Nikolai Ilminski

Nikolai Ivanovitš Ilminski (ven. Николай Иванович Ильминский, 5. toukokuuta 1822 Penza – 8. tammikuuta 1892 Kazan) oli venäläinen pedagogi, lähetyssaarnaaja, orientalisti ja filologi.^[1]

Ilminski syntyi papin perheeseen. Hän valmistui vuonna 1846 Kazanin hengellisestä akatemiasta ja työskenteli sen jälkeen raamatunkääntäjänä. Vuosina 1851–1853 Ilminski matkusteli Egyptissä, Palestiinassa, Libanonissa ja Syyriassa, jossa hän tutustui islamiin sekä opiskeli arabiaa, turkkia ja persiaa. Vuodesta lähtien 1854 Ilminski toimi Kazanin hengellisen akatemian arabian ja turkin kielten opettajana ja vuosina 1863–1872 Kazanin yliopiston tataarin kielen professorina.^[1]

Vuonna 1863 Ilminski perusti Kazaniin kristittyjen tataarien koulun, joka toimi mallina alueen muille lähetyskouluille. Ilminskin kehittämä ”vierasheimolaisten” koulutusjärjestelmä käsitti äidinkielisen alkuopetuksen, josta vähitellen siirryttiin paikallisiin olosuhteisiin sovellettuun venäjänkieliseen opetukseen. Tavoitteena oli myös vähemmistökansoihin kuuluvien opettajien kouluttaminen, vähemmistökielisten oppikirjojen, lastenkirjallisuuden ja uskonnollisen kirjallisuuden julkaiseminen sekä jumalanpalveluksen järjestäminen kansan äidinkielellä. Ilminskin järjestelmä otettiin vuonna 1870 virallisesti käyttöön Volgan alueella, Keski-Aasiassa ja Siperiassa, joskin sen toteuttaminen jäi usein pinnalliseksi. Vuonna 1872 Ilminski nimitettiin Kazanin vierasheimolaisten opettajaseminaarin johtajaksi.^[1]

Ilminskin edustamalla suuntauksella oli huomattava vaikutus Venäjän 1800-luvun lopun valtiolliseen ja kirkollispolitiikkaan. Vaikka hänen toimintansa tarkoituksena oli ensi sijassa ortodoksisen uskonnon levittäminen, se edisti samalla Volgan alueen kansojen kulttuurikehitystä. Turkologina Ilminski tunnetaan parhaiten kielenmuistomerkkien kuten tšagatainkielisen Baburnaman julkaisijana.^[1]