Nanjing

 

Nanjing sijaitsee Itä-Kiinan Jiangsun maakunnassa^[1] Jangtsejoen alajuoksun varrella noin 300 kilometriä Shanghaita länteen. Kaupunkiin kuuluvan hallinnollisen alueen kokonaispinta-ala on 6 587,02 km².^[2] Kaupunki rajautuu pohjoisessa, lännessä ja etelässä Anhuin maakuntaan sekä Yangzhoun, Zhenjiangin, ja Changzhoun kaupunkeihin idässä. Kaupungin vanha muurin ympäröimä ydinkeskusta sijaitsee Jangtsen kaakkoisrannalla. Kaupungin keskusta rajautuu etelässä ja lännessä Jangtsen sivujoki Qinhuaijokeen. Vanhasta keskustasta koilliseen sijaitsee Xuanwujärvi, jolla on myös viisi saarta. Qinhuain länsirannan puolella sijaitsee puolestaan Mochoujärvi. Keskustasta itään kohoia Zijin eli violetti vuori.^[1]

Nanjingissa on Köppenin ilmastoluokituksen mukaan subtrooppinen kostea ilmasto. Kesät ovat kuumia ja sateisia, talvella on kuivaa ja viileää. Vuoden keskilämpötila on noin 16 °C ja keskimääräinen sademäärä 1 000 millimetriä. Heinäkuu on lämpimin kuukausi. Silloin vuorokauden keskilämpötila on noin 28 °C. Viilein kuukausi on tammikuu, jolloin keskilämpötila on noin 2 °C. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin sataa keskimäärin noin 180 millimetriä. Joulukuu puolestaan on kuivin kuukausi. Silloin keskimääräinen sadanta on 32 millimetriä.^[3]

 

 

Arkeologisten löydösten perusteella nykyihmisen esi-isät asuttivat nykyisen Nanjingin alueen jo 300 000 vuotta sitten. Noin 6 000 vuotta sitten alueelle alkoi syntyä ensimmäisiä kyliä.^[2] Itse kaupunki perustettiin noin 2 500 vuotta sitten. Ensimmäiset historialliset maininnat paikasta ovat Kiinan historian taistelevien läänitysvaltioiden kaudelta vuodelta 472 ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin Yue-valtio perusti paikalle Yuhuatai-nimisen linnoituksen. Yue-valtio liitettiin sittemmin Chu-valtioon, jonka kaudella rakennettiin Jinling-niminen linnoitus Jangtsen ja Qinhuain jokiliikenteen valvomiseksi. 200-luvulta eaa. 200-luvun alkuun jaa. nykyisen Nanjingin alue oli osa Qin-dynastiaa ja Han-dynastiaa.^[1]

Nanjingista eli tuolloisesta Jianyesta tuli merkittävä Kaakkois-Kiinan keskus Wu-kuningaskunnan kaudella 200-luvulla. Wu oli yksi niin sanotuista kolmesta kuningaskunnasta, ja Wun kuningas Sun Quan oli vuonna 229 tehnyt määrännyt Jianyen pääkaupungiksi. Jianye oli Wun pääkaupunki vuoteen 280 saakka. Se sai entisen asemansa jälleen takaisin itäisen Jin-dynastian pääkaupunkina vuonna 313 uudella nimellä Jiankang. Itäisen Jin-dynastian romahdettua vuonna 420 kaupunki toimi useiden eri Jangtsen eteläpuolella vaikuttaneiden dynastioiden keskuksena. Eteläisen Liang-dynastian kaudella vuosina 502–557 kaupungin asukasluku kasvoi yli miljoonaan. Kaupunki oli tärkeä maatalouden keskus, minkä lisäksi alueella tuotettiin esimerkiksi teetä, silkkiä ja paperia. Kaupungissa vaikutti myös useita taiteilijoita, runoilijoita ja tieteilijöitä. Wang Xizhi oli tunnettu kalligrafi ja Gu Kaizhi maalari. Liu Xie julkaisi puolestaan teoksensa Wenxin Diaolong. Shen Yuen taas sanotaan kehittäneen kiinan neljä toonia erottaneen järjestelmän.^[1]

