Nagaland
Nagaland on Intian osavaltio maan koillisosassa Myanmarin vastaisella rajalla. Alueen asukkaat kuuluvat nagaheimoihin ja valtausko osavaltiossa on kristinusko. Nagalandin pääkaupunki on Kohima ja virallinen kieli englanti. Nagaheimot puhuvat useita kieliä ja murteita, joita on noin 60. Nagalandista tuli osavaltio vuonna 1963. Alueella on ollut väkivaltaisuuksia keskushallinnon ja alueen itsenäisyyttä ajavien nagajärjestöjen välillä. Nagalandin asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1 978 502.
| Nagaland | |
|---|---|
 Nagalandin sijainti Intian kartalla |
|
| Valtio |
 Intia |
| Perustettu | 1963 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Kohima |
| – suurin kaupunki | Dimapur |
| Pinta-ala | 16 579 km² |
| Väkiluku (2011) | 1 978 502 (25.) |
| – väestötiheys | 119 as./km² |
| Kielet | englanti |
| https://www.nagaland.gov.in/ | |
Maantiede
muokkaaNagalandin pinta-ala on 16 579 km².[1] Osavaltion alue rajautuu idässä Intian Myanmarin vastaiseen rajaan. Nagalandin naapuriosavaltioita ovat Arunachal Pradesh koillisessa, Manipur etelässä ja Assam idässä. Naga Hills -vuoristoalue nousee Brahmaputrajoen laakson reunalta kohti kaakkoa yhdistyen Arakanvuoriin Myanmarin rajalla. Korkeimmillaan Nagalandin vuoret kohoavat 1 830 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vuoristo kattaa lähes koko osavaltion alueen. Alueen poikki kulkee myös useita jokia, Doyang ja Dikhu pohjoisessa, Barak lounaassa ja Chindwinin sivuhaarat kaakossa.[2]
Nagalandin alueella vallitsee monsuuni-ilmasto. Monsuunikausi kestää toukokuusta syyskuuhun ja tuolloin saadaan suurin osa vuotuisasta 1 800–2 500 mm keskimääräisesta sadannasta. Keskimääräinen lämpötila vaihtelee riippuen korkeudesta merenpinnasta. Kesäisin lämpötilat ovat tyypillisesti alimmillaan 21–23 °C ja korkeimmillaan 38–40 °C. Talvisin lämpötila saattaa laskea 4 °C asteeseen.[2]
Noin kuudesosa Nagalandin osavaltion pinta-alasta on metsän peitossa. Metsätyyppi vaihtelee korkeudesta riippuen trooppisesta ja subtrooppisesta metsästä korkeammalla vuorilla noin 1 220 metristä alkaen kasvavaan havumetsään. Osa metsistä on kaskettu (jhum) viljelyä varten. Nagalandin eläimistöön kuuluvat esimerkiksi aasiannorsu, intiantiikeri, leopardi, vesipuhveli, apinat, sambar, muurahaiskävyt ja mangustit[2] Gauri on Nagalandin tunnuseläin, burmantragopaani tunnuslintu, leppä tunnuspuu ja alppiruusu tunnuskukka.[3]
Historia
muokkaaNykyisen Nagalandin varhaisesta historiasta ei juuri ole kirjallisia lähteitä. Joitakin mainintoja Nagalandin nagaheimoista tekivät Assamin aluetta hallinneet ahomit keskiajalla.[2] Nagat tunnettiin sotaisuudestaan, ja he tekivät vuorilta sotaretkiä tasangoille.[4] Burmalaiset levittäytyivät alueelle vuonna 1816, ja koko alue oli burmalaisten hallussa vuoteen 1819 mennessä. Burmalaiset joutuivat kuitenkin vetäytymään brittien saatua Assamin hallintaansa ensimmäisen anglo–burmalaisen sodan jälkeen vuonna 1826.[2] 1840-luvulta lähtien Nagalandin alueella alkoi toimia kristittyjä lähetyssaarnaajia, joiden työn seurauksena monet nagaheimot kääntyivät kristinuskoon. Brittihallinto perusti vuonna 1881 Naga Hillsin piirikunnan, jonka hallinnollinen keskus oli Kohima.[4] Brittihallinto lopetti alueella perinteisesti harjoitetun pääkallonmetsästyksen ja heimojen kylien väliset sotaretket.[2] Toisen maailmansodan aikana vuonna 1944 kohti Intiaa edenneet japanilaiset voitettiin Kohiman taistelussa.[5] Vuonna 1945 nagat perustivat Naga Hills District Tribal Council-nimisen järjestön, josta vuotta myöhemmin tuli Naga National Council eli NNC. NNC alkoi julkaista lehteä Naga Nation, jonka artikkeleissa vaadittiin Nagalandin itsenäisyyttä.[4]
