] Motivaatio Mirzajanovin mukaan paljastukselle oli se, ettei yksikään novitšokeista kuulunut tuolloin valmisteilla olevan kemiallisten aseiden kieltosopimuksen piiriin. Sopimukseen sitoutuneen maan tulee ilmoittaa julkisesti omistamansa kemialliset aseet ja sitoutua hävittämään ne. Mikäli novitšokit olisivat pysyneet salassa, olisi sopimuksen piiriin kuuluvan maan periaatteessa sallittua pitää niitä hallussaan.[13] Ensimmäiset novitšokit (A-230, A-232, A-234 ja A-242) kuitenkin lisättiin kieltosopimukseen vasta vuonna 2019.[3]

Venäjä on väittänyt lopettaneensa novitšokien kehityksen vuonna 1997 hyväksymänsä kemiallisten aseiden kieltosopimuksen jälkeen ja tuhonneensa vuonna 2017 viimeiset varastoimansa kemialliset aseet.[27] Vuoden 2020 lokakuussa Bellingcat-järjestö kuitenkin väitti, että Venäjä olisi jatkanut novitšok-ohjelmaa monissa tutkimuslaitoksissa, jotka ovat tekevinään muuta tutkimusta. Esimerkiksi Pietarin sotilaslääketieteellinen laitos ja GRU:n salainen yksikkö saattaisivat osallistua Bellingcatin mukaan novitšok-ohjelmaan.[28][27]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Carlsen, Lars: After Salisbury Nerve Agents Revisited. Molecular Informatics, 25.11.2018, 38. vsk, nro 8–9, s. e1800106. PubMed:30474294 doi:10.1002/minf.201800106 ISSN 1868-1751 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Hussain, Niha Mariam & Sharma, Sanjeev Chaand: Novichok: an overview of the world’s deadliest nerve agent. The British Student Doctor, 31.1.2019, 3. vsk, nro 1, s. 48–50. doi:10.18573/bsdj.78 ISSN 2514-3174 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b Guidance for states parties on article VI declaration obligations and inspections following entry into force of changes to schedule 1 of the annex on chemicals to the chemical weapons convention (pdf) OPCW. 14.1.2020. Arkistoitu 26.7.2020. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Greaves & Hunt 2010, s. 266–267.
  5. ↑ a b c d e f Franca, Tanos C. C. et al: Novichoks: The Dangerous Fourth Generation of Chemical Weapons. International Journal of Molecular Sciences, maaliskuu 2019, 20. vsk, nro 5, s. 1222. PubMed:30862059 doi:10.3390/ijms20051222 ISSN 1422-0067 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Bhakhoa, Hanusha; Rhyman, Lydia; Ramasami, Ponnadurai: Theoretical study of the molecular aspect of the suspected novichok agent A234 of the Skripal poisoning. Royal Society Open Science, 6.2.2019, 6. vsk, nro 2, s. 181831. PubMed:30891291 doi:10.1098/rsos.181831 ISSN 2054-5703 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ a b c PR Chai et al: Novichok agents: a historical, current, and toxicological perspective. Toxicology communications, 2018, 2. vsk, nro 1, s. 45–48. PubMed:30003185 doi:10.1080/24734306.2018.1475151 ISSN 2473-4306 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ SL Hoenig: Compendium of chemical warfare agents, s. 85–86. Springer, 2007. doi:10.1007/978-0-387-69260-9_5 ISBN 9780387692609
  9. ↑ a b Jonathan Mayo: Novichok files reveal minute by minute detail of Salisbury poisoning dailymail.co.uk. 1.3.2019. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 5.9.2020.
  10. ↑ a b Novichok victim blames himself for partner's death abc.net.au. 24.7.2018. Arkistoitu 20.1.2021. Viitattu 5.9.2020.
  11. ↑ Greaves & Hunt 2010, s. 257.
  12. ↑ a b c Andrew Roth, Tom McCarthy: "It’s got me": the lonely death of the Soviet scientist poisoned by novichok theguardian.com. 22.3.2018. Arkistoitu 22.3.2018. Viitattu 5.9.2020.
  13. ↑ a b c D Wise: Cassidy's Run: the secret spy war over nerve gas, s. 273–278. G.K. Hall, 2000. ISBN 9780783891446 Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ a b Alessandra Stanley: To the business risks in Russia, add poisoning nytimes.com. 9.8.1995. Arkistoitu 25.4.2021. Viitattu 5.9.2020.
  15. ↑ a b Will Stewart: "First victims" of deadly Russian nerve agent Novichok revealed mirror.co.uk. 13.3.2018. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 5.9.2020.
  16. ↑ Roman Shleynov: Novichok has already killed occrp.org. 10.4.2018. Arkistoitu 1.11.2020. Viitattu 5.9.2020.
  17. ↑ Soviet-era scientist says he helped create poison in UK spy attack row reuters.com. 20.3.2018. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 10.9.2020.
  18. ↑ a b Michael Schwirtz: How a Poisoning in Bulgaria Exposed Russian Assassins in Europe The New York Times. 22.12.2019. Arkistoitu 14.5.2021. Viitattu 15.5.2021.
  19. ↑ Post-Mortem of a Triple Poisoning: New Details Emerge in GRU's Failed Murder Attempts in Bulgaria bellingcat. 4.9.2020. Arkistoitu 4.5.2021. Viitattu 15.5.2021.
  20. ↑ Novichok victim leaves hospital bbc.com. 20.7.2018. Arkistoitu 9.11.2020. Viitattu 5.9.2020.
  21. ↑ Alexei Navalny: Germany urges EU action over Novichok poisoning bbc.com. 3.9.2020. Arkistoitu 14.1.2021. Viitattu 5.9.2020.
  22. ↑ Navalnyi pääsee sairaalasta – lääkäreiden mukaan mies voi toipua täysin is.fi. 23.9.2020. Arkistoitu 2.11.2020. Viitattu 24.9.2020.
  23. ↑ 'Do you remember the underwear's colour?' - Navalny's call with duped spy the Guardian. 21.12.2020. Arkistoitu 20.2.2021. Viitattu 15.5.2021.
  24. ↑ a b c Mirzayanov 2009, ”Chapter 8: Science and Scientists in GOSNIIOKhT”.
  25. ↑ Mirzayanov 2009, ”Chapter 15: Challenging Poisoned Policies”.
  26. ↑ Russia nti.org. Arkistoitu 7.10.2020. Viitattu 5.9.2020.
  27. ↑ a b Russia’s Clandestine Chemical Weapons Programme and the GRU’s Unit 29155 bellingcat. 23.10.2020. Arkistoitu 6.5.2021. Viitattu 23.10.2020. (englanti)
  28. ↑ Timo Myllyniemi: Bellingcat: Venäjällä on salainen Novitshok-ohjelma Ilta-Sanomat. 23.10.2020. Arkistoitu 1.11.2020. Viitattu 23.10.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Novitšok&oldid=22544914”