 

Nanjingin merkitys väheni huomattavasti Kiinan yhdistäneiden dynastioiden kaudella 500-luvun lopulta 1300-luvun loppupuoliskolle. Tuolloin Kiinaa hallitsivat Sui-, Tang-, Song- ja Yuan-dynastiat. Kaupungin merkitys kasvoi uudestaan vuonna 1368, jolloin Ming-dynastian perustaja Hongwu teki siitä pääkaupunkinsa. Hongwu antoi kaupungille uuden nimen Yingtianfu. Hänen seuraajansa Yongle hallitsi vuodesta 1403 lähtien osittain myös Pekingissä. Peking eli Beijing on suomeksi pohjoinen pääkaupunki, ja näin Nanjing sai nykyisen nimensä ”eteläinen pääkaupunki”. Peking oli kahdesta pääkaupungista alemmassa asemassa vuoteen 1421 saakka, jolloin siitä tuli Nanjingia tärkeämpi. Kaupunki kasvoi tästä huolimatta esimerkiksi kehittyvän kaupan avulla. Amiraali Zheng Hen merimatkojen alukset rakennettiin Nanjingin telakoilla. Keisarillinen oppilaitos Guozijian keräsi puolestaan opiskelijoita myös ulkomailta ja julkaisi useita kiinalaisen kirjallisuuden klassikkoja, kuten esimerkiksi Li Shizhenin ja Song Lianin teoksia.^[1]

Ming-dynastian jälkeen Kiinaa hallitsi mantšujen perustama Qing-dynastia. Nanjing sai uuden nimen Jiangning, ja se oli sittempien Jiangxin ja Jiangsun maakunnat kattaneen hallinnollisen alueen keskus. Kaupungissa allekirjoitettiin vuonna 1842 ensimmäisen oopiumisodan päättänyt Nanjingin sopimus, ja vuonna 1853 sen valtasivat Taiping-kapinalliset. Nanjingista tuli kapinallisten Taiping Tianguon pääkaupunki. Kaupunki kärsi mittavia tuhoja Qing-dynastian joukkojen jälleenvallatessa sen vuonna 1864. Tuhoista toipuminen kesti vuosikymmenten ajan. Kaupunki avautui ulkomaalaiselle kaupalle vuonna 1899, ja vuonna 1908 avautui rautatieyhteys Shanghaihin. Xinhai-vallankumouksen sytyttyä vuonna 1911 Nanjingista tuli tasavaltalaisen väliaikaisen hallituksen pääkaupunki. Ensimmäinen presidentti Yuan Shikai siirsi pääkaupungin kuitenkin jo seuraavana vuonna Pekingiin.^[1]

 

Tasavallan aikana Nanjingissa vaikuttivat useat eri sotaherrat. Kuomintangin eli kansallismielisen puolueen Tšiang Kai-šekin joukot valtasivat kaupungin vuonna 1928, ja siitä tehtiin Kiinan kansallismielisen hallituksen pääkaupunki. Pääkaupunkina Nanjing alkoi saada uutta nykyaikaisempaa ilmettä, mutta kehitys keskeytyi pian.^[1] Japani oli hyökännyt Kiinaan vuonna 1937, ja Nanjing kukistui jo joulukuussa samana vuonna. Japanin armeijan joukot murhasivat ja raiskasivat paikallisia tapahtumien ketjussa, joka tuli tunnetuksi Nanjingin verilöylynä. Arviolta 100 000–300 000 kiinalaista oli kuollut verilöylyn päättyessä kuusi viikkoa sen alkamisen jälkeen.^[4] Japani perusti sittemmin useita Nanjingissa toimineita Kiinan nukkehallituksia. Maa kärsi viimein tappion toisessa maailmansodassa vuonna 1945. Valta palasi Kuomintangille, mutta pian maassa riehui sisällissota kansallismielisten ja kommunistien välillä. Kommunistit valtasivat Nanjingin vuonna 1949. Kun Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949, maan pääkaupunki siirrettiin takaisin Pekingiin.^[1]