Intian itsenäistyessä vuonna 1947 Nagaland kuului hallinnollisesti Assamiin. Pian alueella alkoivat yhteenotot itsenäisyyttä tavoitelleiden nagajärjestöjen ja Intian keskushallinnon välillä.[2] NNC järjesti vuonna 1951 kansanäänestyksen alueen itsenäisyydestä ja järjestön mukaan 99 prosenttia äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä.[6] Naga Federal Government perustettiin vuonna 1956 ja sen aseellinen siipi Naga Home Guards kasvoi pian 15 000 miehen vahvuiseksi. Osa nagoista ei tavoitellut suoranaista itsenäisyyttä, vaan omaa osavaltiota Intian alaisuudessa.[4] Liikkeiden toimintaan kuului kieltäytyminen yhteistyöstä viranomaisten kanssa, sabotaasi ja armeijan vastaiset iskut.[2] Molemmat osapuolet syyttivät toisiaan julmuuksista.[4] Heinäkuussa 1960 saatiin viimein aikaan sopimus, jonka mukaan Nagalandista tehtäisiin oma osavaltionsa. Nagalandin osavaltio perustettiin vuonna 1963 ja seuraavana vuonna valittiin sen ensimmäinen demokraattinen hallitus.[2] Väkivaltaisuudet alueella eivät loppuneet tästä huolimatta. NNC ja Naga Federal Government tehtiin laittomiksi vuonna 1972. Vuonna 1975 solmittiin Shillongin sopimus, jonka myötä osa nagoista luovutti aseensa valtiolle. Väkivaltaisuudet roihahtivat jälleen 1980-luvulla ja uusi tulitauko solmittiin vuonna 1997.[4] Sopimusta on kuitenkin pidetty tehottomana ja väkivaltaisuudet alueella ovat jatkuneet edelleen.[2]
Talous
muokkaaMaatalous muodostaa Nagalandin talouden kulmakiven. Ala työllistää noin yhdeksän kymmenesosaa Nagalandin työvoimasta. Nagalandin alueella kasvatetaan esimerkiksi riisiä, maissia, hirssiä, herneitä, sokeriruokoa, perunaa ja tupakkaa. Maatalouden asemasta huolimatta Nagaland ei ole elintarvikeomavarainen, vaan ruokaa joudutaan tuomaan maan muista osista. Viljelyä ovat vaikeuttaneet perinteiseen kaskiviljelyyn (jhum) liittyvät eroosio ja maaperän köyhtyminen. Alueella harjoitetaan myös jonkin verran pengerviljelyä. Viljelyn ohella taloudellista merkitystä on myös metsänhoidolla. Nagalandin alueen luonnonvaroihin lukeutuvat nikkeli, koboltti, rauta ja kalkkikivi. Alueelta on myös etsitty maaöljyä, jota esiintyy esimerkiksi naapuriosavaltio Assamin puolella. Paikallinen pienimuotoinen teollisuus on keskittynyt Dimapuriin. Muuten Nagalandin teollisuus koostuu lähinnä kotiteollisuudesta. Teollista kehitystä on hankaloittanut alueen vaikeat kulkuyhteydet.[2]
Väestö
muokkaaNagalandin asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 1 978 502. Vuoden 2001 vastaavassa laskennassa asukasluku oli 1 990 036. Asukasluku on laskenut laskentojen välillä 0,58 prosenttiyksikköä.[1] Alueen asukkaita ovat nagat, jotka jakautuvat noin 16 heimoon ja edelleen pienempiin alaryhmiin.[7] Nagat eivät yleensä käsitä itseään yhtenäisenä ryhmänä, vaan mieltävät itsensä ennemminkin osaksi pienempiä heimoja. Nagat jakavat kuitenkin keskenään monia kulttuurinsa piirteitä.[2]
Vuonna 2011 71,14 prosenttia Nagalandin asukkaista asui maaseudulla ja vain 28,86 % kaupungeissa.[1] Dimapur ja pääkaupunki Kohima ovat osavaltion ainoat yli 50 000:n asukkaan kaupungit.[2] Suurimmassa kaupungissa Dimapurissa oli vuonna 2011 122 834 asukasta. Väestöntiheys Nagalandissa on 119 as./km². Nagalandin asukkaista 1 024 649 oli miehiä ja 953 853 naisia. Lukutaitoisuus Nagalandissa oli 79,55 prosenttia.[1]
Nagalandin virallinen kieli on englanti.[2] Nagat puhuvat useita kieliä, joiden erot voivat olla huomattavia. Jopa saman heimon sisällä saatetaan puhua eri murteita, joiden puhujien on hankala ymmärtää toisiaan.[7] Alueen noin 60 kieltä ja murretta ovat kaikki sinotiibettiläisiä kieliä.[2] Nagan kieli on assamin perustuva pidginkieli, jota käytetään eri kielten puhujien kesken.[7] Monet ymmärtävät myös englantia ja hindiä.[2]
Vuonna 2011 Nagalandin väestöstä 87,93 prosenttia oli kristittyjä. Uskonnollisia vähemmistöjä olivat hindut (8,75 prosenttia), muslimit (2,47 prosenttia), buddhalaiset (0,34 prosenttia), jainit (0,13 prosenttia), sikhit (0,1 prosenttia) ja muut uskot (0,16 prosenttia). Monet kristityistä ovat baptisteja.[2]
Kulttuuri
muokkaaHeimojen yhteiskuntajärjestelmä vaihtelee heimojen mukaan. Joillakin heimoilla on päällikköjä, joiden asema periytyy suvussa, ja jotkin heimot soveltavat demokraattista järjestelmää. Keskeinen osa kylää on morung eli poikamiesten asuntola. Naisten asema nagakulttuurissa on ollut perinteisesti hyvä. Miesten tapaan he ovat osallistuneet päivätöihin ja heimojen neuvostoihin.[2]
Nagojen kulttuuriin kuuluu vuoden mittaan useita juhlia. Eri heimot viettävät omia juhliaan, ja niitä pidetään usein pyhinä, joten juhlintaan osallistuminen on pakollista. Suurin osa juhlista liittyy tavalla tai toisella maatalouteen, ja ne periytyvät ajalta ennen kristinuskon tuloa. Juhlien viettoon kuuluu musiikkia ja tanssia.[7]
Nagalandin keittiön perusraaka-aine on riisi, joka tarjoillaan yleensä jonkin lihan ja kasvisten kanssa. Ruoka maustetaan usein tulisilla kastikkeilla.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Nagaland Population 2011-2018 Census The Census 2011. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Minodhar Barthakur ja Deryck O. Lodrick: Nagaland Encyclopædia Britannica. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ State Symbols of India ENVIS Centre on Wildlife & Protected Areas. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Stanley Wolpert: Encyclopedia of India, s. 211-212. (Volume 3) Thomson Gale, 2006. ISBN 0-684-31512-2 (englanniksi)
- ↑ Beevor, Antony: ”Tyynimeri, Kiina ja Burma”, Toinen maailmansota. WSOY, 2012. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Praveen Swami ja Samudra Gupta Kashyap: Explained: Everything you need to know about Nagaland insurgency The Indian Express. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d People & Culture Official State Portal - Goverment of Nagaland. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
- ↑ 7 Special Dishes Of Nagaland That Everyone Needs to Try NDTV Food. Viitattu 24.2.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nagaland Wikimedia Commonsissa
Osavaltiot: Andhra Pradesh | Arunachal Pradesh | Assam | Bihar | Chhattisgarh | Goa | Gujarat | Haryana | Himachal Pradesh | Jammu ja Kashmir | Jharkhand | Karnataka | Kerala | Länsi-Bengali | Madhya Pradesh | Maharashtra | Manipur | Meghalaya | Mizoram | Nagaland | Odisha | Punjab | Rajasthan | Sikkim | Tamil Nadu | Telangana | Tripura | Uttarakhand | Uttar Pradesh
Liittovaltion alueet: Andamaanit ja Nikobaarit | Chandigarh | Dadra ja Nagar Haveli ja Daman ja Diu | Lakshadweep | Puducherry
Pääkaupunkialue: Delhi