Nanjingin menetettyä asemansa Kiinan pääkaupunkina siitä tuli vain Jiangsun maakunnan pääkaupunki.^[1] Nanjingista alkoi kehittyä teollisuuden keskus ja perinteisten tekstiilien- ja posliinintuotannon ohelle nousi teräs- ja konetehtaita. Kaupungista tuli myös tärkeä liikenteen solmukohta.^[4] Joitakin takaiskuja koettiin suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen takia. Kaupungin kehitys on ollut erityisen nopeaa 1980-luvulta lähtien. Nykyisin kaupunki on myös esimerkiksi myös yksi Kiinan matkailun keskuksista.^[1]

 

Vuonna 2017 Nanjingin bruttokansantuote oli yhteensä 1 171,5 miljardia renminbiä, 141 103 renminbiä henkilöä kohden.^[5] Huomattava osa Nanjingiin kuuluvasta kaupunkialueen ulkopuolisesta seudusta on maatalouskäytössä. Alueella viljellään esimerkiksi riisiä, vehnää, pähkinöitä, hedelmiä ja vihanneksia. Paikallisilla järvillä ja lammilla kasvatetaan esimerkiksi vesikastanjaa ja lootuksenjuurta. Paikalliset kasvattavat myös hanhia, sikoja ja karjaa. Seudulla on myös kalastusta. Nanjing on teollistunut voimakkaasti vuoden 1949 jälkeen. Kaupungissa on esimerkiksi kemianteollisuutta, elektroniikkateollisuutta, autoteollisuutta, teräs- ja koneteollisuutta sekä kevyempää tekstiili- ja elintarviketeollisuutta.^[1]

 

Nanjingista on laivaliikennettä Jangtsejoen kautta niin Jangtsen suistolle kuin kohti Keski-Kiinaakin.^[1] Jangtsen varrella sijaitseva Nanjingin satama on yksi Kiinan suurista jokisatamista. Sen kautta kulkee vuosittain yli 100 miljoonaa rahtitonnia.^[6] Rautatieyhteyksiä on Shanghaihin idässä sekä Wuhuun ja Tonglingiin etelässä ja lounaassa. Nanjingin ensimmäinen silta Jangtsen yli avattiin vuonna 1968, ja nykyisin siltoja on jo kolme.^[1] Kaupungin julkiseen liikenteeseen lukeutuvat bussit, taksit ja metro.^[2] Vuonna 2014 Nanjingin metrossa oli 2 linjaa ja 50 asemaa.^[7] Nanjing Lukoun kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin 35 kilometriä kaupungin keskustasta etelään, ja siltä lähtee lentoja ulkomaille ja muihin Kiinan kaupunkeihin.^[1]

Vuonna 2017 Nanjingin asukasluku oli noin 8 335 000.^[2] Huomattava osa asukkaista asuu maaseudulla varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella. Paikalliset puhuvat omaa selvästi erottuvaa mandariinikiinan murrettansa.^[1] Englantia ei osata kovin laajasti.^[2] Suurin osa najingilaisista ei harjoita virallisesti mitään uskontoa. Joitakin uskonnollisia yhteisöjä kaupungissa ovat esimerkiksi kristityt, buddhalaiset ja muslimit.^[1]

Kun-ooppera on Jiangsun maakunnasta peräisin oleva kiinalaisen oopperan muoto, jota esitetään Nanjingissa. Kun-oopperan ohella kaupungissa esitetään myös muita kiinalaisen oopperan muotoja. Kaupungissa on myös näytelmäteatteria ja nukketeatteria.^[8] Nanjingilainen baiju on perinteinen laulun ja tarinankerronnan muoto, jota esitetään paikallisella murteella.^[9]

Joitakin nanjingilaisen keittiön ruoka-lajeja ovat esimerkiksi suolattu ankka (盐水鸭), ankanverikeitto (鸭血粉丝汤), pidu-nuudelit (皮肚面) ja villasaksirapu.^[10]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nanjing Wikimedia Commonsissa